Omega-3-rasvahapot ja terveys

Omega-3-rasvahapot ja terveys ovat aihe, joka herättää edelleen paljon kysymyksiä ja ristiriitaisia käsityksiä. Toiset vannovat kalaöljykapseleiden nimeen, kun taas osa on epävarmoja siitä, onko lisäravinteista tai kala-annoksista todellista hyötyä. Tutkimusnäyttö kuitenkin karttuu koko ajan, ja sen perusteella omega-3-rasvahapoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Käydään läpi mitä tiede tällä hetkellä sanoo omega-3-rasvahappojen ja terveyden yhteydestä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, masennus ja ADHD.

Omega-3-rasvahappojen vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin

Meta-analyysi

Tutkimuksessa yhdistettiin yhteensä 38 satunnaistettua kontrolloitua koetta, joissa oli mukana noin 149 000 osallistujaa. Tarkastelun kohteena olivat sydänkuolleisuus, ei-kuolemaan johtavat sydäninfarktit, sepelvaltimotapahtumat sekä MACE (major adverse cardiovascular events).

Omega-3-rasvahapot, erityisesti EPA-muodossa, liittyivät merkitsevästi pienempään sydänkuolleisuuteen ja tapahtumariskin laskuun verrattuna kontrolliryhmiin. Myös ei-kuolemaan johtavissa sydäninfarkteissa ja MACE:ssa havaittiin hyötyä EPA-hoidolla.

Toisaalta omega-3-hoito lisäsi eteisvärinän riskiä, ja joissain analyyseissä havaittiin hieman kohonnut verenvuotoriski EPA-hoitoon verrattuna kontrolliin.

Tutkijat arvioivat, että omega-3-rasvahapot parantavat sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta vaikutus on voimakkaampi EPA-muotoisilla kuin yhdistetyillä EPA + DHA -valmisteilla. (1)

Omega-3-rasvahapot ylipainoisten nuorten verisuoniterveydessä – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta verisuonten toimintaan ja tulehdukseen ylipainoisilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 56 nuorta (ikä 14–17 vuotta), joilla oli lihavuuteen liittyviä terveysriskejä.

Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään: omega-3-lisää saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 8 viikkoa, ja omega-3-ryhmä sai päivittäin kalaöljykapseleita, jotka sisälsivät sekä EPA:ta että DHA:ta.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä verisuonten endoteelitoiminta parani merkitsevästi verrattuna plaseboon. Lisäksi tulehdusmarkkereissa (kuten C-reaktiivisessa proteiinissa, CRP) havaittiin laskua. Veren rasva-arvoissa, kuten triglyserideissä, oli myös pientä parannusta.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa verisuoniterveyttä ja vähentää matala-asteista tulehdusta jo nuoruusiässä, erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla. (3)

Kalaöljylisän hyödyt hyperlipidemiassa – systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joissa arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta henkilöillä, joilla oli hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot. Meta-analyysiin sisältyi yhteensä 21 tutkimusta ja noin 700 osallistujaa.

Tulokset osoittivat, että kalaöljylisä laski merkittävästi veren triglyseridipitoisuutta verrattuna kontrolliryhmiin. Keskimääräinen lasku oli useissa tutkimuksissa noin 25–30 prosenttia. Sen sijaan kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin muutokset olivat vähäisiä tai epäyhtenäisiä. Joissain tutkimuksissa LDL saattoi hieman nousta, mutta tämä ei ollut johdonmukainen löydös.

Tutkijat päättelivät, että kalaöljylisä on tehokas erityisesti triglyseridien alentamisessa hyperlipidemiaa sairastavilla. Sen vaikutus muihin rasva-arvoihin on rajallisempi, mutta triglyseridien lasku voi itsessään vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. (4)

Omega-3-rasvahapot ja sydän- ja verisuoniriskitekijät tyypin 2 diabeteksessa – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 59 potilasta, jotka satunnaistettiin saamaan joko pienen määrän omega-3-rasvahappolisää tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa.

Tarkastelun kohteina olivat sydän- ja verisuoniriskitekijät, kuten veren triglyseridit, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä verensokeritasapaino.

