Voi, margariini vai kenties oliiviöljy – mikä rasvaksi?

Olen tällä hetkellä koulussa opintojaksolla nimeltä ”Ruokapalvelut”, jossa teimme muun muassa ruokapassin. Siinä korostettiin toistuvasti sitä, että voi kannattaa vaihtaa kasvirasvalevitteisiin. Mutta mitä tiede sanoo asiasta? Kuinka haitallista voi on ihmisille, ja miksi sitä tulisi välttää niin voimakkaasti? Kannattaako voi korvata margariinilla vai kentis jollain muulla?

Viimeaikainen tutkimusnäyttö

Koska satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (RCT) ja niihin perustuvia meta-analyysejä ei ole saatavilla, joudumme tarkastelemaan seurantatutkimuksiin perustuvia meta-analyysejä. Näyttöön tulee suhtautua tavanomaiseen tapaan varauksella, kuten aina havaintotutkimuksiin perustuvassa näytössä. Tässä ei käsitellä vaikutuksia veren rasva-arvoihin – niihin palataan lopussa – vaan keskitytään lopputulemiin eli sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.

Tutkimus 1

Laajassa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin, miten voin ja kasvipohjaisten öljyjen pitkäaikainen käyttö vaikuttaa kuolleisuuteen. Yli 220 000 terveenä tutkimuksen alussa ollutta aikuista seurattiin jopa 33 vuoden ajan. Runsas voin käyttö oli yhteydessä 15 % suurempaan kokonaiskuolleisuuteen ja 12 % suurempaan syöpäkuolleisuuteen verrattuna niihin, jotka käyttivät voita vähiten.

Sen sijaan kasviöljyjen, kuten oliivi-, rypsi- ja soijaöljyn, runsas käyttö oli yhteydessä pienempään kuolleisuuteen: kokonaiskuolleisuus oli 16 %, syöpäkuolleisuus 11 % ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus 6 % matalampi runsaasti kasviöljyjä käyttävillä. Tarkemmassa analyysissä havaittiin, että jokainen 10 gramman päivittäinen vaihto voista kasviöljyihin liittyi 17 % pienempään kokonais- ja syöpäkuolleisuuteen.

Lähde: Butter and Plant-Based Oils Intake and Mortality (2025)

Tutkimus 2

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten taustaraportti (2023) kokoaa yhteen laajasti näyttöä eri rasvojen terveysvaikutuksista. Oliiviöljyn käyttö oli yhteydessä 23 % pienempään kokonaiskuolleisuuteen sekä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin (−28 %), tyypin 2 diabetekseen (−16 %, jopa −51 % RCT:ssä) ja joihinkin syöpiin. Rypsiöljystä ei ollut yhtä vahvaa näyttöä suuntaan tai toiseen. Voin käytön havaittiin liittyvän hieman alentuneeseen diabetesriskiin mutta myös hieman kohonneeseen kuolleisuuteen. Margarineista ja voiseoksista näyttö oli niukkaa ja epäyhtenäistä.

Lähde: Fats and oils – a scoping review for Nordic Nutrition Recommendations 2023

Tutkimus 3

Vuonna 2021 julkaistussa amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaisten ruoanlaittorasvojen käyttö liittyy kuolleisuuteen. Aineistona oli yli 521 000 henkilöä (ikä 50–71 vuotta), seuranta-aika keskimäärin 16 vuotta. Tulokset: voin käyttö oli yhteydessä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen (HR per 1 rkl/päivä = 1.08), syöpäkuolleisuuteen sekä sydän- ja diabeteskuolleisuuteen. Kovempi margariini liittyi myös lisääntyneeseen kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 1.06). Sen sijaan rypsiöljyn käyttö liittyi lievästi pienempään kokonaiskuolleisuuteen (HR = 0.98) ja oliiviöljyn käyttö merkittävästi pienempään kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 0.96). Maissiöljyllä ei havaittu merkittävää yhteyttä.

Lähde: Cooking oil/fat consumption and deaths from cardiometabolic diseases and other causes: prospective analysis of 521,120 individuals (2021)

Tutkimus 4

Vuonna 2016 julkaistiin meta-analyysi, jonka tarkoituksena oli tutkia systemaattisesti, miten voin käyttö liittyy tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen, kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Mukaan otettiin yhdeksän julkaisua, jotka kattoivat 15 maa- tai väestökohtaista kohorttia, yhteensä 636 151 osallistujaa ja 6,5 miljoonaa henkilövuotta. Tulokset: kokonaiskuolleisuus – heikko positiivinen yhteys (RR = 1.01; 95 % CI 1.00–1.03), sydän- ja verisuonitaudit – ei merkittäviä yhteyksiä, tyypin 2 diabetes – heikko suojaava yhteys (RR = 0.96; 95 % CI 0.93–0.99).

