On olemassa sokeri, joka maistuu sokerilta, näyttää sokerilta ja käyttäytyy keittiössä pitkälti kuin sokeri. Mutta elimistössä se ei toimi kuten tavallinen sokeri. Se tuottaa vain murto-osan tavallisen pöytäsokerin energiasta ja voi tutkimusten perusteella jopa pienentää aterianjälkeistä verensokeri- ja insuliinivastetta. Puhun nyt alluloosista.
Tätä sokeria ei saa myydä EU:ssa elintarvikkeena
Tervetuloa ravitsemuksen byrokraattiseen rinnakkaistodellisuuteen. Tavallista sokeria saa myydä lapsille värikkäissä muroissa, energiajuomissa ja karkkipusseissa. Alluloosia, harvinaista vähäenergistä sokeria, ei saa. Ei siksi, että EU olisi todennut sen vaaralliseksi. Vaan siksi, ettei sitä ole hyväksytty uuselintarvikkeeksi EU:n sääntelyn vaatimalla tavalla (EFSA Panel on Nutrition, Novel Foods and Food Allergens 2025, Ruokavirasto 2023).
Mitä alluloosi sitten on?
Alluloosi on harvinainen monosakkaridi, tarkemmin D-fruktoosin C-3-epimeeri. Se tarkoittaa, että sen kemiallinen rakenne muistuttaa fruktoosia, mutta pieni rakenteellinen ero muuttaa sen metabolista käyttäytymistä olennaisesti.
EU:n uuselintarvikehakemuksen yhteenvedossa alluloosia kuvataan luonnossa esiintyväksi harvinaiseksi sokeriksi, jota voidaan tuottaa entsymaattisesti D-fruktoosista. Sen makeus on noin 70 % sakkaroosin makeudesta, ja energiasisällöksi arvioidaan noin 0,4 kilokaloria grammaa kohti. Sitä esiintyy luonnostaan pieniä määriä esimerkiksi kuivatuissa viikunoissa ja rusinoissa, mutta puhdistettua, teollisesti tuotettua alluloosia ei ole käytetty EU:ssa merkittävästi ennen toukokuuta 1997, minkä vuoksi se kuuluu uuselintarvikesääntelyn piiriin (Tate & Lyle Ingredients France SAS 2019).
Alluloosi on siis oikea sokeri, mutta elimistö ei saa siitä energiaa samalla tavalla kuin tavallisesta sokerista.
Tämä tekee siitä ravitsemuksellisesti poikkeuksellisen kiinnostavan. Useimmat makeutusaineet ovat joko selvästi “makeutusaineita”, kuten aspartaami, sukraloosi tai stevioliglykosidit, tai ne ovat sokerialkoholeja, kuten ksylitoli ja erytritoli. Alluloosi on kemiallisesti sokeri, mutta käytännössä vähäenerginen makeuttaja.
Alluloosi voi pienentää muun aterian aiheuttamaa verensokerin nousua
Alluloosin kiinnostavin tutkimusnäyttö ei ole siinä, että se ei nosta verensokeria kuten tavallinen sokeri. Se olisi jo yksinään hyödyllistä, mutta ei kovin mullistavaa. Kun alluloosia annetaan hiilihydraattipitoisen aterian tai sokerikuorman yhteydessä, se voi pienentää aterianjälkeistä glukoosivastetta. Se hidastaa hiilihydraatteja pilkkovien entsyymien (kuten alfa-glukosidaasin) toimintaa suolistossa ja kilpailee glukoosin kanssa samoista kuljettajaproteiineista.
Vuoden 2023 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä tarkasteltiin alluloosin vaikutusta terveiden ihmisten aterianjälkeiseen verensokeriin. Katsauksen johtopäätös oli, että D-alluloosi vaimentaa aterianjälkeistä veren glukoosipitoisuuden nousua terveillä ihmisillä (Tani ym. 2023).
Vuonna 2026 julkaistu systemaattinen katsaus ja meta-analyysi vei kokonaiskuvaa pidemmälle. Osbornin ja kumppaneiden meta-analyysissä tarkasteltiin kahta harvinaista vähäenergistä sokeria, alluloosia ja tagatoosia, kontrolloiduissa ihmisinterventioissa. Mukana oli 20 tutkimusta, joista 12 käsitteli alluloosia ja 8 tagatoosia, yhteensä 1033 osallistujaa (Osborn ym. 2026). Meta-analyysin perusteella alluloosi ja tagatoosi vaimensivat aterianjälkeisiä glukoosi- ja insuliinivasteita. Kannattaa huomioida että mikään ihmeaine diabetekseen alluloosi tuskin kuitenkaan on, sillä pitkäaikaisesta diabeteksen ehkäisystä tai hemoglobiini A1c -arvon parantumisesta ei ole vielä näyttöä.
Franchin ym. vuonna 2021 julkaisemassa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa vaihtovuorotutkimuksessa D-alluloosi pienensi annosriippuvaisesti 50 gramman sakkaroosikuorman jälkeistä plasman glukoosivastetta 30 minuutin kohdalla diabetesta sairastamattomilla tutkittavilla; vaikutus oli merkitsevä 7,5 ja 10 gramman annoksilla (Franchi ym. 2021).
Entäs turvallisuus?
EFSA julkaisi vuonna 2025 lausunnon D-alluloosista uuselintarvikkeena. Lausunnon johtopäätös ei ollut, että alluloosi olisi vaarallinen. Johtopäätös oli, että D-alluloosin turvallisuutta ei voitu vahvistaa käytettävissä olleiden tietojen perusteella. EFSA totesi arvioinnissa olleen puutteita muun muassa aineen identiteettiä, tuotantoprosessia, käyttömääriä, genotoksisuutta ja ihmisdataa koskevissa tiedoissa (EFSA Panel on Nutrition, Novel Foods and Food Allergens 2025).
Kuluttajan näkökulmasta tilanne näyttää absurdilta. Tavallista sokeria saa myydä rajattomasti. Samalla sokeria muistuttava, mutta vähäenerginen ja mahdollisesti aterianjälkeistä glukoosivastetta vaimentava alluloosi ei ole EU:ssa sallittu elintarvikeainesosa.
Alluloosista ei kuitenkaan pidä tehdä messiasta
Alluloosi ei ole ratkaisu lihavuuteen. Se ei korvaa ruokavalion kokonaisuutta. Se ei tee sokeripitoisesta ruokavaliosta terveellistä. Se ei poista tarvetta syödä kuitupitoisia, vähän prosessoituja ruokia. Se ei ole diabeteslääke.
Se voi toimia sokerin korvaajana, joka ei nosta verensokeria samalla tavalla kuin tavallinen sokeri ja joka voi jopa pienentää muun hiilihydraatin aiheuttamaa verensokeripiikkiä.
Lyhyesti
Se on sokeri, mutta ei käyttäydy kuten sokeri. Se on makeuttaja, mutta ei ole klassinen keinotekoinen makeutusaine. Se voi pienentää aterianjälkeistä glukoosivastetta, mutta sitä ei voi vielä kutsua pitkäaikaiseksi diabeteksen ehkäisykeinoksi. Se on sallittu joissain maissa, mutta ei EU:ssa. Alluloosi on lupaava tuote, jonka toivoisin saavan pian myyntiluvan myös EU-alueella.
Lähteet
Euroopan komissio. Union list of novel foods. European Commission 2026.
Ruokavirasto. Hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden luettelo. Ruokavirasto 2023.
Seuraa myös somessa:
Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:
