Vähemmän punaista lihaa – enemmän raudanpuutetta?

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset suosittelevat punaisen lihan kulutuksen vähentämistä terveyden ja ympäristön nimissä. Vähemmän on puhuttu siitä, miten suositus vaikuttaa haavoittuviin ryhmiin, kuten nuoriin tyttöihin, joilla raudan tarve on suuri. Jos punaisen lihan määrä kouluruoassa vähenee, raudanpuutteen riski voi kasvaa ja seuraukset näkyvät lasten terveydessä, kasvussa ja oppimisessa.

Punainen liha on paras raudanlähde

Punainen liha on tärkein hyvin imeytyvän raudan lähde ruokavaliossamme. Kun punaisen lihan saanti vähenee, heikosti imeytyvän kasvisperäisen raudan osuus kasvaa. Tämä voi lisätä raudanpuutteen riskiä etenkin ryhmissä, joilla raudan tarve on suurta.

Riskiryhmät: nuoret tytöt, vegaanit ja fertiili-ikäiset naiset

Erityisessä riskissä ovat nuoret tytöt, jotka ovat murrosiän kasvupyrähdyksen ja kuukautisten alkamisen vuoksi lisääntyneen raudan tarpeen vaiheessa.
Myös vegaaniruokavaliota noudattavat nuoret sekä fertiili-ikäiset naiset ovat alttiita raudanpuutteelle, sillä heidän ruokavalionsa voi sisältää vain vähän hyvin imeytyvää rautaa.

Mitä tutkimukset sanovat raudanpuutteesta Pohjoismaissa?

Useat tutkimukset Pohjoismaista osoittavat, että raudanpuute on yleinen ongelma nuorilla tytöillä, myös ilman näkyvää anemiaa.

Suomalainen seurantatutkimus (2022) havaitsi, että 21,6 % lapsista, joilla oli normaali hemoglobiini, ja 14,9 % lapsista, joilla oli normaali hemoglobiini ja punasoluindeksi, oli ferritiinitaso alle 15 μg/l, mikä viittaa raudan varastojen puutteeseen. (1)
Suomalaisessa tutkimuksessa (2020) tutkittiin 578 nuorta (14–17-vuotiaita, sekä urheilijoita että ei-urheilijoita). Noin 23 % tytöistä oli ferritiinitaso alle 15 μg/l, mikä osoittaa rautavarastojen loppumista. (2)
Ruotsalaisessa tutkimuksessa (2025) todettiin, että noin 23 % teini-ikäisistä tytöistä kärsi raudanpuutteesta (ferritiini <15 μg/l). (3)
Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa (2025) havaittiin vielä korkeampi raudanpuutteen yleisyys: 38,1 % osallistujista oli ferritiini alle 15 µg/l ja noin 3 %:lla oli jo kehittynyt raudanpuuteanemia. Kasvis- ja vegaaniruokavaliota noudattavilla tytöillä raudanpuutteen riski oli suurin (n. 66 %), kun taas kaikkiruokaisilla se oli noin 31 %. (4)
Norjalaisessa väestötutkimuksessa (2021) 18,1 % tytöistä oli raudanpuute (alhainen ferritiini) verrattuna vain 1,6 %:iin pojista. (5)

Miten rautaa mitataan ja tutkitaan?

Raudan tilaa elimistössä arvioidaan yleisimmin verikokeilla. Tavallisimmat mittarit ovat hemoglobiini, joka kertoo veren hapenkuljetuskyvystä, ja ferritiini, joka heijastaa kehon rautavarastoja. Pelkkä hemoglobiini voi olla pitkään normaali, vaikka varastoraudan määrä olisi jo vähentynyt, joten ferritiinimääritys on tarkempi keino havaita varhainen raudanpuute. Joissain tilanteissa tutkitaan lisäksi esimerkiksi transferriinin kylläisyys (TSAT) tai liukoinen transferriinireseptori (sTfR) täydentämään tilannearviota, etenkin jos elimistössä on tulehdustila, joka voi nostaa ferritiinitasoa.

Omia ajatuksia aiheesta

Suuri määrä nuorista tytöistä kärsii jo nyt raudanpuutteesta, joten heille soisi pikemminkin enemmän kuin vähemmän punaista lihaa erityisesti kouluruokailun yhteydessä.
Aihe on toki ravitsemuspiireissä herkkä ja latautunut, mutta lasten terveydellä ei tässä asiassa pitäisi leikkiä. Rautavarastojen turvaaminen on perusedellytys kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.