Tulokset osoittivat, että jo suhteellisen pieni määrä omega-3-rasvahappoja laski merkittävästi triglyseridipitoisuuksia verrattuna plaseboon. Kokonaiskolesterolissa, LDL:ssä ja HDL:ssä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Myöskään verensokeritasapainoon omega-3-lisä ei vaikuttanut haitallisesti.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöitä erityisesti triglyseridien osalta myös tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla ilman vaikutusta verensokerikontrolliin. (6)

Omega-3-rasvahapat masennuksen hoidossa

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennusoireisiin ja sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen. Kyseessä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja plasebokontrolloitu koe, johon osallistui 180 henkilöä, joilla oli diagnosoitu vakava masennus.

Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: kalaöljyä saaneisiin, krilliöljyä saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 12 viikkoa. Pääasiallinen tarkastelun kohde oli masennusoireiden lievittyminen, mutta tutkimuksessa seurattiin myös sydän- ja aineenvaihduntatekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja tulehdusmarkkereita.

Tulokset osoittivat, että sekä kalaöljy että krilliöljy vähensivät masennusoireita merkitsevästi plaseboon verrattuna. Molemmilla öljyillä havaittiin myös suotuisia vaikutuksia kardiometabolisiin riskitekijöihin, esimerkiksi triglyseridien laskua ja tulehdusarvojen pienenemistä. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja, eli kalaöljy ja krilliöljy näyttivät olevan yhtä tehokkaita.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen käyttö kalaöljyn tai krilliöljyn muodossa voi tukea masennuksen hoitoa ja samalla parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskiprofiilia. (2)

Omega-3-rasvahapot ja astma

Satunnaistettu kontrolloitu koe– vaikutus keuhkoputkia laajentavan lääkkeen vasteeseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin omega-3-rasvahappojen merkitystä astman hoidossa. Tutkimukseen osallistui 98 aikuista, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta ja huonossa hoitotasapainossa oleva astma.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko omega-3-rasvahappoja sisältävää ravintolisää tai plaseboa. Interventio kesti 24 viikkoa. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli keuhkoputkia laajentavan lääkkeen (salbutamoli) vaikutuksen voimakkuus ja kesto. Lisäksi seurattiin tulehdusmarkkereita ja keuhkojen toimintakokeita.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä bronkodilataattorin vaste parani selvästi verrattuna plaseboon. Tämä tarkoitti parempaa keuhkojen toiminnan palautumista lääkkeen annon jälkeen. Lisäksi omega-3-ryhmällä tulehdusmarkkereissa (esim. eosinofiileissä ja sytokiinitasoissa) havaittiin laskua, mikä viittaa vähentyneeseen hengitysteiden tulehdukseen.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen saanti voi parantaa lääkkeiden tehoa ja vähentää hengitystietulehdusta erityisesti ylipainoisilla astmaa sairastavilla. Tämä viittaa siihen, että omega-3:lla voi olla rooli vaikeammin hallittavan astman lisähoitona. (5)

Omega-3-rasvahapot ja ADHD– vaikutus tarkkaavaisuuteen ja vireyteen lapsilla ja nuorilla

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin, voiko suuri EPA-annos parantaa kognitiivisia oireita ADHD:ta sairastavilla. Tutkimukseen osallistui 92 lasta ja nuorta (ikä 6–18 vuotta), joilla oli diagnosoitu ADHD.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko korkea-annoksista EPA-lisää (1,2 g päivässä) tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa. Ennen tutkimusta osallistujilta mitattiin veren EPA-taso, ja heidät jaettiin alhaisen ja normaalin EPA-pitoisuuden ryhmiin.

Tulokset osoittivat, että korkea EPA-annos paransi tarkkaavaisuutta ja vireystasoa erityisesti niillä lapsilla ja nuorilla, joilla oli alhainen lähtötason EPA. Muilla osallistujilla vaikutus oli vähäisempi. Haittavaikutuksia ei raportoitu merkittävästi.

Tutkijat päättelivät, että EPA voi olla hyödyllinen täydennys ADHD:n hoitoon etenkin potilailla, joilla on matala EPA-taso veressä. Tämä korostaa yksilöllisen ravitsemuksellisen taustan merkitystä ravintolisien tehoon. (7)

Kalan kulutus, kognitiivinen heikkeneminen ja dementia

meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen 48 havainnointitutkimusta, joissa seurattiin kalan syönnin yhteyttä kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiariskiin. Aineisto sisälsi yhteensä yli 500 000 osallistujaa eri maista, ja seuranta-ajat vaihtelivat useista vuosista useisiin vuosikymmeniin.

Meta-analyysissä havaittiin selvä annos-vastesuhde, mitä useammin kalaa syötiin, sitä pienempi oli kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riski. Jo 1–2 kala-ateriaa viikossa liittyi merkittävästi pienempään kokonaisdementian riskiin verrattuna niihin, jotka söivät kalaa vain harvoin. Suurempi kulutus toi lisähyötyä, mutta vaikutus tasaantui noin 3–4 annoksen viikkotasolla.

Tulokset olivat yhdenmukaisia eri väestöissä ja pysyivät merkittävinä myös, kun analyyseissä huomioitiin muita elintapatekijöitä (esim. koulutustaso, liikunta, tupakointi). Tutkijat päättelivät, että kalan säännöllinen syönti voi olla yksi ravitsemuksellinen keino pienentää kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä väestötasolla. (8)

Yhteenveto

Tutkimusnäytön perusteella omega-3-rasvahapoilla on monipuolisia terveyshyötyjä. Ne voivat pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa verisuonten toimintaa ja vähentää matala-asteista tulehdusta. Lisäksi omega-3:lla on lupaavia vaikutuksia mielenterveyteen, kuten masennuksen hoitoon, ja se voi tukea tarkkaavaisuutta ADHD:ssa. Myös kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä voidaan tutkimusten mukaan pienentää säännöllisellä kalan syönnillä.

Vaikka kaikissa tutkimuksissa ei ole nähty yhtä vahvoja tuloksia, kokonaiskuva on selvä. Säännöllinen kalan käyttö ruokavaliossa kannattaa. Jos kala ei maistu tai sen saanti on vähäistä, hyvälaatuinen omega-3-kapseli voi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Omega-3 -rasvahapoille peukku kohti kattoa!

Lähteet

  1. Effect of omega-3 fatty acids on cardiovascular outcomes: A systematic review and meta-analysis.
  2. The effect of fish oil versus krill oil intervention on clinical symptoms and cardiometabolic risk factors in patients with major depressive disorder: A randomized placebo-controlled double-blind trial.
  3. Omega-3 fatty acid supplementation improves vascular function and reduces inflammation in obese adolescents.
  4. Benefits of fish oil supplementation in hyperlipidemia: A systematic review and meta-analysis.
  5. Omega-3 fatty acid intake potentiates bronchodilator response in patients with obesity and poorly controlled asthma.
  6. Effects of a small quantity of omega-3 fatty acids on cardiovascular risk factors in NIDDM: A randomized, prospective, double-blind, controlled study.
  7. High-dose eicosapentaenoic acid (EPA) improves attention and vigilance in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) and low endogenous EPA levels.
  8. Fish consumption, cognitive impairment and dementia: An updated dose-response meta-analysis of observational studies.

Kuuntele artikkeli Ai -keskusteluna (muista tilata kanava, se on ilmaista):

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Sahrami yhtä hyvä kun SSRI-lääkkeet masennukseen

Masennus, SSRI-lääkeet ja Sahrami

Sorkitaan nyt taas hieman arkaa aihetta ja mennään lääkemaailman puolelle. Vastaan tuli nimittäin 2025 meta-analyysi, jossa sahramia verrattiin SSRI-lääkkeisiin aikuisilla, joilla oli masennus tai ahdistus. Ja tulokset tipautti penkiltä.

Meta-analyysissä käytiin läpi satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia, joissa satoja ihmisiä sai joko sahramia tai SSRI-lääkettä, kuten fluoksetiinia tai sitalopraamia. Lopputulos oli hämmentävä. Kahdeksan tutkimuksen meta-analyysi, jossa arvioitiin masennusoireita, ei osoittanut merkitsevää eroa sahramin ja SSRI-lääkkeiden välillä

Sahrami ja SSRI verrattuna ahdistuksen hoidossa

Analyysissä tarkasteltiin myös ahdistusta. Neljä tutkimusta, joissa tarkasteltiin ahdistusoireita, eivät myöskään osoittaneet merkitsevää eroa. Sahrami lievitti siis ahdistusoireita yhtä hyvin kuin SSRI-lääkkeet.

Haittavaikutukset: sahrami vs. SSRI

Sahramin kohdalla niitä raportoitiin vähemmän kuin SSRI-ryhmässä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Olin vain tiivistelmän varassa tässä ja oikeuksia ei ollut koko tutkimukseen. Lisäksi on hyvä muistaa, että tutkimukset mitä sahramista ja SSRI-lääkkeistä on tehty, olivat pieniä ja suhteellisen lyhyitä. Lisäksi suurin osa niistä on tehty Iranissa, missä sahramia käytetään enemmän. Eli odotellaan lisätutkimuksia ennen kuin julistetaan SSRI-lääkkeet korvatuiksi.

Sahramille nousee tässä vaiheessa kuitenkin peukku, luonnollisena vaihtoehtona, joka pärjäsi SSRI-lääkkeille masennuksen ja ahdistuksen hoidossa tässä meta-analyysissä.

Lähde:
Shafiee, A., Jafarabady, K., Seighali, N., Mohammadi, I., Rajai Firouz Abadi, S., Abhari, F. S., & Bakhtiyari, M. (2025). Effect of Saffron Versus Selective Serotonin Reuptake Inhibitors (SSRIs) in Treatment of Depression and Anxiety: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Nutrition reviews83(3), e751–e761.

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Ravitsemus ja muistisairaudet: B-vitamiiinit (B12, folaatti ja tiamiini)

Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä – siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Ensimmäisenä B-vitamiinit ja muistisairaudet.

B-vitamiiinit (B12, folaatti ja tiamiini)

Näytön aste: ***

Systemaattinen katsaus ja metatutkimus, joka julkaistiin huhtikuussa 2025, analysoivat vanhuksilla tehtyjä interventiotutkimuksia, joissa arvioitiin foolihapon ja B12-vitamiinin vaikutuksia lievää kognitiivista heikentymää (MCI) potevilla henkilöillä. Tulokset olivat lupaavia: B12-vitamiinin ja foolihapon yhdistelmä hidasti kognitiivista heikkenemistä, laski veren homokysteiinitasoa ja nosti veren folaatin ja B12-vitamiinin pitoisuuksia. Näin ollen näyttäisi siltä, että juuri näiden kahden metylaattion tärkeän ravintoaineen yhdistäminen on paras vaihtoehto ikääntyneiden aivoterveyden tukemiseksi. (1)

Tuore väestötutkimus Yhdysvalloista (NHANES 2011–2014) osoitti, että suurempi ravinnosta saatu tiamiinin (B1-vitamiini) määrä oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn yli 60-vuotiailla. Tutkimuksessa mitattiin prosessointinopeutta, toiminnanohjausta ja muistia, ja korkeimman tiamiinin saannin ryhmässä havaittiin selvästi paremmat pistemäärät kuin alhaisimman saannin ryhmässä. Yhteys oli lineaarinen ja tilastollisesti merkitsevä myös useiden muuttujien säätelyn jälkeen. (3).

Ennemmän ei näyttäisi kuitenkaan olevan parempi, Kiinalainen tutkimus (2024) havaitsi, että vanhemmilla henkilöillä tiamiinin päivittäinen saanti muovautui J-käyräiseksi suhteen suhteen kognitiiviseen heikkenemiseen: alle 0,68 mg/pv ei vaikutusta, mutta yli 1 mg/pv liittyi lievään kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Optimaaliseksi tasoksi tunnistettiin 0,60–1,00 mg/pv  (4).

Tässä kohtaa on myös pakko mainita vegaaniruokavalio. Vegaani- ja kasvisruokavaliot voivat vähentää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä, mutta samalla ne altistavat neurologisille riskeille, jos ravintoaineiden saanti on puutteellista. B12-vitamiinin, DHA:n, EPA:n ja raudan puute on yhdistetty kognitiiviseen heikkenemiseen ja neurodegeneraatioon. Hyvin suunniteltuna ja tarvittaessa täydennettynä kasvisruokavalio voi kuitenkin tukea aivoterveyttä. (2)

Mitkä ruoat sisältävät runsaasti B-vitamiineja?

B12-vitamiinia saa vain eläinperäisistä tuotteista kuten lihasta, kalasta, kananmunista ja maitotuotteista, vegaanien on saatava sitä lisäravinteena tai B12-vahvistetuista elintarvikkeista. Folaattia löytyy erityisesti maksasta, vihreistä lehtivihanneksista, palkokasveista, täysjyväviljoista ja sitrushedelmistä. Tiamiinin (B1) hyviä lähteitä ovat täysjyväviljat, siemenet, pavut, peruna ja sianliha.

Viite:
(1) Zhao Y, Ge Y, Zhang Z, et al. The effects of methyl nutrients on cognition and one carbon metabolism in older adults with mild cognitive impairment, A systematic review and meta-analysis. Geriatr Nurs. 2025 Apr 17:63:395-406. doi:10.1016/j.gerinurse.2025.03.038.

(2) Clemente-Suárez VJ, Redondo-Flórez L, Martín-Rodríguez A, et al. Impact of Vegan and Vegetarian Diets on Neurological Health: A Critical Review. Nutrients. 2025;17(5):884. doi:10.3390/nu17050884.

(3) Jia W, Wang H, Li C, Shi J, Yong F, Jia H. Association between dietary vitamin B1 intake and cognitive function among older adults: a cross-sectional study. J Transl Med. 2024;22(1):145. doi:10.1186/s12967-024-04969-3. PMID: 38365743; PMCID: PMC10870482.

(4) Liu C, Meng Q, Wei Y, ym. J-shaped association between dietary thiamine intake and the risk of cognitive decline in cognitively healthy, older Chinese individuals. Gen Psychiatr. 2024;37:e101311. doi:10.1136/gpsych-2023-101311. PMID: 38390237.

Tutkimuksia Pubmedistä:

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Masennus – osa 3: Folaatti

Folaatti on vesiliukoinen B-vitamiini, tarkemmin sanottuna B9-vitamiini, jota tarvitaan solujen jakautumisessa ja DNArakentumisessa. Sitä esiintyy luonnollisessa muodossaan useissa ruoissa, kuten maksassa, lehtivihanneksissa, palkokasveissa, pähkinöissä ja hedelmissä. Synteettisessä muodossa folaattia kutsutaan foolihapoksi, ja sitä lisätään moniin ravintolisiin ja väkevöityihin elintarvikkeisiin. Tutkimuksissa käytetään usein metyylifolaattia, koska se on folaatin biologisesti aktiivinen muoto, jonka elimistö voi hyödyntää suoraan ilman monimutkaista muuntamisprosessia.

Tiivistelmä: Foolihappo, tarkemmin sanottuna metyylifolaatti, voi tarjota lievää helpotusta masennusoireisiin, kun sitä käytetään yhdessä tiettyjen masennuslääkkeiden (SSRI/SNRI) kanssa.

Tutkimus 1

Tutkimuksessa selvitettiin metyylifolaatin vaikutusta akuutista psykiatrisesta häiriöstä toipumiseen potilailla, joilla oli joko vakava masennus tai skitsofrenia ja joiden punasolujen folaatin tasot olivat rajalla tai puutoksella (alle 200 µg/l). Kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa kokeessa 41 potilasta sai metyylifolaattia (15 mg/päivä) tavanomaisen psyykenlääkityksensä ohella kuuden kuukauden ajan.

Tulokset: Sekä masennus- että skitsofreniaryhmissä metyylifolaatti paransi merkittävästi potilaiden kliinistä ja sosiaalista toipumista plaseboryhmään verrattuna, ja erot hoitoryhmien välillä kasvoivat ajan myötä.

Tutkimus 2

Tässä katsauksessa tarkasteltiin folaatin vaikutusta masennuksen hoidossa joko lisähoitona masennuslääkkeiden rinnalla tai vaihtoehtoisena hoitona. Katsaus sisälsi kolme satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 247 henkilöä.

Tulokset: Kahdessa tutkimuksessa (151 osallistujaa) folaatin lisääminen tavanomaiseen masennuslääkitykseen vähensi masennusoireita Hamiltonin masennusasteikolla keskimäärin 2,65 pistettä enemmän kuin plasebo. Lisäksi folaattilisäys lisäsi niiden osuutta, jotka kokivat vähintään 50 % vähennyksen oireissaan kymmenen viikon kohdalla. Yhdessä tutkimuksessa (96 osallistujaa) folaatin käyttö itsenäisenä hoitona masennuslääke trazodonin sijasta ei tuottanut merkittävää hyötyä.

Tutkimus 3

Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin L-metyylifolaattia lisähoitona aikuisilla, joilla on diagnosoitu vakava masennus (MDD) ja jotka saavat masennuslääkkeitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti L-metyylifolaattia lisähoitona niillä potilailla, jotka eivät olleet saaneet riittävää vastetta pelkästään masennuslääkkeistä. Analyysi sisälsi yhdeksän tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 6 707 potilasta.

Tulokset: Meta-analyysissä L-metyylifolaatti lisähoitona paransi masennuslääkkeiden tehoa verrattuna pelkkään masennuslääkitykseen, mutta vaikutus oli vähäinen. Kolmen tutkimuksen (N=483) mukaan L-metyylifolaatti lisäsi vastetta masennuslääkitykseen. Näissä tarkasteltiin potilaiden ”vastetta” masennuslääkitykseen Hamiltonin masennusasteikon 17-kohtaisen version (HDRS-17) avulla. Neljän tutkimuksen (N=507) jatkuvaa masennusoireiden mittausta koskeva meta-analyysi osoitti vastaavaa tulosta: L-metyylifolaatti vähensi masennusoireita hieman.

Tutkimus 4

Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä tutkittiin foolihappolisän vaikutusta masennukseen aikuisilla. Tutkimus koostui kuudesta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta, joissa arvioitiin masennusoireita Beckin masennusasteikolla ja Hamiltonin masennusasteikolla (HAM).

Tulokset: Beckin masennusasteikko (BDI): Foolihappolisä vähensi masennuspisteitä merkittävästi, eikä tutkimusten välillä ollut tilastollista vaihtelua. Foolihappo laski myös HAM-pisteitä merkitsevästi, mutta kohtalaisella heterogeenisyydellä. Alaryhmäanalyysi osoitti, että foolihappolisä laski masennuspisteitä riippumatta siitä, minkälaisia annoksia tai hoitojaksoja eri tutkimuksissa käytettiin.

Oma tutkinta: Voisin näiden perustella hyvinkin itse käyttää metyylifolaattia yhdessä lääkityksen kanssa, mikäli kärsisin masennuksesta.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Masennus osa 2: Voiko kurkumiinilla saada oikeasti tuloksia masennuken hoidossa?

Kurkumiini ja nivelrikko

Mikä on kurkumiini? Kurkumiini on kurkuman pääasiallinen bioaktiivinen aine. Kurkuma taas on mauste ja yrtti, joka on peräisin kurkumakasvin (Curcuma longa) juuresta. Kurkumiiini voi lievittää masennuksen oireita säännöllisesti käytettynä.

Tutkimus 1

Tutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta masennuksen oireisiin. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa 56 masennuksesta kärsivää henkilöä sai joko kurkumiinia (500 mg kahdesti päivässä) tai lumelääkettä 8 viikon ajan. Päämittarina käytettiin IDS-SR30-masennuskyselyä, ja lisäksi arvioitiin ahdistuneisuutta STAI-mittarilla.

Tulokset: Ensimmäisen neljän viikon aikana sekä kurkumiinia että plaseboa saaneiden ryhmissä masennusoireet vähenivät. Viikoilla 4–8 kurkumiiniryhmässä tapahtui merkittävämpiä parannuksia mielialaoireissa verrattuna plaseboryhmään. Kurkumiinin havaittiin olevan erityisen tehokas henkilöillä, joilla oli epätyypillinen masennus.

Tutkimus 2

Tutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta ahdistukseen ja masennukseen ylipainoisilla henkilöillä. Kaksoissokkoutetussa ja ristiinkytketyssä tutkimuksessa 30 osallistujaa sai kurkumiinia (1 g/päivä) tai lumelääkettä 30 päivän ajan, minkä jälkeen kahden viikon tauon jälkeen osallistujat siirtyivät toiseen hoitoryhmään toiseksi 30 päivän jaksoksi. Ahdistusta ja masennusta arvioitiin Beckin Ahdistus- (BAI) ja Masennusasteikolla (BDI) lähtötilanteessa sekä viikoilla 4, 6 ja 10.

Tulokset: Kurkumiryhmässä ahdistusoireet vähenivät merkitsevästi (p=0,03), mutta kurkumiinilla ei ollut merkittävää vaikutusta masennuspisteisiin (p=0,7).

Tutkimus 3

Tutkimuksessa arvioitiin kurkumiinin ja kurkumiinin sekä sahramin yhdistelmän vaikutusta masennukseen. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa 123 masennuksesta kärsivää henkilöä jaettiin neljään ryhmään: 1. plasebo, 2. matala annos kurkumiinia (250 mg kahdesti päivässä), 3. korkea annos kurkumiinia (500 mg kahdesti päivässä) ja 4. kurkumiinin (250 mg kahdesti päivässä) sekä sahramia (15 mg kahdesti päivässä) yhdistelmä. Hoitojakso kesti 12 viikkoa, ja tuloksia mitattiin masennus- ja ahdistusoirekyselyillä (IDS-SR30 ja STAI).

Tulokset: Kaikilla aktiivisia hoitoja saaneilla ryhmillä masennus- ja ahdistusoireet vähenivät merkittävästi plaseboryhmään verrattuna. Erityisesti epätyypillistä masennusta sairastavat hyötyivät hoidosta (vasteprosentti 65 % vs. 35 %, p=0,012). Kurkumiinin annoksilla tai kurkumiini-sahramiyhdistelmällä ei havaittu eroa tehoavuudessa.

Tutkimus 4

Tässä 12 viikon satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin kurkumiinin vaikutusta masennukseen lisähoitona Thaimaassa. Tutkimukseen osallistui 65 masennusdiagnoosin saanutta henkilöä, jotka saivat joko kurkumiinia (annosta lisättiin 500 mg – >1500 mg päivässä) tai plaseboa. Hoidon päättyessä seuranta jatkui vielä neljän viikon ajan. Masennusoireita arvioitiin Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikolla (MADRS) ja ahdistusta Hamiltonin ahdistusarviointiasteikolla (HAM-A).

Tulokset: Kurkumiinia saaneilla masennusoireet vähenivät merkittävästi plaseboryhmään verrattuna, erityisesti 12 ja 16 viikon kohdalla. Vaikutus oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Hoito oli turvallinen eikä aiheuttanut merkittäviä haittavaikutuksia tai muutoksia verenkuvassa tai EKG-mittauksissa.

Tutkimus 5

Pilottitutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta masennuksen hoitoon erityisesti masennuslääkkeiden tehoa lisäävänä lisäravinteena. Tutkimukseen osallistui 108 miespotilasta (ikä 31–59), jotka saivat nykyisten masennuslääkkeidensä lisäksi päivittäin joko 1000 mg kurkumiinia tai plasebona toimivaa soijajauhetta 6 viikon ajan. Masennusoireita mitattiin Hamiltonin ja Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikoilla. Lisäksi tutkittiin veren interleukiini 1β, tuumorinekroositekijä α (TNF-α), aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) sekä syljen kortisolin tasoja.

Tulokset: Kurkumilisä laski merkittävästi molempia masennuspisteitä (HAM-D ja MADRS) plaseboryhmään verrattuna. Lisäksi kurkumiini alensi tulehdusta aiheuttavien sytokiinien (IL-1β ja TNF-α) tasoja, nosti BDNFpitoisuutta ja vähensi syljen kortisolitasoja.

Tutkimus 6

Pilottitutkimuksessa tutkittiin kurkumiinin lisävaikutuksia masennuksen hoidossa, kun sitä käytettiin yhdessä masennuslääkkeiden (essitalopraami tai venlafaksiini) kanssa. Tutkimukseen osallistui 40 ensimmäistä masennusjaksoaan kokevaa potilasta, jotka saivat 5 viikon ajan joko 500 mg kurkumiinia päivittäin tai plaseboa masennuslääkkeiden ohella. Masennusoireita mitattiin Clinical Global Impression-Severity -asteikolla, Hamiltonin masennusasteikolla ja Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikolla.

Tulokset: Molemmissa ryhmissä masennuspisteet laskivat merkittävästi lähtötilanteesta tutkimuksen loppuun, ja muutos oli havaittavissa jo 7 päivän jälkeen. Kurkumiiniryhmässä oireet lievenivät hiukan nopeammin kuin plaseboryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Kumpikaan ryhmä ei raportoinut sivuvaikutuksista.

Oma pohdintaa

Voiko Kurkumiiini lievittää masennuksen oireita? Kurkumiini vaikuttaa olevan plaseboa tehokkaampi masennusoireiden lievittämisessä. Tuloksia voi alkaa näkyä 2–3 kuukauden kuluttua joten sitä tulisi käyttää säännöllisesti. Joissakin tutkimuksissa hyöty oli erityisesti havaittavissa henkilöillä, joilla oli epätyypillinen masennus tai masennuslääkkeiden rinnalla käytettynä.

Muita artikkeleita masennuksesta

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Masennus. Osa 1: Voiko kreatiinilla hoitaa masennusta?

Kreatiini on menille tuttu kuntosaliharjoitelijoiden ja urheilijoiden lisäravinteena. Siinä yhteydessä sen onkin todettu olevan yksi parhaista jollei paras lisäravinne. Masennuksen taustalla voi olla aivojen energiansaannin häiriöitä, ja kreatiinin tiedetään parantavan aivojen energia-aineenvaihduntaa. Voiko kreatiinilla jopa hoitaa masennusta?

Tiivistelmä: Kreatiinilla on lupaavia tuloksia masennuksen hoidossa

Tutkimus 1:

Tavoitteena oli arvioida kreatiinimonohydraatin (kreatiini) lisäämisen vaikutuksia SSRI-lääkkeeseen (essitalopraami) vakavan masennuksen hoidossa. 52 naisella tehtiin kahdeksan viikon kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu kliininen tutkimus, jossa yksi ryhmä sai essitalopraamin lisäksi 5 g kreatiinia päivittäin ja toinen ryhmä sai lumelääkettä. Tehokkuutta mitattiin Hamiltonin masennusasteikolla (HAM-D).

Tulokset: kreatiinia saanut ryhmä koki merkittävämmän parannuksen HAM-D-pisteissä jo kahden viikon jälkeen, ja parannus säilyi viikoilla 4 ja 8. Tutkimuksen aikana ryhmien välillä ei havaittu merkittäviä eroja hoidon keskeyttämisessä tai haittavaikutuksissa..

Tutkimus 2

Tutkimuksessa arvioitiin kreatiinin käyttöä lisähoitona nuorille naisille, joilla oli SSRI-lääkkeille (fluoksetiini) resistentti vakava masennus. Viisi nuorta naista, jotka olivat käyttäneet fluoksetiinia vähintään 8 viikkoa, mutta joilla masennusoireet jatkuivat, saivat 4 g kreatiinia päivittäin kahdeksan viikon ajan. Masennuksen oireita arvioitiin lasten masennusasteikolla (CDRS-R), ja aivojen energiametaboliittien muutoksia tutkittiin 31-fosforin magneettikuvauksella (31P MRS).

Tulokset: Masennusasteikon pistemäärä laski keskimäärin 69 -> 30,6, eikä vakavia haittavaikutuksia havaittu. Lisäksi kreatiinilla hoidetuilla potilailla havaittiin merkittävä aivojen fosfokreatiinin pitoisuuden nousu, mikä viittaa hoidon vaikutukseen aivojen energiansaannissa.

Tutkimus 3.

Tutkimuksessa arvioitiin kreatiinimonohydraatin vaikutusta hoitoresistenttiin masennukseen. Kahdeksan potilasta, joilla oli masennus, ja kaksi potilasta, joilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, saivat neljän viikon ajan 3–5 g kreatiinia päivittäin. Masennuksen ja ahdistuksen vakavuuden muutoksia mitattiin Hamiltonin masennus- ja ahdistusasteikoilla sekä kliinisen yleisvaikutelman asteikolla.

Tulokset: Masennusta sairastavilla potilailla kaikki mittaustulokset paranivat merkittävästi. Yksi potilas keskeytti hoidon merkittävän parannuksen jälkeen jo viikon kuluttua. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat potilaat kehittivät hoidon aikana hypomanian tai manian.

Oma näkemys – Voiko kreatiinilla hoitaa masennusta?

Kyllä. Kreatiini on hyvin siedetty, ja tutkimuksissa käytetyillä annoksilla on raportoitu vain vähän haittavaikutuksia. Tutkimus 1 oli näistä isoin ja oli myös tupla sokkoutettu RCT tutkimus (pyramiidin huipulla). Tutkimuksien 2 ja 3 otoskoko oli hyvin pieni ja placebo-kontrolli puuttui joten näiden todistusarvo on matalampi. Voisin hyvinkin kokeilla kreatiinia mikäli kärsisin masennukseta.

Muita kirjoituksia masennuksesta:

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy