Kategoria: Geenit ja tutkimukset

Julkaistu

Ihminen on lihansyöjä

Ihminen on lihansyöjä

Ymmärrän niitä hyvin, jotka toivovat että eläinperäisten tuotteiden käyttöä vähennettäisiin. Keskustelu on noussut esiin Suomessa erityisesti viime aikoina metsästykseen ja eläinten tappamiseen liittyvien aiheiden yhteydessä. Silti tieteelliset todisteet osoittavat, että ihminen on lihansyöjä. Evoluutiomme, fysiologiamme ja ravinnontarpeemme tukevat vahvasti tätä näkemystä.

1. Fyysiset ja biologiset piirteet tukevat eläinperäistä ravintoa

  • Hyvin hapan vatsahappo on samalla tasolla kuin lihansyöjillä. Ihmisen tyhjän mahalaukun pH on noin 1,5, mikä sijoittaa meidät samalle tasolle lihansyöjien ja haaskansyöjien kanssa. Se suojaa bakteereilta ja sopii lihan käsittelyyn. Vertailun vuoksi monilla kasvinsyöjillä, kuten naudoilla, mahalaukun pH on selvästi korkeampi (3–6), mikä riittää kasvimateriaalin sulattamiseen mutta ei tarjoa samanlaista suojaa pilaantunutta lihaa tai patogeenejä vastaan. (1)
  • Ohutsuolen pituus suhteessa paksusuoleen muistuttaa lihansyöjiä. Ihmisellä ohutsuolen osuus on suuri ja paksusuolen pieni, mikä kertoo siitä että ruoan nopea imeytyminen on tärkeää. Ihmisen kokonaisruoansulatuskanavan suhde kehon pituuteen (5 : 1) mikä sijoittuu lähelle lihansyöjien (esim. koirien) suhdetta (6 : 1), kun taas kasvissyöjillä kuten naudoilla se on merkittävästi korkeampi (12 : 1). (2)
  • Entsyymit vahvistavat kuvaa eläinperäiseen ruokaan sopeutumisesta. Ihmisellä syljen ja haiman amylaasia koodaavan AMY1-geenin kopioluku vaihtelee yhdestä jopa kahteenkymmeneen. Runsaasti tärkkelystä käyttävissä populaatioissa kopioita on enemmän, mutta pohjoiseurooppalaisilla niitä on keskimäärin vähemmän kuin viljelykansoilla. Tämä kertoo, että tärkkelyksen laajamittainen hyödyntäminen on suhteellisen uusi sopeuma. 3. Lisäksi pohjoisessa on yleistä laktaasipersistenssi, joka mahdollistaa maidon sokerin pilkkomisen läpi elämän. (4) Samaan aikaan ihmiseltä puuttuu monia entsyymejä, joilla kasvinsyöjäeläimet hajottavat kasvien suoja-aineita ja toksiineja. Tämä rajoittaa kykyämme hyödyntää suuria määriä raakoja kasveja ilman, että ruoanlaitto tai fermentointi tekee niistä helpommin sulavia. (2)
  • Heittokäsi on evoluution näkökulmasta merkittävä erikoistuminen. Se mahdollisti tarkan ja voimakkaan heittämisen, mikä oli hyödyllistä metsästyksessä. (5)
  • Suuret aivot vaativat ravintorikasta ja helposti imeytyvää ruokaa. Monet aivoille tärkeät ravintoaineet kuten kreatiini, DHA, koliini, b-vitamiinit (erityisesti B12 ja B3), rauta, sinkki, A- ja D-vitamiini ovat eläinperäisiä tai eläinperäisesta ravinnosta huomattavasti paremmin hyödynnettävissä. (6, 7, 9, 10)

2. Kasvien rooli pohjolassa ennen maataloutta

Kasvit eivät olleet merkittävä energialähde vaan lähinnä kausittainen lisä.

  • Marjat toivat vitamiineja ja energiaa loppukesästä ja syksyllä.
  • Villiyrtit ja lehdet olivat enemmän lisä kuin energian lähde.
  • Sienet toivat makua ja kivennäisiä, mutta niissä on hyvin vähän energiaa.

3. Kulttuurievoluutio toi kasvit isompaan rooliin

Vasta maatalouden ja ruoan prosessoinnin myötä kasvien merkitys kasvoi.

  • Fermentointi teki viljoista, palkokasveista ja kasviksista siedettävämpiä poistamalla lektiinejä, tanniineja ja FODMAP-hiilihydraatteja.
  • Viljely toi uuden suuren energialähteen kuten speltti, ohra, vehnä, riisi ja maissi. Tämä mahdollisti väestönkasvun, mutta samalla terveys kärsi. Karies yleistyi, keskipituus laski ja ravinnepuutoksia esiintyi. (8)
  • Viljan säilyvyys oli ratkaiseva tekijä. Kuivattu vilja voitiin jauhaa ja varastoida, ja siitä valmistettu leipä ja puuro takasivat energian saatavuuden pitkän talven yli. Lisäksi olut ja muut fermentoidut tuotteet toivat energiaa ja nesteitä ja olivat turvallisempia kuin pilaantunut vesi.

Pohdintaa

On vaikea väittää, että ihminen olisi luonnostaan kasvipainotteinen syöjä. Fysiologiamme, entsyymimme ja aivojemme ravintotarpeet osoittavat muuta. Eläinperäiset tuotteet ovat tarjonneet tiivistä energiaa ja aivojen kasvulle välttämättömiä ravintoaineita kuten B12-vitamiinia, DHA:ta, rautaa, sinkkiä ja nikotiiniamidia. Ilman niitä ihmisen aivot eivät olisi koskaan kasvaneet nykyisiin mittoihinsa.

Kasvit nousivat ruokavalion päärooliin vasta myöhemmin, kun opimme viljelemään ja jalostamaan niitä. Viljely toi vakaan energialähteen, mutta samalla myös ongelmia kuten ravinnepuutoksia, karieksen lisääntymistä ja pituuskasvun hidastumista.

Provokatiivisesti voi sanoa, että ihminen on biologialtaan lihansyöjä, joka vasta kulttuurievoluution myötä oppi jalostamaan kasveista siedettävän lisän ruokapöytään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö marjat, hedelmät ja muut kasvikset toisi meille tärkeitä vitamiineja, kuituja ja muita hyödyllisiä yhdisteitä. Ne ovat arvokas täydentävä osa ruokavaliota.

Lähteet:

  1. Beasley DE, Koltz AM, Lambert JE, Fierer N, Dunn RR. The Evolution of Stomach Acidity and Its Relevance to the Human Microbiome. PLoS One. 2015;10(7):e0134116. Published 2015 Jul 29. doi:10.1371/journal.pone.0134116 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4519257
  2. Clemente-Suárez VJ, Redondo-Flórez L, Beltrán-Velasco AI, et al. Human Digestive Physiology and Evolutionary Diet: A Metabolomic Perspective on Carnivorous and Scavenger Adaptations. Metabolites. 2025;15(7):453. Published 2025 Jul 4. doi:10.3390/metabo15070453 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC12297991/
  3. Itan Y, Powell A, Beaumont MA, Burger J, Thomas MG. The origins of lactase persistence in Europe. PLoS Comput Biol. 2009;5(8):e1000491. doi:10.1371/journal.pcbi.1000491 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC2722739/
  4. Roach NT, Venkadesan M, Rainbow MJ, Lieberman DE. Elastic energy storage in the shoulder and the evolution of high-speed throwing in Homo. Nature. 2013;498(7455):483-486. doi:10.1038/nature12267 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3785139/
  5. Xu C, Bi S, Zhang W, Luo L. The effects of creatine supplementation on cognitive function in adults: a systematic review and meta-analysis. Front Nutr. 2024;11:1424972. Published 2024 Jul 12. doi:10.3389/fnut.2024.1424972 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11275561/
  6. Leroy F, Smith NW, Adesogan AT, et al. The role of meat in the human diet: evolutionary aspects and nutritional value. Anim Front. 2023;13(2):11-18. Published 2023 Apr 15. doi:10.1093/af/vfac093 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10105836/
  7. Wells JCK, Stock JT. Life History Transitions at the Origins of Agriculture: A Model for Understanding How Niche Construction Impacts Human Growth, Demography and Health. Front Endocrinol (Lausanne). 2020;11:325. Published 2020 May 21. doi:10.3389/fendo.2020.00325 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7253633/
  8. Williams AC, Hill LJ. Meat and Nicotinamide: A Causal Role in Human Evolution, History, and Demographics. Int J Tryptophan Res. 2017;10:1178646917704661. Published 2017 May 2. doi:10.1177/1178646917704661 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5417583/
  9. Gallo, M.; Gámiz, F. Choline: An Essential Nutrient for Human Health. Nutrients 2023, 15, 2900. https://doi.org/10.3390/nu15132900 https://www.mdpi.com/2072-6643/15/13/2900

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Julkaistu

Geeneillä on väliä – Pitäisikö ravitsemussuositukset lopettaa?

Avokado

Tehdään hieman erilainen kirjoitus. Seuraan Nick Norwitzia (PhD, MD) YouTubessa, ja hän latasi mielenkiintoisen videon 27.1.2025. Jäin pohtimaan: pitäisikö ravitsemussuositukset yksinkertaisesti lopettaa? Ravitsemus on kuitenkin paljon yksilöllisempää kuin usein uskomme.

Mitä ravitsemussuositukset tarkoittavat meille yksilöinä, ja voivatko ne toimia tasapuolisesti kaikille väestöryhmille? Tämä kysymys ei koske ainoastaan Yhdysvaltoja, vaan myös Suomea, jossa lihavuus ja siihen liittyvät haasteet ovat kasvava ongelma. Alla video sekä tiivistelmä siitä härmäksi ja omaa pohdintaa aiheesta.

Tiivistelmä videosta:

Ravitsemussuositusten vaikutukset eri väestöryhmissä
Yhdysvaltojen lihavuustilastoissa on havaittu merkittäviä eroja etnisten ryhmien välillä: esimerkiksi 57 % afroamerikkalaisista naisista on lihavia, kun taas valkoisilla naisilla vastaava luku on 40 %. Perinteisesti selityksiä on haettu geneettisistä tekijöistä, sosioekonomisesta asemasta ja käyttäytymismalleista. Uudempi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että merkittävä osa erosta voi liittyä biologisiin tekijöihin, kuten insuliinivasteeseen ja sen yhteyteen ravitsemukseen.

Insuliinivaste ja ruokavalio
Afroamerikkalaisilla aikuisilla ja lapsilla on havaittu suurempi insuliinivaste hiilihydraattipitoisiin aterioihin verrattuna valkoisiin. Tämä voi johtaa rasvan kertymiseen, energiankulutuksen vähenemiseen ja nälän lisääntymiseen, mikä puolestaan lisää lihavuusriskiä. Tämän vuoksi nykyiset yleiset ravitsemussuositukset – joissa painotetaan hiilihydraattipitoisia ruokia – eivät välttämättä sovellu kaikille väestöryhmille yhtä hyvin.

Uusi tutkimus vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (Tutkimukseen tästä)
Tuore satunnaistettu kontrollitutkimus tutki 69 lihavaa afroamerikkalaista naista, jotka jaettiin kahteen ryhmään: toinen noudatti vähärasvaista ruokavaliota ja toinen vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tulokset olivat merkittäviä: insuliiniresistentit osallistujat menettivät vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kaksinkertaisen määrän rasvaa verrattuna vähärasvaiseen ruokavalioon. Lisäksi heidän aineenvaihduntansa pysyi aktiivisempana painonpudotuksen jälkeen, kun taas vähärasvainen ruokavalio hidasti aineenvaihduntaa.

Hiilihydraatti-insuliinimalli selittää mekanismin
Hiilihydraatti-insuliinimallin mukaan korkea hiilihydraattikuorma nostaa insuliinitasoja, mikä ohjaa kalorit rasvan varastointiin ja vähentää energiankulutusta. Tällainen aineenvaihduntamekanismi voi tehdä pitkäaikaisesta painonhallinnasta erityisen vaikeaa henkilöille, joilla on korkea insuliinivaste – ja tämä ilmiö näyttäisi koskevan enemmän tiettyjä etnisiä ryhmiä.

Johtopäätökset ja käytännön sovellukset
Perinteiset “yksi ruokavalio kaikille” -lähestymistavat saattavat epähuomiossa pahentaa terveyseroja. Sen sijaan yksilöllisempi lähestymistapa, joka huomioi biologiset ja metaboliset erot, voisi auttaa kaventamaan eroja ja edistämään oikeudenmukaisempaa ravitsemushoitoa. Esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot voisivat tarjota tehokkaampia ratkaisuja painonhallintaan tietyille ryhmille.

Onko nykyinen ruokavalio-ohjeistus syrjivä?
Vaikka tarkoituksena ei ole syyttää ketään, tutkimus osoittaa, että nykyiset suositukset voivat tahattomasti asettaa tietyt ryhmät epäedulliseen asemaan. On aika aloittaa keskustelu siitä, miten ravitsemussuositukset voidaan räätälöidä tukemaan kaikkien väestöryhmien hyvinvointia.

Omaa pohdintaa – Pitäisikö ravitsemussuositukset sitten lopettaa?

Voisiko suomalaisilla olla samankaltainen haaste? Vaikka afroamerikkalaisten ja suomalaisten geneettiset ja kulttuuriset taustat eroavat huomattavasti, molempia yhdistää yksi merkittävä piirre: taipumus lihoa helposti. Suomessa lihavuus on yleistä, ja yli 60 % aikuisista on ylipainoisia tai lihavia (THL, 2023). Voidaan spekuloida, että suomalaisilla voisi olla samankaltaisia biologisia taipumuksia kuin afroamerikkalaisilla, erityisesti insuliiniresistenssin ja insuliinivasteen suhteen. Jos suomalaisilla on geneettistä alttiutta korkeampaan insuliinineritykseen vastauksena hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon, nykyiset pohjoismaiset suositukset saattavat olla ongelmallisia osalle väestöä.

Suomessa on jo havaittu geneettisiä alttiuksia, jotka voivat lisätä insuliiniresistenssin ja lihavuuden riskiä. Esimerkiksi tutkimukset osoittavat, että rasvasolujen mitokondrioiden toiminnan heikkeneminen voi vaikuttaa aineenvaihduntaan. Vaikka elämäntapatekijät, kuten liikunta, voivat hillitä näiden alttiuksien vaikutuksia, tarvitsemme lisää tutkimusta ymmärtääksemme, kuinka merkittäviä geneettiset ja metaboliset erot ovat suomalaisessa väestössä.

Ruokakulttuurimme – kuten leivän, perunan ja puuron suosiminen – voi ylläpitää korkeaa hiilihydraattikuormaa. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot, kuten Välimeren ruokavalio tai karppaus, saattavat olla tehokkaita vaihtoehtoja erityisesti niille, jotka kamppailevat insuliiniresistenssin ja sen seurausten kanssa.

Olisiko aika tarkastella suomalaisia ravitsemussuosituksia yksilöllisemmästä näkökulmasta? Tutkimalla näitä kysymyksiä voimme edistää parempaa terveyttä ja tasa-arvoisempaa hyvinvointia koko väestössä.

Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö suositukset räätälöidä tarkemmin yksilön tarpeisiin?

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Julkaistu

Geenit – RNA polymeraasi II

Tämä on puhtaasti opiskelua varten. On niin mielenkiintoinen ja mystinen tapaus tämä RNA-polymeraasi että ansaitsi oman juttununsa : )

Alunperin piti kirjoittaa geeneistä perusteellinen artikkeli geeniopintojakson innoittamana, mutta huomasin pian, että se olisi ollut tässä kohtaa liian työlästä. Tenttiin valmistautumisen yhteydessä tuli kuitenkin harjoiteltua eri RNA-polymeraasien tehtäviä ja niiden tuottamien molekyylinen yhteyksiä toisiinsa kaavioiden avulla. Tässä on kuvia, jotka toivottavasti auttavat ymmärtämään, mikä näiden proteiinien, nimeltään RNA-polymeraasien, tehtävät oikein ovat. Ja mikäli löytyy töhöjä niin ilmoitelkaa!

Tässä vielä hieman sanallista taustoitusta RNA-polymeraasi II:sta:

RNA-polymeraasi II: Mikä se on ja mitä se tekee?

RNA-polymeraasi II (RNA-pol II) on entsyymi, joka on elintärkeä geenien ilmentymisessä. Sen päätehtävänä on syntetisoida messenger-RNA:ta (mRNA), joka toimii ohjeena proteiinien valmistuksessa. Lisäksi RNA-pol II syntetisoi muita RNA-molekyylejä, kuten mikro-RNA:ta (miRNA) ja pieniä tumassa sijaitsevia RNA:ita (snRNA), jotka osallistuvat geenien säätelyyn ja mRNA:n prosessointiin.

keskeiset tehtävät

  1. DNA:n lukeminen ja mRNA:n syntetisointi:
    • RNA-polymeraasi II käyttää DNA:n templaattisäiettä mallina ja rakentaa komplementaarista mRNA-molekyyliä.
    • Tämä prosessi, nimeltään transkriptio, tapahtuu tumassa.
  2. Transkription käynnistäminen:
    • RNA-pol II ei toimi yksin, vaan se tarvitsee apua yleisiltä transkriptiotekijöiltä (kuten TFIID, TFIIB, TFIIF). Nämä tekijät auttavat sitä sitoutumaan DNA:n promoottorialueeseen, erityisesti TATA-boksiin.
  3. RNA:n kypsymisen mahdollistaminen:
    • RNA-pol II lisää syntetisoituun mRNA:han 5′-lakkirakenteen, joka suojaa mRNA:ta hajotukselta ja helpottaa sen kuljetusta tumasta sytoplasmaan.
    • Lisäksi se ohjaa mRNA:n silkumointia, jossa intronit poistetaan ja eksonit liitetään yhteen, sekä polyadenylaatiota, jossa mRNA:n 3′-päähän lisätään poly-A-häntä.
  4. Geenien ilmentymisen säätely:
    • RNA-pol II:n aktiivisuus määrittää, mitä geenejä ilmentyy ja kuinka paljon. Se toimii yhteistyössä tehostaja-alueiden ja hiljentäjä-alueiden kanssa, jotka ohjaavat transkription tehoa.

RNA-polymeraasi II:n merkitys solulle

RNA-pol II on välttämätön solun toiminnalle, koska se tuottaa proteiinisynteesiin tarvittavat ohjeet. Sen häiriöt voivat johtaa vakaviin sairauksiin, kuten syöpään tai hermoston rappeumasairauksiin.

Julkaistu

Tieteelliset tutkimukset ja niiden hierarkia: Mistä tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksiä

Tiivistelmä: Luotettavimpia tutkimustyyppejä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit, jotka yhdistävät useiden tutkimusten tulokset tai päätelmät. Yksittäisistä tutkimuksista satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ovat luotettavimpia, ja heti niiden jälkeen tulevat Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet). Muut tutkimusmuodot, kuten kohorttitutkimukset ja tapaus-verrokkitutkimukset, tuottavat lähinnä hypoteeseja ja suuntaa jatkotutkimuksille. Käytin esimerkkinä omega-3 -rasvahappoon liittyviä tutkimuksia.

Eri tutkimustyypit

Ravitsemustiede nojaa vahvasti tieteellisiin tutkimuksiin, kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Tieteellisellä tutkimuksella on selkeä hierarkia, joka auttaa arvioimaan, kuinka luotettavia ja yleistettäviä johtopäätökset ovat. Artikkelissa käymme läpi tieteellisen tutkimuksen hierarkian ja sen merkityksen ravitsemustutkimuksessa.

1. Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit

Hierarkian kärjessä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit. Ne yhdistävät ja analysoivat useiden tutkimusten tuloksia, usein satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (RCT) perusteella. Systemaattinen katsaus tarkastelee kattavasti kaikkia tietyn aihepiirin tutkimuksia, ja meta-analyysi yhdistää tutkimusten tulokset tilastolliseen analyysiin, jolloin saadaan vahvempia johtopäätöksiä.

Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit vähentävät yksittäisten tutkimusten mahdollisia virheitä ja parantavat sitä kautta niiden luotettavuutta. Ne ovat kullanarvoisia silloin, kun haluamme tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi tietyn ravintoaineen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä. Meta-analyysin laatu riippuu siitä, miten tutkimukset on valittu ja analyysi toteutettu. Tämä määrittää, kuinka luotettava meta-analyysi lopulta on.

Esimerkki systemaattisesta katsausesta ja meta-analyysistä: 2016 ulkaistu meta-analyysin luomu- ja tavanomaisen lihan ravintoainepitoisuuksista. Analyysissä havaittiin, että luomulihan rasvahappopitoisuudet, kuten omega-3, olivat korkeammat luomulihassa verrattuna tavanomaiseen lihaa. Tutkimukseen: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26878675/

2. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT)

RCT ovat yksittäisistä tutkimuksista luotettavimpia. Näissä tutkimuksissa osallistujat jaetaan satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmiin, jolloin voidaan paremmin eliminoida harhat ja tutkia tietyn ravitsemusmuutoksen tai ravintoaineen vaikutuksia. Näin voidaan saada selville syy-seuraussuhteita.

Satunnaistaminen auttaa eliminoimaan monia harhoja, ja kontrolloiduissa olosuhteissa voidaan varmistaa, että tulokset johtuvat juuri tutkittavasta interventiosta. Ravitsemustutkimuksessa ne ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi uusien ruokavaliomallien tai lisäravinteiden vaikutusten tutkimisessa.

Esimerkki RCT-kokeesta:
Kaksoissokkoutettu, satunnaistettu kliininen tutkimus tehtiin 128:lle kriittisesti sairaalle, COVID-19-tartunnan saaneella potilaalla, jotka jaettiin satunnaisesti interventioryhmään (omega-3) (n = 42) ja kontrolliryhmään (n = 86). Omega-3 ryhmällä oli merkittävästi korkeampi 1 kuukauden eloonjäämisaste. Tutkimukseen: https://link.springer.com/article/10.1186/s12967-021-02795-5

3. Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet)

Mendelistiset satunnaistamiskokeet ovat tutkimusmenetelmä, jossa käytetään geneettistä informaatiota luonnollisena satunnaistajana. Koska geenit periytyvät satunnaisesti vanhemmilta lapsille, tutkijat voivat käyttää geneettisiä variaatioita altistuksen (esim. kolesterolitasot tai vitamiinitasot) tutkimiseen ja arvioida, miten ne vaikuttavat sairauksien riskiin. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen silloin, kun tavanomaiset RCT olisivat kalliita tai eettisesti haastavia.

MS-kokeet ovat tärkeitä, koska ne voivat eliminoida sekoittavat tekijät, jotka usein haittaavat muita havaintotutkimuksia. Geneettinen satunnaistaminen tapahtuu jo hedelmöityksessä, joten ympäristötekijät eivät pääse vääristämään tuloksia yhtä helposti. MS-kokeet voivat tarjota vahvaa näyttöä esimerkiksi tiettyjen ravintoaineiden yhteydestä kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.

Esimerkki Mendelistisestä satunnaistamiskokesta:Tämä Mendelistinen satunnaistettu tukimus osoittaa omega-3-rasvahappojen syy-yhteyden tulehduksellisessa suolistosairaudessa (IBD). Tutkimus käytti geneettisiä markkereita, jotka liittyvät omega-3-rasvahappojen metaboliaan, ja havaitsi, että omega-3 anti-inflammatoriset ominaisuudet voivat vähentää IBD aiheuttamaa kroonista tulehdusta. Tutkimukseen tästä: https://www.mdpi.com/1422-0067/23/22/14380

4. Kohorttitutkimukset

Kohorttitutkimukset seuraavat suuria ihmisryhmiä pitkän ajan kuluessa ja tarkastelevat, miten tietyt altisteet, kuten ruokavalio, vaikuttavat terveyteen ajan myötä. Näissä tutkimuksissa ei satunnaisteta osallistujia, mutta ne antavat arvokasta tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista.

Kohorttitutkimukset voivat paljastaa tärkeitä yhteyksiä ruokavalion ja sairauksien välillä. Esimerkiksi Välimeren ruokavalion suojaavasta vaikutuksesta sydän- ja verisuonitauteja vastaan tiedetään kohorttitutkimusten perusteella.

Esimerkki kohorttitutkimusesta. Kohottitutkimuksia voidaan myös niputtaa niin että niiden näyttövoima on voimakkaampi. Pooling Project of 19 Cohort Studies -tutkimus yhdisti 19 kohorttitutkimuksen tiedot. Analyyseissä omega-3-biomarkkerit ALA, DPA ja DHA yhdistettiin pienempään kuolemaan johtavan sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27357102/

5. Tapaus-verrokkitutkimukset

Tapaus-verrokkitutkimukset vertaavat ihmisiä, joilla on tietty sairaus (tapaukset), terveisiin ihmisiin (verrokit). Tämäntyyppinen tutkimus voi auttaa löytämään yhteyksiä riskitekijöiden, kuten ruokailutottumusten, ja sairauksien välillä. Tapaus-verrokkitutkimukset ovat kuitenkin alttiimpia harhoille, kuten sekoittavien tekijöiden vaikutukselle, verrattuna RCT tai kohorttitutkimuksiin.

Ne ovat nopeampia ja halvempia kuin kohorttitutkimukset ja erityisen hyödyllisiä harvinaisten sairauksien tai altisteiden tutkimisessa. Ne kuitenkin perustuvat usein muistitietoihin, mikä voi heikentää luotettavuutta

Esimerkki tapaus-verrokkitutimuksessa: Tutkimuksessa arvioitiin kohdunrungon syöpä riskin ja rasvahappojen sekä kalan saannin välisiä yhteyksiä väestöpohjaisessa otoksessa, joka sisälsi 556 syöpätapausta ja 533 iän mukaan vastaavaa verrokkia. Tulokset viittaavat siihen, että pitkäketjuisten monityydyttymättömien EPA- ja DHA-rasvahappojen EPA- ja DHA-saatavilla elintarvikkeissa ja ravintolisissä voi olla suojaavia assosiaatioita kohdunrungon syövän kehittymistä vastaan. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22915050/

6. Poikittaistutkimukset

Poikittaistutkimukset tarkastelevat tiettyjä altisteita ja lopputulemia tiettynä ajankohtana. Ne voivat antaa tietoa esimerkiksi siitä, kuinka yleistä tiettyjen ravintoaineiden puute on väestössä, mutta eivät paljasta syy-seuraussuhteita.

Poikittaistutkimukset ovat hyödyllisiä, kun halutaan saada käsitys väestön terveydentilasta tai ravitsemustilasta. Esimerkiksi D-vitamiinin saannin yleisyys voidaan tutkia poikittaistutkimusten avulla, mutta niitä ei voida käyttää syy-seuraussuhteiden osoittamiseen

Tässä vielä toinen esimerkki poikittaistutkimusesta. Tutkimuksessa tutkittiin omega-3-rasvahappojen saannin ja fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumisen välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että suurempi omega-3-rasvahappojen saanti oli merkittävästi yhteydessä hitaampaan fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumiseen. Päivittäinen omega-3-rasvahappojen saantikynnys (1,103 grammaa/päivä) vaikuttaa optimaaliselta, sillä sen jälkeen vaikutus tasaantuu. Tutkimukseen tästä: https://www.frontiersin.org/journals/nutrition/articles/10.3389/fnut.2024.1424156/full

7. Tapausselostukset ja tapaussarjat

Nämä ovat yksittäisiä raportteja tai sarjoja tapauksista, joissa tarkastellaan tiettyjä oireita tai sairauksia tietyillä potilailla. Ravitsemustieteessä tapausselostuksia käytetään joskus uudenlaisten ruokavalioiden tai ravintoaineiden vaikutusten kuvaamiseen.

Vaikka tapausselostukset eivät pysty osoittamaan laajoja yleistyksiä, ne voivat herättää kiinnostusta uudenlaisiin tutkimusaiheisiin ja auttaa havaitsemaan mahdollisia riskejä tai hyötyjä varhaisessa vaiheessa.

Esimerkki tapauselostuksesta: Tutkimus arvioi kalanmaksaöljylisän vaikutusta kolmen Tour de France -pyöräilijän Omega-3-indeksiin (O3I). Kaksi pyöräilijää, joiden lähtötaso oli alle optimaalisen (<8%), nostivat O3I-tasonsa yli 8 % päivittäisellä EPA- ja DHA-lisällä (yhteensä 1118 mg EPA + 458 mg DHA). Kolmas pyöräilijä, jonka O3I oli jo optimaalinen, ylläpiti tasonsa yhdellä kapselilla päivässä. Tutkimus osoitti, että lisäravinteen avulla voidaan saavuttaa ja ylläpitää optimaalinen Omega-3-taso, mikä parantaa sydän- ja tulehdusvastetta kilpailun aikana​. Tästä tutkimukseen: https://www.researchgate.net/profile/Gregory-Peoples/publication/356406263_Evaluating_the_effect_of_a_fish_oil_supplement_on_the_Omega-3_Index_of_three_professional_cyclists_competing_in_the_Tour_de_France_a_case_study/links/6198839d07be5f31b79e584b/Evaluating-the-effect-of-a-fish-oil-supplement-on-the-Omega-3-Index-of-three-professional-cyclists-competing-in-the-Tour-de-France-a-case-study.pdf

Oma mielipide:

Medialla on taipumus ylireagoida yksittäisiin tutkimuksiin, erityisesti sellaisiin, jotka eivät ole tutkimushierarkiassa korkealla. Valitettavasti suurempien RCT-tutkimusten tekeminen on kallista, ja siksi ne tehdään yleensä pienille ryhmille ja ovat lyhytkestoisia. Näiden pienempien RCT-tutkimuksien pohjalta kootut meta-analyysit voivat vääristyä, varsinkin jos tutkimusten laatu on heikko.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Palvelun tarjoaa WordPress