Lähde: Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality (2016)

Mitä voimme siis päätellä?

Oliiviöljy näyttäisi olevan erinomainen valinta niin margariinien kuin muidenkin öljyjen tai voin sijaan. Voi ei ole mikään terveysihme, vaan näyttäisi todennäköisemmin kallistuvan haitallisen puolelle. En kuitenkaan vielä tällä näytöllä lähtisi asiasta hyperventiloimaan tai jättämään voisilmää puurosta pois – kunhan se puuro tulee syödyksi. Pullat ja muut leivonnaiset onkin sitten asia erikseen.

Hyödyllisintä näyttäisi olevan, että vaihtaa voin oliiviöljyyn. Margariinin osalta aiemmat tutkimukset voivat olla harhaanjohtavia, sillä sen laatu on parantunut merkittävästi esimerkiksi transrasvojen osalta. Näin ollen margariinin käyttö voi tänä päivänä olla perusteltu ja terveyttä tukeva valinta. Kuitenkin Ruokapalvelut-kurssilla tulisi mielestäni suositella leivälle oliiviöljyä margariinin sijaan. Kurssien tulisi perustua tieteelliseen näyttöön – olemmehan sentään ravitsemustieteen opiskelijoita.

Mikä tekee voista ongelmallisen?

Voin ja esimerkiksi kookosöljyn tiedetään nostavan LDL-kolesterolia – tämä on kiistaton vaikutus, ja se johtuu niiden sisältämästä tyydyttyneestä rasvasta. Kohonnut LDL-taso voi olla haitallinen erityisesti silloin, kun samalla triglyseridit ovat koholla ja HDL on matala.

Voin mahdolliset haittavaikutukset saattavat välittyä myös muiden mekanismien kautta. On olemassa alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että tyydyttyneet rasvat – kuten voissa olevat – voivat edistää matala-asteista tulehdusta elimistössä. Tämä matala-asteinen tulehdus on yhdistetty valtimotautien, kuten ateroskleroosin, kehittymiseen. Näiden vaikutusmekanismien tutkimus on kuitenkin vielä alkuvaiheessa.

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Geenit – RNA polymeraasi II

Tämä on puhtaasti opiskelua varten. On niin mielenkiintoinen ja mystinen tapaus tämä RNA-polymeraasi että ansaitsi oman juttununsa : )

Alunperin piti kirjoittaa geeneistä perusteellinen artikkeli geeniopintojakson innoittamana, mutta huomasin pian, että se olisi ollut tässä kohtaa liian työlästä. Tenttiin valmistautumisen yhteydessä tuli kuitenkin harjoiteltua eri RNA-polymeraasien tehtäviä ja niiden tuottamien molekyylinen yhteyksiä toisiinsa kaavioiden avulla. Tässä on kuvia, jotka toivottavasti auttavat ymmärtämään, mikä näiden proteiinien, nimeltään RNA-polymeraasien, tehtävät oikein ovat. Ja mikäli löytyy töhöjä niin ilmoitelkaa!

Tässä vielä hieman sanallista taustoitusta RNA-polymeraasi II:sta:

RNA-polymeraasi II: Mikä se on ja mitä se tekee?

RNA-polymeraasi II (RNA-pol II) on entsyymi, joka on elintärkeä geenien ilmentymisessä. Sen päätehtävänä on syntetisoida messenger-RNA:ta (mRNA), joka toimii ohjeena proteiinien valmistuksessa. Lisäksi RNA-pol II syntetisoi muita RNA-molekyylejä, kuten mikro-RNA:ta (miRNA) ja pieniä tumassa sijaitsevia RNA:ita (snRNA), jotka osallistuvat geenien säätelyyn ja mRNA:n prosessointiin.

keskeiset tehtävät

  1. DNA:n lukeminen ja mRNA:n syntetisointi:
    • RNA-polymeraasi II käyttää DNA:n templaattisäiettä mallina ja rakentaa komplementaarista mRNA-molekyyliä.
    • Tämä prosessi, nimeltään transkriptio, tapahtuu tumassa.
  2. Transkription käynnistäminen:
    • RNA-pol II ei toimi yksin, vaan se tarvitsee apua yleisiltä transkriptiotekijöiltä (kuten TFIID, TFIIB, TFIIF). Nämä tekijät auttavat sitä sitoutumaan DNA:n promoottorialueeseen, erityisesti TATA-boksiin.
  3. RNA:n kypsymisen mahdollistaminen:
    • RNA-pol II lisää syntetisoituun mRNA:han 5′-lakkirakenteen, joka suojaa mRNA:ta hajotukselta ja helpottaa sen kuljetusta tumasta sytoplasmaan.
    • Lisäksi se ohjaa mRNA:n silkumointia, jossa intronit poistetaan ja eksonit liitetään yhteen, sekä polyadenylaatiota, jossa mRNA:n 3′-päähän lisätään poly-A-häntä.
  4. Geenien ilmentymisen säätely:
    • RNA-pol II:n aktiivisuus määrittää, mitä geenejä ilmentyy ja kuinka paljon. Se toimii yhteistyössä tehostaja-alueiden ja hiljentäjä-alueiden kanssa, jotka ohjaavat transkription tehoa.

RNA-polymeraasi II:n merkitys solulle

RNA-pol II on välttämätön solun toiminnalle, koska se tuottaa proteiinisynteesiin tarvittavat ohjeet. Sen häiriöt voivat johtaa vakaviin sairauksiin, kuten syöpään tai hermoston rappeumasairauksiin.

Tieteelliset tutkimukset ja niiden hierarkia: Mistä tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksiä

Tiivistelmä: Luotettavimpia tutkimustyyppejä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit, jotka yhdistävät useiden tutkimusten tulokset tai päätelmät. Yksittäisistä tutkimuksista satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ovat luotettavimpia, ja heti niiden jälkeen tulevat Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet). Muut tutkimusmuodot, kuten kohorttitutkimukset ja tapaus-verrokkitutkimukset, tuottavat lähinnä hypoteeseja ja suuntaa jatkotutkimuksille. Käytin esimerkkinä omega-3 -rasvahappoon liittyviä tutkimuksia.

Eri tutkimustyypit

Ravitsemustiede nojaa vahvasti tieteellisiin tutkimuksiin, kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Tieteellisellä tutkimuksella on selkeä hierarkia, joka auttaa arvioimaan, kuinka luotettavia ja yleistettäviä johtopäätökset ovat. Artikkelissa käymme läpi tieteellisen tutkimuksen hierarkian ja sen merkityksen ravitsemustutkimuksessa.

1. Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit

Hierarkian kärjessä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit. Ne yhdistävät ja analysoivat useiden tutkimusten tuloksia, usein satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (RCT) perusteella. Systemaattinen katsaus tarkastelee kattavasti kaikkia tietyn aihepiirin tutkimuksia, ja meta-analyysi yhdistää tutkimusten tulokset tilastolliseen analyysiin, jolloin saadaan vahvempia johtopäätöksiä.

Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit vähentävät yksittäisten tutkimusten mahdollisia virheitä ja parantavat sitä kautta niiden luotettavuutta. Ne ovat kullanarvoisia silloin, kun haluamme tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi tietyn ravintoaineen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä. Meta-analyysin laatu riippuu siitä, miten tutkimukset on valittu ja analyysi toteutettu. Tämä määrittää, kuinka luotettava meta-analyysi lopulta on.

Esimerkki systemaattisesta katsausesta ja meta-analyysistä: 2016 ulkaistu meta-analyysin luomu- ja tavanomaisen lihan ravintoainepitoisuuksista. Analyysissä havaittiin, että luomulihan rasvahappopitoisuudet, kuten omega-3, olivat korkeammat luomulihassa verrattuna tavanomaiseen lihaa. Tutkimukseen: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26878675/

2. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT)

RCT ovat yksittäisistä tutkimuksista luotettavimpia. Näissä tutkimuksissa osallistujat jaetaan satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmiin, jolloin voidaan paremmin eliminoida harhat ja tutkia tietyn ravitsemusmuutoksen tai ravintoaineen vaikutuksia. Näin voidaan saada selville syy-seuraussuhteita.

Satunnaistaminen auttaa eliminoimaan monia harhoja, ja kontrolloiduissa olosuhteissa voidaan varmistaa, että tulokset johtuvat juuri tutkittavasta interventiosta. Ravitsemustutkimuksessa ne ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi uusien ruokavaliomallien tai lisäravinteiden vaikutusten tutkimisessa.

Esimerkki RCT-kokeesta:
Kaksoissokkoutettu, satunnaistettu kliininen tutkimus tehtiin 128:lle kriittisesti sairaalle, COVID-19-tartunnan saaneella potilaalla, jotka jaettiin satunnaisesti interventioryhmään (omega-3) (n = 42) ja kontrolliryhmään (n = 86). Omega-3 ryhmällä oli merkittävästi korkeampi 1 kuukauden eloonjäämisaste. Tutkimukseen: https://link.springer.com/article/10.1186/s12967-021-02795-5

3. Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet)

Mendelistiset satunnaistamiskokeet ovat tutkimusmenetelmä, jossa käytetään geneettistä informaatiota luonnollisena satunnaistajana. Koska geenit periytyvät satunnaisesti vanhemmilta lapsille, tutkijat voivat käyttää geneettisiä variaatioita altistuksen (esim. kolesterolitasot tai vitamiinitasot) tutkimiseen ja arvioida, miten ne vaikuttavat sairauksien riskiin. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen silloin, kun tavanomaiset RCT olisivat kalliita tai eettisesti haastavia.

MS-kokeet ovat tärkeitä, koska ne voivat eliminoida sekoittavat tekijät, jotka usein haittaavat muita havaintotutkimuksia. Geneettinen satunnaistaminen tapahtuu jo hedelmöityksessä, joten ympäristötekijät eivät pääse vääristämään tuloksia yhtä helposti. MS-kokeet voivat tarjota vahvaa näyttöä esimerkiksi tiettyjen ravintoaineiden yhteydestä kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.

Esimerkki Mendelistisestä satunnaistamiskokesta:Tämä Mendelistinen satunnaistettu tukimus osoittaa omega-3-rasvahappojen syy-yhteyden tulehduksellisessa suolistosairaudessa (IBD). Tutkimus käytti geneettisiä markkereita, jotka liittyvät omega-3-rasvahappojen metaboliaan, ja havaitsi, että omega-3 anti-inflammatoriset ominaisuudet voivat vähentää IBD aiheuttamaa kroonista tulehdusta. Tutkimukseen tästä: https://www.mdpi.com/1422-0067/23/22/14380

4. Kohorttitutkimukset

Kohorttitutkimukset seuraavat suuria ihmisryhmiä pitkän ajan kuluessa ja tarkastelevat, miten tietyt altisteet, kuten ruokavalio, vaikuttavat terveyteen ajan myötä. Näissä tutkimuksissa ei satunnaisteta osallistujia, mutta ne antavat arvokasta tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista.

Kohorttitutkimukset voivat paljastaa tärkeitä yhteyksiä ruokavalion ja sairauksien välillä. Esimerkiksi Välimeren ruokavalion suojaavasta vaikutuksesta sydän- ja verisuonitauteja vastaan tiedetään kohorttitutkimusten perusteella.

Esimerkki kohorttitutkimusesta. Kohottitutkimuksia voidaan myös niputtaa niin että niiden näyttövoima on voimakkaampi. Pooling Project of 19 Cohort Studies -tutkimus yhdisti 19 kohorttitutkimuksen tiedot. Analyyseissä omega-3-biomarkkerit ALA, DPA ja DHA yhdistettiin pienempään kuolemaan johtavan sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27357102/

5. Tapaus-verrokkitutkimukset

Tapaus-verrokkitutkimukset vertaavat ihmisiä, joilla on tietty sairaus (tapaukset), terveisiin ihmisiin (verrokit). Tämäntyyppinen tutkimus voi auttaa löytämään yhteyksiä riskitekijöiden, kuten ruokailutottumusten, ja sairauksien välillä. Tapaus-verrokkitutkimukset ovat kuitenkin alttiimpia harhoille, kuten sekoittavien tekijöiden vaikutukselle, verrattuna RCT tai kohorttitutkimuksiin.

Ne ovat nopeampia ja halvempia kuin kohorttitutkimukset ja erityisen hyödyllisiä harvinaisten sairauksien tai altisteiden tutkimisessa. Ne kuitenkin perustuvat usein muistitietoihin, mikä voi heikentää luotettavuutta

Esimerkki tapaus-verrokkitutimuksessa: Tutkimuksessa arvioitiin kohdunrungon syöpä riskin ja rasvahappojen sekä kalan saannin välisiä yhteyksiä väestöpohjaisessa otoksessa, joka sisälsi 556 syöpätapausta ja 533 iän mukaan vastaavaa verrokkia. Tulokset viittaavat siihen, että pitkäketjuisten monityydyttymättömien EPA- ja DHA-rasvahappojen EPA- ja DHA-saatavilla elintarvikkeissa ja ravintolisissä voi olla suojaavia assosiaatioita kohdunrungon syövän kehittymistä vastaan. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22915050/

6. Poikittaistutkimukset

Poikittaistutkimukset tarkastelevat tiettyjä altisteita ja lopputulemia tiettynä ajankohtana. Ne voivat antaa tietoa esimerkiksi siitä, kuinka yleistä tiettyjen ravintoaineiden puute on väestössä, mutta eivät paljasta syy-seuraussuhteita.

Poikittaistutkimukset ovat hyödyllisiä, kun halutaan saada käsitys väestön terveydentilasta tai ravitsemustilasta. Esimerkiksi D-vitamiinin saannin yleisyys voidaan tutkia poikittaistutkimusten avulla, mutta niitä ei voida käyttää syy-seuraussuhteiden osoittamiseen

Tässä vielä toinen esimerkki poikittaistutkimusesta. Tutkimuksessa tutkittiin omega-3-rasvahappojen saannin ja fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumisen välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että suurempi omega-3-rasvahappojen saanti oli merkittävästi yhteydessä hitaampaan fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumiseen. Päivittäinen omega-3-rasvahappojen saantikynnys (1,103 grammaa/päivä) vaikuttaa optimaaliselta, sillä sen jälkeen vaikutus tasaantuu. Tutkimukseen tästä: https://www.frontiersin.org/journals/nutrition/articles/10.3389/fnut.2024.1424156/full

7. Tapausselostukset ja tapaussarjat

Nämä ovat yksittäisiä raportteja tai sarjoja tapauksista, joissa tarkastellaan tiettyjä oireita tai sairauksia tietyillä potilailla. Ravitsemustieteessä tapausselostuksia käytetään joskus uudenlaisten ruokavalioiden tai ravintoaineiden vaikutusten kuvaamiseen.

Vaikka tapausselostukset eivät pysty osoittamaan laajoja yleistyksiä, ne voivat herättää kiinnostusta uudenlaisiin tutkimusaiheisiin ja auttaa havaitsemaan mahdollisia riskejä tai hyötyjä varhaisessa vaiheessa.

Esimerkki tapauselostuksesta: Tutkimus arvioi kalanmaksaöljylisän vaikutusta kolmen Tour de France -pyöräilijän Omega-3-indeksiin (O3I). Kaksi pyöräilijää, joiden lähtötaso oli alle optimaalisen (<8%), nostivat O3I-tasonsa yli 8 % päivittäisellä EPA- ja DHA-lisällä (yhteensä 1118 mg EPA + 458 mg DHA). Kolmas pyöräilijä, jonka O3I oli jo optimaalinen, ylläpiti tasonsa yhdellä kapselilla päivässä. Tutkimus osoitti, että lisäravinteen avulla voidaan saavuttaa ja ylläpitää optimaalinen Omega-3-taso, mikä parantaa sydän- ja tulehdusvastetta kilpailun aikana​. Tästä tutkimukseen: https://www.researchgate.net/profile/Gregory-Peoples/publication/356406263_Evaluating_the_effect_of_a_fish_oil_supplement_on_the_Omega-3_Index_of_three_professional_cyclists_competing_in_the_Tour_de_France_a_case_study/links/6198839d07be5f31b79e584b/Evaluating-the-effect-of-a-fish-oil-supplement-on-the-Omega-3-Index-of-three-professional-cyclists-competing-in-the-Tour-de-France-a-case-study.pdf

Oma mielipide:

Medialla on taipumus ylireagoida yksittäisiin tutkimuksiin, erityisesti sellaisiin, jotka eivät ole tutkimushierarkiassa korkealla. Valitettavasti suurempien RCT-tutkimusten tekeminen on kallista, ja siksi ne tehdään yleensä pienille ryhmille ja ovat lyhytkestoisia. Näiden pienempien RCT-tutkimuksien pohjalta kootut meta-analyysit voivat vääristyä, varsinkin jos tutkimusten laatu on heikko.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta: