Kategoria: Autoimmuunisairaudet

Julkaistu

Omega-3-rasvahapot ja terveys

Omega-3-rasvahapot ja terveys ovat aihe, joka herättää edelleen paljon kysymyksiä ja ristiriitaisia käsityksiä. Toiset vannovat kalaöljykapseleiden nimeen, kun taas osa on epävarmoja siitä, onko lisäravinteista tai kala-annoksista todellista hyötyä. Tutkimusnäyttö kuitenkin karttuu koko ajan, ja sen perusteella omega-3-rasvahapoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Käydään läpi mitä tiede tällä hetkellä sanoo omega-3-rasvahappojen ja terveyden yhteydestä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, masennus ja ADHD.

Omega-3-rasvahappojen vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin

Meta-analyysi

Tutkimuksessa yhdistettiin yhteensä 38 satunnaistettua kontrolloitua koetta, joissa oli mukana noin 149 000 osallistujaa. Tarkastelun kohteena olivat sydänkuolleisuus, ei-kuolemaan johtavat sydäninfarktit, sepelvaltimotapahtumat sekä MACE (major adverse cardiovascular events).

Omega-3-rasvahapot, erityisesti EPA-muodossa, liittyivät merkitsevästi pienempään sydänkuolleisuuteen ja tapahtumariskin laskuun verrattuna kontrolliryhmiin. Myös ei-kuolemaan johtavissa sydäninfarkteissa ja MACE:ssa havaittiin hyötyä EPA-hoidolla.

Toisaalta omega-3-hoito lisäsi eteisvärinän riskiä, ja joissain analyyseissä havaittiin hieman kohonnut verenvuotoriski EPA-hoitoon verrattuna kontrolliin.

Tutkijat arvioivat, että omega-3-rasvahapot parantavat sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta vaikutus on voimakkaampi EPA-muotoisilla kuin yhdistetyillä EPA + DHA -valmisteilla. (1)

Omega-3-rasvahapot ylipainoisten nuorten verisuoniterveydessä – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta verisuonten toimintaan ja tulehdukseen ylipainoisilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 56 nuorta (ikä 14–17 vuotta), joilla oli lihavuuteen liittyviä terveysriskejä.

Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään: omega-3-lisää saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 8 viikkoa, ja omega-3-ryhmä sai päivittäin kalaöljykapseleita, jotka sisälsivät sekä EPA:ta että DHA:ta.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä verisuonten endoteelitoiminta parani merkitsevästi verrattuna plaseboon. Lisäksi tulehdusmarkkereissa (kuten C-reaktiivisessa proteiinissa, CRP) havaittiin laskua. Veren rasva-arvoissa, kuten triglyserideissä, oli myös pientä parannusta.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa verisuoniterveyttä ja vähentää matala-asteista tulehdusta jo nuoruusiässä, erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla. (3)

Kalaöljylisän hyödyt hyperlipidemiassa – systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joissa arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta henkilöillä, joilla oli hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot. Meta-analyysiin sisältyi yhteensä 21 tutkimusta ja noin 700 osallistujaa.

Tulokset osoittivat, että kalaöljylisä laski merkittävästi veren triglyseridipitoisuutta verrattuna kontrolliryhmiin. Keskimääräinen lasku oli useissa tutkimuksissa noin 25–30 prosenttia. Sen sijaan kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin muutokset olivat vähäisiä tai epäyhtenäisiä. Joissain tutkimuksissa LDL saattoi hieman nousta, mutta tämä ei ollut johdonmukainen löydös.

Tutkijat päättelivät, että kalaöljylisä on tehokas erityisesti triglyseridien alentamisessa hyperlipidemiaa sairastavilla. Sen vaikutus muihin rasva-arvoihin on rajallisempi, mutta triglyseridien lasku voi itsessään vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. (4)

Omega-3-rasvahapot ja sydän- ja verisuoniriskitekijät tyypin 2 diabeteksessa – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 59 potilasta, jotka satunnaistettiin saamaan joko pienen määrän omega-3-rasvahappolisää tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa.

Tarkastelun kohteina olivat sydän- ja verisuoniriskitekijät, kuten veren triglyseridit, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä verensokeritasapaino.

Tulokset osoittivat, että jo suhteellisen pieni määrä omega-3-rasvahappoja laski merkittävästi triglyseridipitoisuuksia verrattuna plaseboon. Kokonaiskolesterolissa, LDL:ssä ja HDL:ssä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Myöskään verensokeritasapainoon omega-3-lisä ei vaikuttanut haitallisesti.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöitä erityisesti triglyseridien osalta myös tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla ilman vaikutusta verensokerikontrolliin. (6)

Omega-3-rasvahapat masennuksen hoidossa

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennusoireisiin ja sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen. Kyseessä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja plasebokontrolloitu koe, johon osallistui 180 henkilöä, joilla oli diagnosoitu vakava masennus.

Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: kalaöljyä saaneisiin, krilliöljyä saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 12 viikkoa. Pääasiallinen tarkastelun kohde oli masennusoireiden lievittyminen, mutta tutkimuksessa seurattiin myös sydän- ja aineenvaihduntatekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja tulehdusmarkkereita.

Tulokset osoittivat, että sekä kalaöljy että krilliöljy vähensivät masennusoireita merkitsevästi plaseboon verrattuna. Molemmilla öljyillä havaittiin myös suotuisia vaikutuksia kardiometabolisiin riskitekijöihin, esimerkiksi triglyseridien laskua ja tulehdusarvojen pienenemistä. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja, eli kalaöljy ja krilliöljy näyttivät olevan yhtä tehokkaita.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen käyttö kalaöljyn tai krilliöljyn muodossa voi tukea masennuksen hoitoa ja samalla parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskiprofiilia. (2)

Omega-3-rasvahapot ja astma

Satunnaistettu kontrolloitu koe– vaikutus keuhkoputkia laajentavan lääkkeen vasteeseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin omega-3-rasvahappojen merkitystä astman hoidossa. Tutkimukseen osallistui 98 aikuista, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta ja huonossa hoitotasapainossa oleva astma.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko omega-3-rasvahappoja sisältävää ravintolisää tai plaseboa. Interventio kesti 24 viikkoa. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli keuhkoputkia laajentavan lääkkeen (salbutamoli) vaikutuksen voimakkuus ja kesto. Lisäksi seurattiin tulehdusmarkkereita ja keuhkojen toimintakokeita.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä bronkodilataattorin vaste parani selvästi verrattuna plaseboon. Tämä tarkoitti parempaa keuhkojen toiminnan palautumista lääkkeen annon jälkeen. Lisäksi omega-3-ryhmällä tulehdusmarkkereissa (esim. eosinofiileissä ja sytokiinitasoissa) havaittiin laskua, mikä viittaa vähentyneeseen hengitysteiden tulehdukseen.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen saanti voi parantaa lääkkeiden tehoa ja vähentää hengitystietulehdusta erityisesti ylipainoisilla astmaa sairastavilla. Tämä viittaa siihen, että omega-3:lla voi olla rooli vaikeammin hallittavan astman lisähoitona. (5)

Omega-3-rasvahapot ja ADHD– vaikutus tarkkaavaisuuteen ja vireyteen lapsilla ja nuorilla

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin, voiko suuri EPA-annos parantaa kognitiivisia oireita ADHD:ta sairastavilla. Tutkimukseen osallistui 92 lasta ja nuorta (ikä 6–18 vuotta), joilla oli diagnosoitu ADHD.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko korkea-annoksista EPA-lisää (1,2 g päivässä) tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa. Ennen tutkimusta osallistujilta mitattiin veren EPA-taso, ja heidät jaettiin alhaisen ja normaalin EPA-pitoisuuden ryhmiin.

Tulokset osoittivat, että korkea EPA-annos paransi tarkkaavaisuutta ja vireystasoa erityisesti niillä lapsilla ja nuorilla, joilla oli alhainen lähtötason EPA. Muilla osallistujilla vaikutus oli vähäisempi. Haittavaikutuksia ei raportoitu merkittävästi.

Tutkijat päättelivät, että EPA voi olla hyödyllinen täydennys ADHD:n hoitoon etenkin potilailla, joilla on matala EPA-taso veressä. Tämä korostaa yksilöllisen ravitsemuksellisen taustan merkitystä ravintolisien tehoon. (7)

Kalan kulutus, kognitiivinen heikkeneminen ja dementia

meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen 48 havainnointitutkimusta, joissa seurattiin kalan syönnin yhteyttä kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiariskiin. Aineisto sisälsi yhteensä yli 500 000 osallistujaa eri maista, ja seuranta-ajat vaihtelivat useista vuosista useisiin vuosikymmeniin.

Meta-analyysissä havaittiin selvä annos-vastesuhde, mitä useammin kalaa syötiin, sitä pienempi oli kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riski. Jo 1–2 kala-ateriaa viikossa liittyi merkittävästi pienempään kokonaisdementian riskiin verrattuna niihin, jotka söivät kalaa vain harvoin. Suurempi kulutus toi lisähyötyä, mutta vaikutus tasaantui noin 3–4 annoksen viikkotasolla.

Tulokset olivat yhdenmukaisia eri väestöissä ja pysyivät merkittävinä myös, kun analyyseissä huomioitiin muita elintapatekijöitä (esim. koulutustaso, liikunta, tupakointi). Tutkijat päättelivät, että kalan säännöllinen syönti voi olla yksi ravitsemuksellinen keino pienentää kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä väestötasolla. (8)

Yhteenveto

Tutkimusnäytön perusteella omega-3-rasvahapoilla on monipuolisia terveyshyötyjä. Ne voivat pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa verisuonten toimintaa ja vähentää matala-asteista tulehdusta. Lisäksi omega-3:lla on lupaavia vaikutuksia mielenterveyteen, kuten masennuksen hoitoon, ja se voi tukea tarkkaavaisuutta ADHD:ssa. Myös kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä voidaan tutkimusten mukaan pienentää säännöllisellä kalan syönnillä.

Vaikka kaikissa tutkimuksissa ei ole nähty yhtä vahvoja tuloksia, kokonaiskuva on selvä. Säännöllinen kalan käyttö ruokavaliossa kannattaa. Jos kala ei maistu tai sen saanti on vähäistä, hyvälaatuinen omega-3-kapseli voi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Omega-3 -rasvahapoille peukku kohti kattoa!

Lähteet

  1. Effect of omega-3 fatty acids on cardiovascular outcomes: A systematic review and meta-analysis.
  2. The effect of fish oil versus krill oil intervention on clinical symptoms and cardiometabolic risk factors in patients with major depressive disorder: A randomized placebo-controlled double-blind trial.
  3. Omega-3 fatty acid supplementation improves vascular function and reduces inflammation in obese adolescents.
  4. Benefits of fish oil supplementation in hyperlipidemia: A systematic review and meta-analysis.
  5. Omega-3 fatty acid intake potentiates bronchodilator response in patients with obesity and poorly controlled asthma.
  6. Effects of a small quantity of omega-3 fatty acids on cardiovascular risk factors in NIDDM: A randomized, prospective, double-blind, controlled study.
  7. High-dose eicosapentaenoic acid (EPA) improves attention and vigilance in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) and low endogenous EPA levels.
  8. Fish consumption, cognitive impairment and dementia: An updated dose-response meta-analysis of observational studies.

Kuuntele artikkeli Ai -keskusteluna (muista tilata kanava, se on ilmaista):

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Julkaistu

Tauriini – hyödyt, haitat ja puutteet

Mikä ihmeen tauriini?

Tauriini on rikkiä sisältävä aminohappo, joka ei osallistu proteiinisynteesiin, mutta sillä on tärkeä rooli sydämen, aivojen, silmien ja lihasten toiminnassa. Keho tuottaa tauriinia itse, mutta erityisesti vegaanit ja ikääntyvät voivat saada sitä liian vähän ravinnosta. Tauriini on yleinen lisäravinne urheilijoille, mutta mitä tiede sanoo tauriinin hyödyistä, ja onko sen saannista jotain haittaa?

Tauriini ja sydänterveys

Tauriini ei ole vain urheilijoiden suosima lisäravinne – sillä on myös valtavat hyödyt sydämen terveydelle. Tauriini parantaa sydämen toimintaa, laskee verenpainetta ja vähentää haitallisia veren rasva-arvoja. Tutkimusten mukaan verenpaine voi laskea jopa 4 mmHg, mikä on jo itsessään merkittävä terveyshyöty. (1, 2)

Tauriini ja aineenvaihdunta

Tutkimukset osoittavat, että tauriini voi alentaa paastoverensokeria, parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää insuliiniresistenssiä. Diabetespotilaat, jotka käyttivät tuariinia, näkivät merkittäviä parannuksia verensokerissaan. (4, 8)

Tauriini on yhdistetty myös metabolisen oireyhtymän hallintaan. Se voi vähentää kohonneen verensokerin, korkean verenpaineen ja epäterveellisen rasvaprofiilin riskiä. Näin ollen se saattaa olla hyödyllinen lisä ravitsemukseen niille, joilla on metabolinen oireyhtymä tai sen esiasteita. (2)

Tauriini ja aivoterveys

Tutkimusnäytön perusteella tauriini voi tukea kognitiivista toimintaa ja ehkäistä muistin heikkenemistä. Systemaattinen analyysi 23 kliinisestä tutkimuksesta osoitti, että 1,5–3 gramman päivittäinen tauriinilisä paransi kognitiivisia testituloksia, kuten MMSE (Mini-Mental State Examination) -pistemäärää. Vaikutukset olivat erityisen merkittäviä ikääntyneillä ja henkilöillä, joilla oli jo havaittavissa kognitiivista heikentymistä. (5, 6)

Tauriinin neuroprotektiiviset vaikutukset voivat liittyä sen kykyyn vähentää oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja amyloidibeeta-plakkien kertymistä, mikä on yksi Alzheimerin taudin keskeisistä mekanismeista. Eläinmalleissa tauriini on parantanut oppimiskykyä ja suojannut hermosoluja sytotoksisuudelta. Nykyinen näyttö viittaa siihen, että tauriini voisi olla lupaava lisä keinoihin, joilla pyritään ylläpitämään aivoterveyttä ja hidastamaan kognitiivista rappeutumista. (5, 6)

Tauriini ja tulehduksen hallinta

Tulehdus on monien kroonisten sairauksien taustalla, ja tauriinilla näyttää olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia. Esimerkiksi nivelreumaa sairastavilla potilailla tauriini on vähentänyt tulehdusmerkkiaineiden (TNF-α ja IL-6) määrää sekä hidastanut taudin etenemistä. (7)

Lisäksi tauriini toimii antioksidanttina, joka voi vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata soluja vaurioilta. Se voi lisätä elimistön omien antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin ja katalaasin, aktiivisuutta jopa 2,5-kertaiseksi. (5, 6, 7)

Kestävyysurheilu, aerobinen suorituskyky ja voimaharjoittelu

Tauriini voi parantaa kestävyyssuoritusta monin eri tavoin. Se auttaa vähentämään laktaatin kertymistä lihaksiin, mikä voi vähentää lihasväsymystä ja parantaa suorituskykyä pitkissä suorituksissa. Tutkimusten mukaan 1–3 gramman annos ennen harjoitusta voi pidentää aikaa uupumukseen kestävyysurheilijoilla. (3).

Tiedenörteille: Tauriinin vaikutusmekanismit

Tauriini on biologisesti aktiivinen yhdiste, joka osallistuu useisiin fysiologisiin prosesseihin. Sen vaikutukset perustuvat moniin eri mekanismeihin, jotka liittyvät solukalvojen stabilointiin, kalsiumhomeostaasiin, antioksidanttitoimintaan, immuunivasteeseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Alla on esitelty keskeisimmät vaikutusreitit ja niiden merkitys elimistölle.

1. Solukalvojen stabilointi ja osmoregulaatio

Tauriini toimii solukalvoja stabiloivana yhdisteenä, mikä auttaa soluja ylläpitämään rakenteellista eheyttään ja optimaalista toimintakykyään. Se vaikuttaa osmoregulaation kautta solun neste- ja ionitasapainoon, mikä on erityisen tärkeää hermo- ja lihassolujen toiminnalle. (6,7)

2. Kalsiumhomeostaasin säätely

Tauriini osallistuu solunsisäisen kalsiumin säätelyyn, mikä on keskeistä hermoimpulssien välitykselle, lihasten supistumiselle ja sydämen toiminnalle. Se moduloi kalsiumkanavien toimintaa ja voi estää liiallista kalsiumin kertymistä soluihin, mikä suojaa soluja eksitotoksisuudelta (hermosolut vaurioituvat tai kuolevat liiallisen kiihottavien välittäjäaineiden, kuten glutamaatin, vaikutuksesta) ja kalsiumista johtuvilta vaurioilta. (5,6)

3. Antioksidatiiviset ja anti-inflammatoriset vaikutukset

Tauriini on osoitettu vähentävän oksidatiivista stressiä epäsuorasti säätelemällä Nrf2-reittiä, mikä johtaa antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin (SOD) ja katalaasin, aktiivisuuden lisääntymiseen. Lisäksi tauriini voi neutraloida hypokloorihappoa (HOCl) muodostamalla vähemmän toksisen tauriinikloramiinin, mikä osaltaan suojaa soluja hapetusstressiltä. Tauriini voi myös vaimentaa tulehdusreaktioita estämällä proinflammatoristen sytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa. (6,7)

4. Kognitiivisen toiminnan tukeminen

Tauriini voi vaikuttaa aivojen plastisuuteen ja neurogeneesiin aktivoimalla Akt/CREB/PGC1α-reitin. Tämä vaikutusmekanismi tukee mitokondrioiden biogeneesiä, parantaa synapsien toimintaa ja vähentää oksidatiivista stressiä hermosoluissa. Näiden prosessien ansiosta tauriini voi edistää kognitiivista suorituskykyä ja suojata neurodegeneratiivisilta sairauksilta. (6)

5. Immuunijärjestelmän säätely ja tulehduksen hallinta

Tauriini on keskeinen immuunijärjestelmän modulaattori. Se reagoi neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) kanssa ja muodostaa tauriinikloramiinia, joka on vähemmän toksinen mutta säilyttää antioksidanttiset ja anti-inflammatoriset ominaisuudet. Lisäksi tauriinikloramiini ja tauriinibromamiini voivat estää immuunijärjestelmän liiallista aktivaatiota ja hillitä kroonista tulehdusta. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman, yhteydessä. (7)

6. Mitokondrioiden toiminnan tehostaminen

Tauriini tukee solujen energiantuotantoa ja mitokondrioiden tehokkuutta. Se voi parantaa ATP-tuotantoa, vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata mitokondrioita vaurioilta. Tämä voi edistää fyysistä kestävyyttä, vähentää lihasväsymystä ja tukea aineenvaihdunnan terveyttä. (3,6)

7. Verenkiertoelimistön säätely

Tauriini voi edistää verisuonten laajentumista lisäämällä typpioksidin (NO) tuotantoa ja vähentämällä angiotensiini II:n vaikutuksia. Tämä johtaa verenpaineen laskuun ja parantaa verenkiertoa, mikä voi olla hyödyllistä erityisesti henkilöille, joilla on kohonnut verenpaine tai sydän- ja verisuonitautien riski. (1,2)

Miten sitä käytetään?

Tutkimuksissa tauriinin annostus on vaihdellut 1–6 gramman välillä päivässä. Urheilusuoritusta varten suositeltu annos nautitaan yleensä noin 60–120 minuuttia ennen harjoitusta. Pitkäaikaisen käytön osalta tutkimukset viittaavat siihen, että enintään 3 gramman päiväannos on turvallinen eikä aiheuta haittavaikutuksia. (3, 4, 8)

Mitä viranomaiset sanovat tauriinista?

Suomalaisten viranomaisten, kuten Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tai 2024 ravitsemussuosituksissa tauriini ei juurikaan esiinny. Myöskään Finelin elintarviketietokannassa tai Vegaaniliiton suosituksissa tauriinia ei mainita olennaisena ravintoaineena. Mainita liittyy energiajuomiin liittyvän varoitteluun (THL) ja kissojen ruokavalioon (vagaaniliitto).

Oma mielipide

Tauriini on monipuolinen ja turvallinen ravintoaine, joka voi tarjota hyötyjä sydänterveydelle, aineenvaihdunnalle, aivoterveydelle, urheilusuoritukselle ja tulehduksen hallinnalle. Erityisesti vegaanit, ikääntyvät ja metabolista oireyhtymää sairastavat voivat hyötyä sen lisäämisestä ruokavalioon. Pitäisikö viranomaisten ja vegaaniliiton ottaa tauriiniin kantaa? Tällä näytöllä pitäisi. Vaikka elimistö sitä itse tuottaakin niin jotkin ryhmät ovat selkeästi vaarassa saada tauriinia liian vähän. Tutkimuksia tauriinista toki voi aina tehdä lisää mutta kyllä, tauriinille tulee peukku ylös!

Lähteet ja tiivistelmät tutkimuksista
(1) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Insights into the cardiovascular benefits of taurine: a systematic review and meta-analysis, 2024

Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen 20 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=808) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi sydämen sykettä (-3,58 bpm), systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,44 mmHg) sekä paransi sydämen vasemman kammion ejektiofraktiota (+4,98 %) ja New York Heart Association (NYHA) -toiminnallista luokitusta. Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen, ja erityisesti sydämen vajaatoimintapotilailla tauriini paransi sydämen toimintaa.

(2) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Taurine reduces the risk for metabolic syndrome: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials, 2024

Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään 25 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=1024) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,51 mmHg), paastoverensokeria ( -0,33 mmol/l mg/dL) ja triglyseriditasoja ( -0,21 mmol/l). Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen erityisesti diastolisen verenpaineen ja paastoverensokerin laskussa.

(3) Meta-analyysi: The Effects of an Oral Taurine Dose and Supplementation Period on Endurance Exercise Performance in Humans: A Meta-Analysis, 2018

Tutkimus tarkasteli tauriinin vaikutusta kestävyysurheilusuoritukseen analysoimalla kymmenen vertaisarvioitua tutkimusta. Tulokset osoittivat, että tauriinin nauttiminen paransi kestävyysurheilusuoritusta tilastollisesti merkitsevästi (Hedges’ g = 0.40, P = 0.004), erityisesti uupumukseen asti suoritetuissa testeissä (TTE) (Hedges’ g = 0.43, P = 0.007). Tauriiniannoksen suuruus (1–6 g) ja käyttöjakso (yksi annos vs. usean päivän käyttö) eivät vaikuttaneet suorituskykyvaikutukseen. Tutkimuksen perusteella jo yksi tauriiniannos voi parantaa kestävyyssuorituskykyä riippumatta annoksen suuruudesta tai kestoajasta.

(4) Meta-analyysi: Effect of Long-Term Taurine Supplementation on the Lipid and Glycaemic Profile in Adults with Overweight or Obesity: A Systematic Review and Meta-Analysis, 2024

Tutkimus tarkasteli pitkäaikaisen tauriinilisän vaikutuksia veren rasva- ja sokeriarvoihin ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla analysoimalla yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Tauriinin käyttö laski merkittävästi triglyseridejä, kokonaiskolesterolia ja paastoinsuliinia. Lisäksi ylipainoisilla tauriini paransi BMI:tä, kun taas lihavuudesta kärsivillä havaittiin merkittäviä parannuksia HbA1c:ssä ja insuliiniresistenssissä (HOMA-IR). 3 gramman päivittäinen annos osoittautui tehokkaimmaksi parantamaan verensokeritasoa ja HbA1c-arvoja.

(5) katsausartikkeli: Emergence of taurine as a therapeutic agent for neurological disorders, 2023

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin neuroprotektiivisia vaikutuksia ja sen mahdollista käyttöä neurologisten sairauksien hoidossa. Tauriinin havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja hermoston soluvaurioita erilaisissa tautimalleissa, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa, aivohalvauksessa, epilepsiassa, selkäydinvammoissa ja traumaperäisissä aivovammoissa. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluu endoplasmisen kalvoston stressin säätely, kalsiumin homeostaasin ylläpito ja glutamaattivälitteisen neurotoksisuuden estäminen.

(6) katsausartikkeli: Roles of taurine in cognitive function of physiology, pathologies and toxication, 2019

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan sekä sen potentiaalia muistin ja oppimisen parantamisessa eri fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Tauriinin tasojen vaihtelut keskushermostossa liittyvät kognitiivisiin häiriöihin, ja lisäravinteena se on osoittanut parantavan muistia ja kognitiota muun muassa ikääntymisen, Alzheimerin taudin, aivoiskemian ja erilaisten neurotoksisten vaurioiden yhteydessä. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluvat GABA-A-reseptorien ja tauriinikuljettajien palauttaminen, neuroinflammaation vähentäminen, antioksidanttisten reittien aktivointi (Nrf2) sekä mitokondrioiden ja synapsien toiminnan parantaminen.

(7) katsausartikkeli: Taurine and inflammatory diseases, 2012

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin roolia tulehduksellisissa sairauksissa ja sen antioksidanttisia ja immunomodulatorisia vaikutuksia. Tauriini suojaa soluja hapetusstressiltä ja vähentää tulehdusta erityisesti neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) neutraloinnin kautta. Sen johdannaiset, tauriinikloramiini (TauCl) ja tauriinibromamiini (TauBr), omaavat sekä antimikrobisia että anti-inflammatorisia vaikutuksia, mikä voi olla hyödyllistä esimerkiksi nivelreuman, kroonisten infektioiden ja suolistotulehdusten hoidossa.

(8) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: The effects of taurine supplementation on diabetes mellitus in humans: A systematic review and meta-analysis, 2022

Tutkimuksessa analysoitiin diabetespotilaille annettua tauriinilisää. Meta-analyysissä mukana olleet satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (N = 5, osallistujia = 209) tutkivat tauriinin vaikutusta verensokeritasoihin, insuliiniresistenssiin, veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen ja kehon koostumukseen diabetesta sairastavilla ihmisillä.. Tulokset osoittivat, että tauriinilisä alensi pitkäaikaisen verensokerin tasoa (HbA1c) (-0,41 SMD, p = 0,01), paastoverensokeria (-1,28 SMD, p = 0,03) ja insuliiniresistenssiä (HOMA-IR) (-0,64 SMD, p = 0,03).

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Julkaistu

Lastenreuma ja ruokavalio

Poika pellolla skeitin kanssa

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti, JIA) on krooninen tulehduksellinen sairaus, joka voi vaikuttaa merkittävästi lapsen elämänlaatuun. Lääkehoito on ensisijainen keino oireiden hallintaan, mutta voisiko ravitsemus toimia tukevana hoitokeinona? Tässä artikkelissa käyn läpi tutkimustuloksia siitä, miten omega-3-rasvahapot, D-vitamiini ja folaatti, polyfenolit, gluteeni ja viljat voivat vaikuttaa lastenreumaan.

Huom. Tämä artikkeli on kirjoitettu pyynnöstä, ja raportoin siinä ainoastaan tutkimustuloksia sekä oman näkemykseni aiheesta. Jos epäilet lastenreumaa, konsultoi aina lääkäriä ja noudata hoito-ohjeita lääkärin suositusten mukaisesti.

Lastenreuma – Omega-3-rasvahapot

Kalaöljypurkki

Tutkimukset viittaavat siihen, että kalaöljylisän käyttö voi vähentää lastenreuman oireita. Omega-3-rasvahapoilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, ja ne voivat auttaa vähentämään nivelkipua ja jäykkyyttä. Tähänastiset tutkimus tulokset tukevat omega-3-rasvahappojen hyödyllisyyttä lastenreuman täydentävänä hoitomuotona.

Lähteet – Omega-3
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Systemaattinen katsaus (2021)

Tutki ruokavalion, omega-3-lisällä tai ilman, vaikutusta nivelreuman hallintaan, ja tulokset viittaavat siihen, että anti-inflammatoriset ruokavaliot voivat lievittää oireita.

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi (2015)

Arvioitiin, vähentävätkö kalaöljylisät kipua ja parantavatko ne muita kliinisiä muuttujia niveltulehduspotilailla. Kuudesta tietokannasta löydettiin 42 satunnaistettua tutkimusta, joista 30 raportoi täydelliset kivunlievitystiedot. Meta-analyysi osoitti, että kalaöljy vähensi kipua lievästi, erityisesti nivelreumapotilailla, mutta ei nivelrikkopotilailla.

RCT (2015)

Arvioitiin omega-3-rasvahappojen (2 g/vrk, 12 viikkoa) vaikutusta lasten idiopaattisen niveltulehduksen (JIA) aktiivisuuteen ja toimintakykyyn 66 potilaan satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa asetelmassa. Taudin aktiivisuutta (JDAS-27), toimintakykyä (CHAQ) ja tulehdusmerkkiaineita (ESR, CRP, TNF-α, IL-1β) mitattiin lähtötilanteessa ja tutkimuksen lopussa. Omega-3-ryhmässä tulehdusmerkkiaineiden tasot laskivat ja toimintakyky parani lumeryhmään verrattuna.

Interventiotutkimus (2012)

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappolisän (2 g/päivä, 12 viikon ajan) vaikutusta lasten idiopaattiseen niveltulehdukseen (JIA). Mukana oli 27 potilasta, ja arvioinnissa käytettiin JADAS-27-pistemäärää (työkalu taudin aktiivisuuden pisteytykseen), CHAQ-toimintakykymittausta sekä tulehdusmerkkiaineita (IL-1 ja TNF-α). Tulokset osoittivat parannusta nivelten tulehduksessa, toimintakyvyssä ja tulehdusmerkkiaineiden tasoissa. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden tarve väheni.

Lumekontrolloitu crossover-tutkimus 1987

Arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta aktiiviseen nivelreumaan 14 viikon kaksoissokkoutetussa, . Osallistujia oli 40, joista osa sai 2,7 g eikosapentaeenihappoa (EPA) ja 1,8 g dokosaheksaeenihappoa (DHA) päivittäin, ja osa lumelääkettä. Kalaöljyä saaneilla väsymyksen alkaminen viivästyi keskimäärin 156 minuuttia ja aristavien nivelten määrä väheni 3,5:llä, ja tulehdusta edistävän leukotrieeni B4:n tuotanto väheni. Vaikutus säilyi vielä neljän viikon huuhtoutumisjakson jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kalaöljy voi lievittää nivelreuman oireita.

Tiedenörteille syventävää tietoa omega-3:sesta

Omega-3-rasvahapot, erityisesti eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), vähentävät interleukiini-1 (IL-1) ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-α) -sytokiinien tuotantoa useiden mekanismien kautta. Käydään niitä hieman läpi.

1. Eikosanoidien tuotannon muutos

Omega-3-rasvahapot korvaavat arakidonihappoa (AA) solukalvojen fosfolipideissä. Arakidonihaposta (omega-6) muodostuu tulehdusta edistäviä eikosanoideja, kuten prostaglandiini E2 (PGE2) ja leukotrieeni B4 (LTB4), jotka lisäävät IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. EPA ja DHA puolestaan johtavat vähemmän tulehdusta edistävien tai jopa tulehdusta vähentävien eikosanoidien, kuten prostaglandiini E3 (PGE3) ja leukotrieeni B5 (LTB5), muodostumiseen. Tämä muutos vähentää tulehdusreaktion voimakkuutta ja siten IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. (Lähde)

2. Transkription ja geeniekspression säätely

Omega-3-rasvahapot voivat estää NF-κB (nukleaarinen tekijä kappa B) -signalointia, joka on keskeinen tulehduksen säätelytekijä. NF-κB:n aktivoituminen lisää IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa makrofageissa ja muissa immuunisoluissa. Omega-3 estää NF-κB:n siirtymistä tumaan, mikä vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien synteesiä. (Lähde)

3. Resolviinien ja protectiinien tuotanto

Omega-3-rasvahapoista syntyy resolviineja ja protectiineja, jotka ovat aktiivisesti tulehdusta sammuttavia lipidivälittäjäaineita. Resolviinit ja protectiinit vähentävät tulehdusreaktiota säätelemällä immuunisolujen toimintaa ja estämällä liiallista IL-1– ja TNF-α-tuotantoa. (Lähde)

4. Makrofagien ja T-solujen toiminnan säätely

Omega-3 vähentää M1-makrofagien (proinflammatoristen makrofagien) aktiivisuutta ja lisää M2-makrofagien (tulehdusta hillitsevien makrofagien) toimintaa. T-solujen osalta omega-3 voi vähentää Th1- ja Th17-solujen aktiivisuutta, jotka tuottavat tulehdusta edistäviä sytokiineja, kuten TNF-α:ta ja IL-1:ä. (Lähde)

5. Vapaiden radikaalien vähentäminen

Omega-3-rasvahapot vähentävät reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa, mikä voi hillitä tulehduksen etenemistä ja sytokiinien liiallista eritystä. Tulehdusprosessit, joissa IL-1 ja TNF-α ovat mukana, liittyvät oksidatiiviseen stressiin. (Lähde)

Lastenreuma – D-vitamiini ja folaatti

Kala-annos

D-vitamiinin puutos on yleinen sekä lastenreumaa sairastavilla. Matala D-vitamiinitaso on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan ja suurempaan riskiin sairastua silmätulehdukseen (uveiittiin), joka on lastenreuman tunnettu komplikaatio. Riittävä D-vitamiinin saanti on siis tärkeää taudin hallinnan kannalta.

Foolihappo on keskeinen osa lastenreuman hoitoa. Metotreksaatti, yleisesti käytetty reumalääke, voi aiheuttaa foolihapon puutosta, mikä saattaa lisätä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä. Folaattilisän on osoitettu tehokkaasti vähentävän näitä haittavaikutuksia ilman, että se heikentää lääkkeen tehoa.

Lähteet D-vitamiini ja folaatti
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Katsaus (2022)

D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston terveydessä ja immuunijärjestelmän säätelyssä, mikä tekee siitä keskeisen tekijän lastenreuman hallinnassa. JIA-potilailla havaitaan usein D-vitamiinin puutetta, mikä saattaa liittyä sairauden aktiivisuuteen ja luuston tiheyden heikkenemiseen.

Prospektiivinen, ei-satunnaistettu, vertaileva tutkimus (2022)

Tutkimuksessa verrattiin D-vitamiinitasoja 1–18-vuotiailla lasten idiopaattista niveltulehdusta (JIA) sairastavilla lapsilla ja terveillä verrokeilla. Tulokset osoittivat, että 66 % JIA-potilaista kärsi D-vitamiinin puutoksesta, ja nykyiset D-vitamiinilisät (500–2 000 IU/vrk eli 12,5–50 µg/vrk) eivät riittäneet turvaamaan riittävää tasoa. D-vitamiinitasoihin vaikuttivat vuodenaika ja ennaltaehkäisevä saanti, mutta ei sairauden hoito tai VDR-geenin polymorfismit.

Kohorttitutkimus (2004)

JIA-potilailla on kohonnut riski aliravitsemukseen, ja erityisesti oligoartriitti liittyi aiemmin raportoimattomaan ravitsemukselliseen vajaustilaan. Aliravitsemuksen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, eikä pelkästään vähäinen energian tai proteiinin saanti.

Lastenreuma – Gluteeni

Valitettavasti tutkimuksia oli hyvin vähän. Kaksi tutkimusta kuitenkin osoitti, että lastenreuma on yhteydessä suurentuneeseen keliakiariskiin, erityisesti silloin, jos suvussa esiintyy autoimmuunisairauksia. Sen sijaan gluteenittoman ruokavalion ei havaittu lievittävän kipua tämän hyvin pienen pilottitutkimuksen perusteella.

Lähteet – gluteeni
Retrospektiivinen kohorttitutkimus (2022)

Tutkimukseen osallistui 329 JIA-potilasta Etelä-Italiasta (2001–2019), joista 2,4 %:lla diagnosoitiin keliakia, mikä on merkittävästi yleisempää kuin Italian väestössä keskimäärin. Autoimmuunisairauksien sukuhistoria oli merkittävä riskitekijä: 87,5 % JIA + keliakia -potilaista oli suvussa autoimmuunisairauksia, kun taas muilla JIA-potilailla osuus oli 45,8 %

Kohorttitutkimus (2022)

Seuranta-ajat olivat keskimäärin 7,0 vuotta lapsilla. Keliakiaan sairastuneilla lapsilla JIA riski oli lähes kolminkertainen verrattuna yleiseen väestöön. Tulokset viittaavat vahvaan yhteyteen keliakian ja autoimmuunisairauksien, kuten JIA:n ja RA:n, välillä.

Pilottitutkimus (2018)

25 potilasta, gluteeniton ruokavalio, 3 kuukautta. Ei vaikutusta kipuun JIA-potilailla.

Lastenreuma – Polyfenolit

Kasviperäiset polyfenolit, kuten kurkumiini, resveratroli ja vihreän teen katekiinit, ovat saaneet huomiota tulehdusta vähentävinä yhdisteinä. Kurkumiinin on todettu vaikuttavan tulehduksen välittäjäaineisiin ja vähentävän niveltulehduksen aktiivisuutta. Löytämissäni tutkimuksissa sillä oli myös positiivisia vaikutuksia lastenreumaan, vaikka tutkimusnäyttö on rajallista.

Lähteet – polyfenolit
Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (RCT) (2018)

Tutki sinilaserin (447 nm) ja ultrabioaktiivisen kurkumiinin (1200 mg/vrk) vaikutusta JIA-potilailla (n=48, keski-ikä 13,8 v.). Kurkumiiniryhmässä taudin aktiivisuus (JADAS-71) parani merkittävästi (13.8 → 2.8, kipu väheni 66.7 % ja toimintakyky parani 62.7 % verrattuna lumeryhmään. Lisäksi metotreksaatin ja metyyliprednisolonin tarve väheni huomattavasti. Sinilaser ja kurkumiini osoittautuivat tehokkaiksi, turvallisiksi ja kustannuksia säästäviksi lisähoidoiksi JIA:n hallinnassa.

Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (2018)

Kurkumiini yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon paransi merkittävästi OJIA-potilaiden taudin aktiivisuutta varhaisvaiheessa ja vähensi tulehduksen ja oireiden voimakkuutta. Se oli turvallinen, hyvin siedetty ja edullinen lisähoito lastenreuman hallinnassa.

Retrospektiivinen, pitkittäinen seurantatutkimus (2020)

Tutkimuksessa 81 % (22/27) JIA-uveiittipotilaista saavutti tulehduksen inaktivaation vuoden aikana suun kautta otettavalla kurkumiini-fosfatidyylikoliinikompleksilla. 19 %:lla (5/27) ei tapahtunut merkittävää parannusta, mutta heidän tilanteensa pysyi vakaana. Hoito oli hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia tai allergisia reaktioita havaittu.

Lastenreuma – Oma pohdinta

Ensinnäkin oli hieman pettymys, että suoria tutkimuksia oli niin vähän. Jouduin käyttämään lähteissä niinkin vanhaa tutkimusta kuin vuodelta 1987 (omega-3). Lastenreuma on kuitenkin yleisin krooninen reumasairaus lapsilla, joten aihetta olisi tärkeää tutkia enemmän.

Omega-3:n mekanistinen ja kliininen tutkimusnäyttö on vahva. Myös D-vitamiinitasot voivat olla alhaiset, joten riittävästä saannista tulisi huolehtia. Folaatti on toinen tärkeä ravintoaine, jonka riittävä saanti on turvattava. Lasten vihreiden kasvisten syönti on muutenkin haasteellista, riippumatta siitä, onko heillä lastenreuma vai ei. Aiheesta ei kuitenkaan löytynyt juurikaan tutkimusviittauksia.

Kurkumiini on hyvin siedetty yhdiste, ja aiemmissa nivelrikkoa käsittelevissä artikkelissa se vakuutti ainakin minut tehollaan. Suoria tutkimuksia lastenreumasta oli kuitenkin hyvin vähän. Gluteenin ja viljojen osalta ei löytynyt muuta yhteyttä kuin se, että keliakian mahdollisuus kannattaa selvittää lastenreumaa sairastavilla, jos sitä ei ole vielä tutkittu.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Palvelun tarjoaa WordPress