Omega-3-rasvahapot ja terveys

Omega-3-rasvahapot ja terveys ovat aihe, joka herättää edelleen paljon kysymyksiä ja ristiriitaisia käsityksiä. Toiset vannovat kalaöljykapseleiden nimeen, kun taas osa on epävarmoja siitä, onko lisäravinteista tai kala-annoksista todellista hyötyä. Tutkimusnäyttö kuitenkin karttuu koko ajan, ja sen perusteella omega-3-rasvahapoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Käydään läpi mitä tiede tällä hetkellä sanoo omega-3-rasvahappojen ja terveyden yhteydestä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, masennus ja ADHD.

Omega-3-rasvahappojen vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin

Meta-analyysi

Tutkimuksessa yhdistettiin yhteensä 38 satunnaistettua kontrolloitua koetta, joissa oli mukana noin 149 000 osallistujaa. Tarkastelun kohteena olivat sydänkuolleisuus, ei-kuolemaan johtavat sydäninfarktit, sepelvaltimotapahtumat sekä MACE (major adverse cardiovascular events).

Omega-3-rasvahapot, erityisesti EPA-muodossa, liittyivät merkitsevästi pienempään sydänkuolleisuuteen ja tapahtumariskin laskuun verrattuna kontrolliryhmiin. Myös ei-kuolemaan johtavissa sydäninfarkteissa ja MACE:ssa havaittiin hyötyä EPA-hoidolla.

Toisaalta omega-3-hoito lisäsi eteisvärinän riskiä, ja joissain analyyseissä havaittiin hieman kohonnut verenvuotoriski EPA-hoitoon verrattuna kontrolliin.

Tutkijat arvioivat, että omega-3-rasvahapot parantavat sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta vaikutus on voimakkaampi EPA-muotoisilla kuin yhdistetyillä EPA + DHA -valmisteilla. (1)

Omega-3-rasvahapot ylipainoisten nuorten verisuoniterveydessä – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta verisuonten toimintaan ja tulehdukseen ylipainoisilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 56 nuorta (ikä 14–17 vuotta), joilla oli lihavuuteen liittyviä terveysriskejä.

Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään: omega-3-lisää saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 8 viikkoa, ja omega-3-ryhmä sai päivittäin kalaöljykapseleita, jotka sisälsivät sekä EPA:ta että DHA:ta.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä verisuonten endoteelitoiminta parani merkitsevästi verrattuna plaseboon. Lisäksi tulehdusmarkkereissa (kuten C-reaktiivisessa proteiinissa, CRP) havaittiin laskua. Veren rasva-arvoissa, kuten triglyserideissä, oli myös pientä parannusta.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa verisuoniterveyttä ja vähentää matala-asteista tulehdusta jo nuoruusiässä, erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla. (3)

Kalaöljylisän hyödyt hyperlipidemiassa – systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joissa arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta henkilöillä, joilla oli hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot. Meta-analyysiin sisältyi yhteensä 21 tutkimusta ja noin 700 osallistujaa.

Tulokset osoittivat, että kalaöljylisä laski merkittävästi veren triglyseridipitoisuutta verrattuna kontrolliryhmiin. Keskimääräinen lasku oli useissa tutkimuksissa noin 25–30 prosenttia. Sen sijaan kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin muutokset olivat vähäisiä tai epäyhtenäisiä. Joissain tutkimuksissa LDL saattoi hieman nousta, mutta tämä ei ollut johdonmukainen löydös.

Tutkijat päättelivät, että kalaöljylisä on tehokas erityisesti triglyseridien alentamisessa hyperlipidemiaa sairastavilla. Sen vaikutus muihin rasva-arvoihin on rajallisempi, mutta triglyseridien lasku voi itsessään vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. (4)

Omega-3-rasvahapot ja sydän- ja verisuoniriskitekijät tyypin 2 diabeteksessa – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 59 potilasta, jotka satunnaistettiin saamaan joko pienen määrän omega-3-rasvahappolisää tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa.

Tarkastelun kohteina olivat sydän- ja verisuoniriskitekijät, kuten veren triglyseridit, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä verensokeritasapaino.

Tulokset osoittivat, että jo suhteellisen pieni määrä omega-3-rasvahappoja laski merkittävästi triglyseridipitoisuuksia verrattuna plaseboon. Kokonaiskolesterolissa, LDL:ssä ja HDL:ssä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Myöskään verensokeritasapainoon omega-3-lisä ei vaikuttanut haitallisesti.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöitä erityisesti triglyseridien osalta myös tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla ilman vaikutusta verensokerikontrolliin. (6)

Omega-3-rasvahapat masennuksen hoidossa

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennusoireisiin ja sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen. Kyseessä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja plasebokontrolloitu koe, johon osallistui 180 henkilöä, joilla oli diagnosoitu vakava masennus.

Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: kalaöljyä saaneisiin, krilliöljyä saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 12 viikkoa. Pääasiallinen tarkastelun kohde oli masennusoireiden lievittyminen, mutta tutkimuksessa seurattiin myös sydän- ja aineenvaihduntatekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja tulehdusmarkkereita.

Tulokset osoittivat, että sekä kalaöljy että krilliöljy vähensivät masennusoireita merkitsevästi plaseboon verrattuna. Molemmilla öljyillä havaittiin myös suotuisia vaikutuksia kardiometabolisiin riskitekijöihin, esimerkiksi triglyseridien laskua ja tulehdusarvojen pienenemistä. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja, eli kalaöljy ja krilliöljy näyttivät olevan yhtä tehokkaita.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen käyttö kalaöljyn tai krilliöljyn muodossa voi tukea masennuksen hoitoa ja samalla parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskiprofiilia. (2)

Omega-3-rasvahapot ja astma

Satunnaistettu kontrolloitu koe– vaikutus keuhkoputkia laajentavan lääkkeen vasteeseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin omega-3-rasvahappojen merkitystä astman hoidossa. Tutkimukseen osallistui 98 aikuista, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta ja huonossa hoitotasapainossa oleva astma.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko omega-3-rasvahappoja sisältävää ravintolisää tai plaseboa. Interventio kesti 24 viikkoa. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli keuhkoputkia laajentavan lääkkeen (salbutamoli) vaikutuksen voimakkuus ja kesto. Lisäksi seurattiin tulehdusmarkkereita ja keuhkojen toimintakokeita.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä bronkodilataattorin vaste parani selvästi verrattuna plaseboon. Tämä tarkoitti parempaa keuhkojen toiminnan palautumista lääkkeen annon jälkeen. Lisäksi omega-3-ryhmällä tulehdusmarkkereissa (esim. eosinofiileissä ja sytokiinitasoissa) havaittiin laskua, mikä viittaa vähentyneeseen hengitysteiden tulehdukseen.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen saanti voi parantaa lääkkeiden tehoa ja vähentää hengitystietulehdusta erityisesti ylipainoisilla astmaa sairastavilla. Tämä viittaa siihen, että omega-3:lla voi olla rooli vaikeammin hallittavan astman lisähoitona. (5)

Omega-3-rasvahapot ja ADHD– vaikutus tarkkaavaisuuteen ja vireyteen lapsilla ja nuorilla

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin, voiko suuri EPA-annos parantaa kognitiivisia oireita ADHD:ta sairastavilla. Tutkimukseen osallistui 92 lasta ja nuorta (ikä 6–18 vuotta), joilla oli diagnosoitu ADHD.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko korkea-annoksista EPA-lisää (1,2 g päivässä) tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa. Ennen tutkimusta osallistujilta mitattiin veren EPA-taso, ja heidät jaettiin alhaisen ja normaalin EPA-pitoisuuden ryhmiin.

Tulokset osoittivat, että korkea EPA-annos paransi tarkkaavaisuutta ja vireystasoa erityisesti niillä lapsilla ja nuorilla, joilla oli alhainen lähtötason EPA. Muilla osallistujilla vaikutus oli vähäisempi. Haittavaikutuksia ei raportoitu merkittävästi.

Tutkijat päättelivät, että EPA voi olla hyödyllinen täydennys ADHD:n hoitoon etenkin potilailla, joilla on matala EPA-taso veressä. Tämä korostaa yksilöllisen ravitsemuksellisen taustan merkitystä ravintolisien tehoon. (7)

Kalan kulutus, kognitiivinen heikkeneminen ja dementia

meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen 48 havainnointitutkimusta, joissa seurattiin kalan syönnin yhteyttä kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiariskiin. Aineisto sisälsi yhteensä yli 500 000 osallistujaa eri maista, ja seuranta-ajat vaihtelivat useista vuosista useisiin vuosikymmeniin.

Meta-analyysissä havaittiin selvä annos-vastesuhde, mitä useammin kalaa syötiin, sitä pienempi oli kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riski. Jo 1–2 kala-ateriaa viikossa liittyi merkittävästi pienempään kokonaisdementian riskiin verrattuna niihin, jotka söivät kalaa vain harvoin. Suurempi kulutus toi lisähyötyä, mutta vaikutus tasaantui noin 3–4 annoksen viikkotasolla.

Tulokset olivat yhdenmukaisia eri väestöissä ja pysyivät merkittävinä myös, kun analyyseissä huomioitiin muita elintapatekijöitä (esim. koulutustaso, liikunta, tupakointi). Tutkijat päättelivät, että kalan säännöllinen syönti voi olla yksi ravitsemuksellinen keino pienentää kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä väestötasolla. (8)

Yhteenveto

Tutkimusnäytön perusteella omega-3-rasvahapoilla on monipuolisia terveyshyötyjä. Ne voivat pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa verisuonten toimintaa ja vähentää matala-asteista tulehdusta. Lisäksi omega-3:lla on lupaavia vaikutuksia mielenterveyteen, kuten masennuksen hoitoon, ja se voi tukea tarkkaavaisuutta ADHD:ssa. Myös kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä voidaan tutkimusten mukaan pienentää säännöllisellä kalan syönnillä.

Vaikka kaikissa tutkimuksissa ei ole nähty yhtä vahvoja tuloksia, kokonaiskuva on selvä. Säännöllinen kalan käyttö ruokavaliossa kannattaa. Jos kala ei maistu tai sen saanti on vähäistä, hyvälaatuinen omega-3-kapseli voi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Omega-3 -rasvahapoille peukku kohti kattoa!

Lähteet

  1. Effect of omega-3 fatty acids on cardiovascular outcomes: A systematic review and meta-analysis.
  2. The effect of fish oil versus krill oil intervention on clinical symptoms and cardiometabolic risk factors in patients with major depressive disorder: A randomized placebo-controlled double-blind trial.
  3. Omega-3 fatty acid supplementation improves vascular function and reduces inflammation in obese adolescents.
  4. Benefits of fish oil supplementation in hyperlipidemia: A systematic review and meta-analysis.
  5. Omega-3 fatty acid intake potentiates bronchodilator response in patients with obesity and poorly controlled asthma.
  6. Effects of a small quantity of omega-3 fatty acids on cardiovascular risk factors in NIDDM: A randomized, prospective, double-blind, controlled study.
  7. High-dose eicosapentaenoic acid (EPA) improves attention and vigilance in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) and low endogenous EPA levels.
  8. Fish consumption, cognitive impairment and dementia: An updated dose-response meta-analysis of observational studies.

Kuuntele artikkeli Ai -keskusteluna (muista tilata kanava, se on ilmaista):

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Lastenreuma ja ruokavalio

Poika pellolla skeitin kanssa

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti, JIA) on krooninen tulehduksellinen sairaus, joka voi vaikuttaa merkittävästi lapsen elämänlaatuun. Lääkehoito on ensisijainen keino oireiden hallintaan, mutta voisiko ravitsemus toimia tukevana hoitokeinona? Tässä artikkelissa käyn läpi tutkimustuloksia siitä, miten omega-3-rasvahapot, D-vitamiini ja folaatti, polyfenolit, gluteeni ja viljat voivat vaikuttaa lastenreumaan.

Huom. Tämä artikkeli on kirjoitettu pyynnöstä, ja raportoin siinä ainoastaan tutkimustuloksia sekä oman näkemykseni aiheesta. Jos epäilet lastenreumaa, konsultoi aina lääkäriä ja noudata hoito-ohjeita lääkärin suositusten mukaisesti.

Kalaöljypurkki

Tutkimukset viittaavat siihen, että kalaöljylisän käyttö voi vähentää lastenreuman oireita. Omega-3-rasvahapoilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, ja ne voivat auttaa vähentämään nivelkipua ja jäykkyyttä. Tähänastiset tutkimus tulokset tukevat omega-3-rasvahappojen hyödyllisyyttä lastenreuman täydentävänä hoitomuotona.

Lähteet – Omega-3
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Systemaattinen katsaus (2021)

Tutki ruokavalion, omega-3-lisällä tai ilman, vaikutusta nivelreuman hallintaan, ja tulokset viittaavat siihen, että anti-inflammatoriset ruokavaliot voivat lievittää oireita.

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi (2015)

Arvioitiin, vähentävätkö kalaöljylisät kipua ja parantavatko ne muita kliinisiä muuttujia niveltulehduspotilailla. Kuudesta tietokannasta löydettiin 42 satunnaistettua tutkimusta, joista 30 raportoi täydelliset kivunlievitystiedot. Meta-analyysi osoitti, että kalaöljy vähensi kipua lievästi, erityisesti nivelreumapotilailla, mutta ei nivelrikkopotilailla.

RCT (2015)

Arvioitiin omega-3-rasvahappojen (2 g/vrk, 12 viikkoa) vaikutusta lasten idiopaattisen niveltulehduksen (JIA) aktiivisuuteen ja toimintakykyyn 66 potilaan satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa asetelmassa. Taudin aktiivisuutta (JDAS-27), toimintakykyä (CHAQ) ja tulehdusmerkkiaineita (ESR, CRP, TNF-α, IL-1β) mitattiin lähtötilanteessa ja tutkimuksen lopussa. Omega-3-ryhmässä tulehdusmerkkiaineiden tasot laskivat ja toimintakyky parani lumeryhmään verrattuna.

Interventiotutkimus (2012)

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappolisän (2 g/päivä, 12 viikon ajan) vaikutusta lasten idiopaattiseen niveltulehdukseen (JIA). Mukana oli 27 potilasta, ja arvioinnissa käytettiin JADAS-27-pistemäärää (työkalu taudin aktiivisuuden pisteytykseen), CHAQ-toimintakykymittausta sekä tulehdusmerkkiaineita (IL-1 ja TNF-α). Tulokset osoittivat parannusta nivelten tulehduksessa, toimintakyvyssä ja tulehdusmerkkiaineiden tasoissa. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden tarve väheni.

Lumekontrolloitu crossover-tutkimus 1987

Arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta aktiiviseen nivelreumaan 14 viikon kaksoissokkoutetussa, . Osallistujia oli 40, joista osa sai 2,7 g eikosapentaeenihappoa (EPA) ja 1,8 g dokosaheksaeenihappoa (DHA) päivittäin, ja osa lumelääkettä. Kalaöljyä saaneilla väsymyksen alkaminen viivästyi keskimäärin 156 minuuttia ja aristavien nivelten määrä väheni 3,5:llä, ja tulehdusta edistävän leukotrieeni B4:n tuotanto väheni. Vaikutus säilyi vielä neljän viikon huuhtoutumisjakson jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kalaöljy voi lievittää nivelreuman oireita.

Tiedenörteille syventävää tietoa omega-3:sesta

Omega-3-rasvahapot, erityisesti eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), vähentävät interleukiini-1 (IL-1) ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-α) -sytokiinien tuotantoa useiden mekanismien kautta. Käydään niitä hieman läpi.

1. Eikosanoidien tuotannon muutos

Omega-3-rasvahapot korvaavat arakidonihappoa (AA) solukalvojen fosfolipideissä. Arakidonihaposta (omega-6) muodostuu tulehdusta edistäviä eikosanoideja, kuten prostaglandiini E2 (PGE2) ja leukotrieeni B4 (LTB4), jotka lisäävät IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. EPA ja DHA puolestaan johtavat vähemmän tulehdusta edistävien tai jopa tulehdusta vähentävien eikosanoidien, kuten prostaglandiini E3 (PGE3) ja leukotrieeni B5 (LTB5), muodostumiseen. Tämä muutos vähentää tulehdusreaktion voimakkuutta ja siten IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. (Lähde)

2. Transkription ja geeniekspression säätely

Omega-3-rasvahapot voivat estää NF-κB (nukleaarinen tekijä kappa B) -signalointia, joka on keskeinen tulehduksen säätelytekijä. NF-κB:n aktivoituminen lisää IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa makrofageissa ja muissa immuunisoluissa. Omega-3 estää NF-κB:n siirtymistä tumaan, mikä vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien synteesiä. (Lähde)

3. Resolviinien ja protectiinien tuotanto

Omega-3-rasvahapoista syntyy resolviineja ja protectiineja, jotka ovat aktiivisesti tulehdusta sammuttavia lipidivälittäjäaineita. Resolviinit ja protectiinit vähentävät tulehdusreaktiota säätelemällä immuunisolujen toimintaa ja estämällä liiallista IL-1– ja TNF-α-tuotantoa. (Lähde)

4. Makrofagien ja T-solujen toiminnan säätely

Omega-3 vähentää M1-makrofagien (proinflammatoristen makrofagien) aktiivisuutta ja lisää M2-makrofagien (tulehdusta hillitsevien makrofagien) toimintaa. T-solujen osalta omega-3 voi vähentää Th1- ja Th17-solujen aktiivisuutta, jotka tuottavat tulehdusta edistäviä sytokiineja, kuten TNF-α:ta ja IL-1:ä. (Lähde)

5. Vapaiden radikaalien vähentäminen

Omega-3-rasvahapot vähentävät reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa, mikä voi hillitä tulehduksen etenemistä ja sytokiinien liiallista eritystä. Tulehdusprosessit, joissa IL-1 ja TNF-α ovat mukana, liittyvät oksidatiiviseen stressiin. (Lähde)

Kala-annos

D-vitamiinin puutos on yleinen sekä lastenreumaa sairastavilla. Matala D-vitamiinitaso on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan ja suurempaan riskiin sairastua silmätulehdukseen (uveiittiin), joka on lastenreuman tunnettu komplikaatio. Riittävä D-vitamiinin saanti on siis tärkeää taudin hallinnan kannalta.

Foolihappo on keskeinen osa lastenreuman hoitoa. Metotreksaatti, yleisesti käytetty reumalääke, voi aiheuttaa foolihapon puutosta, mikä saattaa lisätä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä. Folaattilisän on osoitettu tehokkaasti vähentävän näitä haittavaikutuksia ilman, että se heikentää lääkkeen tehoa.

Lähteet D-vitamiini ja folaatti
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Katsaus (2022)

D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston terveydessä ja immuunijärjestelmän säätelyssä, mikä tekee siitä keskeisen tekijän lastenreuman hallinnassa. JIA-potilailla havaitaan usein D-vitamiinin puutetta, mikä saattaa liittyä sairauden aktiivisuuteen ja luuston tiheyden heikkenemiseen.

Prospektiivinen, ei-satunnaistettu, vertaileva tutkimus (2022)

Tutkimuksessa verrattiin D-vitamiinitasoja 1–18-vuotiailla lasten idiopaattista niveltulehdusta (JIA) sairastavilla lapsilla ja terveillä verrokeilla. Tulokset osoittivat, että 66 % JIA-potilaista kärsi D-vitamiinin puutoksesta, ja nykyiset D-vitamiinilisät (500–2 000 IU/vrk eli 12,5–50 µg/vrk) eivät riittäneet turvaamaan riittävää tasoa. D-vitamiinitasoihin vaikuttivat vuodenaika ja ennaltaehkäisevä saanti, mutta ei sairauden hoito tai VDR-geenin polymorfismit.

Kohorttitutkimus (2004)

JIA-potilailla on kohonnut riski aliravitsemukseen, ja erityisesti oligoartriitti liittyi aiemmin raportoimattomaan ravitsemukselliseen vajaustilaan. Aliravitsemuksen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, eikä pelkästään vähäinen energian tai proteiinin saanti.

Valitettavasti tutkimuksia oli hyvin vähän. Kaksi tutkimusta kuitenkin osoitti, että lastenreuma on yhteydessä suurentuneeseen keliakiariskiin, erityisesti silloin, jos suvussa esiintyy autoimmuunisairauksia. Sen sijaan gluteenittoman ruokavalion ei havaittu lievittävän kipua tämän hyvin pienen pilottitutkimuksen perusteella.

Lähteet – gluteeni
Retrospektiivinen kohorttitutkimus (2022)

Tutkimukseen osallistui 329 JIA-potilasta Etelä-Italiasta (2001–2019), joista 2,4 %:lla diagnosoitiin keliakia, mikä on merkittävästi yleisempää kuin Italian väestössä keskimäärin. Autoimmuunisairauksien sukuhistoria oli merkittävä riskitekijä: 87,5 % JIA + keliakia -potilaista oli suvussa autoimmuunisairauksia, kun taas muilla JIA-potilailla osuus oli 45,8 %

Kohorttitutkimus (2022)

Seuranta-ajat olivat keskimäärin 7,0 vuotta lapsilla. Keliakiaan sairastuneilla lapsilla JIA riski oli lähes kolminkertainen verrattuna yleiseen väestöön. Tulokset viittaavat vahvaan yhteyteen keliakian ja autoimmuunisairauksien, kuten JIA:n ja RA:n, välillä.

Pilottitutkimus (2018)

25 potilasta, gluteeniton ruokavalio, 3 kuukautta. Ei vaikutusta kipuun JIA-potilailla.

Kasviperäiset polyfenolit, kuten kurkumiini, resveratroli ja vihreän teen katekiinit, ovat saaneet huomiota tulehdusta vähentävinä yhdisteinä. Kurkumiinin on todettu vaikuttavan tulehduksen välittäjäaineisiin ja vähentävän niveltulehduksen aktiivisuutta. Löytämissäni tutkimuksissa sillä oli myös positiivisia vaikutuksia lastenreumaan, vaikka tutkimusnäyttö on rajallista.

Lähteet – polyfenolit
Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (RCT) (2018)

Tutki sinilaserin (447 nm) ja ultrabioaktiivisen kurkumiinin (1200 mg/vrk) vaikutusta JIA-potilailla (n=48, keski-ikä 13,8 v.). Kurkumiiniryhmässä taudin aktiivisuus (JADAS-71) parani merkittävästi (13.8 → 2.8, kipu väheni 66.7 % ja toimintakyky parani 62.7 % verrattuna lumeryhmään. Lisäksi metotreksaatin ja metyyliprednisolonin tarve väheni huomattavasti. Sinilaser ja kurkumiini osoittautuivat tehokkaiksi, turvallisiksi ja kustannuksia säästäviksi lisähoidoiksi JIA:n hallinnassa.

Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (2018)

Kurkumiini yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon paransi merkittävästi OJIA-potilaiden taudin aktiivisuutta varhaisvaiheessa ja vähensi tulehduksen ja oireiden voimakkuutta. Se oli turvallinen, hyvin siedetty ja edullinen lisähoito lastenreuman hallinnassa.

Retrospektiivinen, pitkittäinen seurantatutkimus (2020)

Tutkimuksessa 81 % (22/27) JIA-uveiittipotilaista saavutti tulehduksen inaktivaation vuoden aikana suun kautta otettavalla kurkumiini-fosfatidyylikoliinikompleksilla. 19 %:lla (5/27) ei tapahtunut merkittävää parannusta, mutta heidän tilanteensa pysyi vakaana. Hoito oli hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia tai allergisia reaktioita havaittu.

Ensinnäkin oli hieman pettymys, että suoria tutkimuksia oli niin vähän. Jouduin käyttämään lähteissä niinkin vanhaa tutkimusta kuin vuodelta 1987 (omega-3). Lastenreuma on kuitenkin yleisin krooninen reumasairaus lapsilla, joten aihetta olisi tärkeää tutkia enemmän.

Omega-3:n mekanistinen ja kliininen tutkimusnäyttö on vahva. Myös D-vitamiinitasot voivat olla alhaiset, joten riittävästä saannista tulisi huolehtia. Folaatti on toinen tärkeä ravintoaine, jonka riittävä saanti on turvattava. Lasten vihreiden kasvisten syönti on muutenkin haasteellista, riippumatta siitä, onko heillä lastenreuma vai ei. Aiheesta ei kuitenkaan löytynyt juurikaan tutkimusviittauksia.

Kurkumiini on hyvin siedetty yhdiste, ja aiemmissa nivelrikkoa käsittelevissä artikkelissa se vakuutti ainakin minut tehollaan. Suoria tutkimuksia lastenreumasta oli kuitenkin hyvin vähän. Gluteenin ja viljojen osalta ei löytynyt muuta yhteyttä kuin se, että keliakian mahdollisuus kannattaa selvittää lastenreumaa sairastavilla, jos sitä ei ole vielä tutkittu.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta: