SV-taudit arkistot - Ravitsemusneuvoja

5.10.20255.10.2025

Omega-3-rasvahapot ja terveys

Omega-3-rasvahapot ja terveys ovat aihe, joka herättää edelleen paljon kysymyksiä ja ristiriitaisia käsityksiä. Toiset vannovat kalaöljykapseleiden nimeen, kun taas osa on epävarmoja siitä, onko lisäravinteista tai kala-annoksista todellista hyötyä. Tutkimusnäyttö kuitenkin karttuu koko ajan, ja sen perusteella omega-3-rasvahapoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Käydään läpi mitä tiede tällä hetkellä sanoo omega-3-rasvahappojen ja terveyden yhteydestä. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, masennus ja ADHD.

Omega-3-rasvahappojen vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin

Meta-analyysi

Tutkimuksessa yhdistettiin yhteensä 38 satunnaistettua kontrolloitua koetta, joissa oli mukana noin 149 000 osallistujaa. Tarkastelun kohteena olivat sydänkuolleisuus, ei-kuolemaan johtavat sydäninfarktit, sepelvaltimotapahtumat sekä MACE (major adverse cardiovascular events).

Omega-3-rasvahapot, erityisesti EPA-muodossa, liittyivät merkitsevästi pienempään sydänkuolleisuuteen ja tapahtumariskin laskuun verrattuna kontrolliryhmiin. Myös ei-kuolemaan johtavissa sydäninfarkteissa ja MACE:ssa havaittiin hyötyä EPA-hoidolla.

Toisaalta omega-3-hoito lisäsi eteisvärinän riskiä, ja joissain analyyseissä havaittiin hieman kohonnut verenvuotoriski EPA-hoitoon verrattuna kontrolliin.

Tutkijat arvioivat, että omega-3-rasvahapot parantavat sydän- ja verisuoniterveyttä, mutta vaikutus on voimakkaampi EPA-muotoisilla kuin yhdistetyillä EPA + DHA -valmisteilla. (1)

Omega-3-rasvahapot ylipainoisten nuorten verisuoniterveydessä – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta verisuonten toimintaan ja tulehdukseen ylipainoisilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 56 nuorta (ikä 14–17 vuotta), joilla oli lihavuuteen liittyviä terveysriskejä.

Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään: omega-3-lisää saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 8 viikkoa, ja omega-3-ryhmä sai päivittäin kalaöljykapseleita, jotka sisälsivät sekä EPA:ta että DHA:ta.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä verisuonten endoteelitoiminta parani merkitsevästi verrattuna plaseboon. Lisäksi tulehdusmarkkereissa (kuten C-reaktiivisessa proteiinissa, CRP) havaittiin laskua. Veren rasva-arvoissa, kuten triglyserideissä, oli myös pientä parannusta.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa verisuoniterveyttä ja vähentää matala-asteista tulehdusta jo nuoruusiässä, erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla. (3)

Kalaöljylisän hyödyt hyperlipidemiassa – systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joissa arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta henkilöillä, joilla oli hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot. Meta-analyysiin sisältyi yhteensä 21 tutkimusta ja noin 700 osallistujaa.

Tulokset osoittivat, että kalaöljylisä laski merkittävästi veren triglyseridipitoisuutta verrattuna kontrolliryhmiin. Keskimääräinen lasku oli useissa tutkimuksissa noin 25–30 prosenttia. Sen sijaan kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin muutokset olivat vähäisiä tai epäyhtenäisiä. Joissain tutkimuksissa LDL saattoi hieman nousta, mutta tämä ei ollut johdonmukainen löydös.

Tutkijat päättelivät, että kalaöljylisä on tehokas erityisesti triglyseridien alentamisessa hyperlipidemiaa sairastavilla. Sen vaikutus muihin rasva-arvoihin on rajallisempi, mutta triglyseridien lasku voi itsessään vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. (4)

Omega-3-rasvahapot ja sydän- ja verisuoniriskitekijät tyypin 2 diabeteksessa – satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 59 potilasta, jotka satunnaistettiin saamaan joko pienen määrän omega-3-rasvahappolisää tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa.

Tarkastelun kohteina olivat sydän- ja verisuoniriskitekijät, kuten veren triglyseridit, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä verensokeritasapaino.

Tulokset osoittivat, että jo suhteellisen pieni määrä omega-3-rasvahappoja laski merkittävästi triglyseridipitoisuuksia verrattuna plaseboon. Kokonaiskolesterolissa, LDL:ssä ja HDL:ssä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Myöskään verensokeritasapainoon omega-3-lisä ei vaikuttanut haitallisesti.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappolisä voi parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskitekijöitä erityisesti triglyseridien osalta myös tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla ilman vaikutusta verensokerikontrolliin. (6)

Omega-3-rasvahapat masennuksen hoidossa

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennusoireisiin ja sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen. Kyseessä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja plasebokontrolloitu koe, johon osallistui 180 henkilöä, joilla oli diagnosoitu vakava masennus.

Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: kalaöljyä saaneisiin, krilliöljyä saaneisiin ja plaseboryhmään. Interventio kesti 12 viikkoa. Pääasiallinen tarkastelun kohde oli masennusoireiden lievittyminen, mutta tutkimuksessa seurattiin myös sydän- ja aineenvaihduntatekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja tulehdusmarkkereita.

Tulokset osoittivat, että sekä kalaöljy että krilliöljy vähensivät masennusoireita merkitsevästi plaseboon verrattuna. Molemmilla öljyillä havaittiin myös suotuisia vaikutuksia kardiometabolisiin riskitekijöihin, esimerkiksi triglyseridien laskua ja tulehdusarvojen pienenemistä. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja, eli kalaöljy ja krilliöljy näyttivät olevan yhtä tehokkaita.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen käyttö kalaöljyn tai krilliöljyn muodossa voi tukea masennuksen hoitoa ja samalla parantaa sydän- ja verisuoniterveyden riskiprofiilia. (2)

Omega-3-rasvahapot ja astma

Satunnaistettu kontrolloitu koe– vaikutus keuhkoputkia laajentavan lääkkeen vasteeseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin omega-3-rasvahappojen merkitystä astman hoidossa. Tutkimukseen osallistui 98 aikuista, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta ja huonossa hoitotasapainossa oleva astma.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko omega-3-rasvahappoja sisältävää ravintolisää tai plaseboa. Interventio kesti 24 viikkoa. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli keuhkoputkia laajentavan lääkkeen (salbutamoli) vaikutuksen voimakkuus ja kesto. Lisäksi seurattiin tulehdusmarkkereita ja keuhkojen toimintakokeita.

Tuloksissa havaittiin, että omega-3-ryhmällä bronkodilataattorin vaste parani selvästi verrattuna plaseboon. Tämä tarkoitti parempaa keuhkojen toiminnan palautumista lääkkeen annon jälkeen. Lisäksi omega-3-ryhmällä tulehdusmarkkereissa (esim. eosinofiileissä ja sytokiinitasoissa) havaittiin laskua, mikä viittaa vähentyneeseen hengitysteiden tulehdukseen.

Tutkijat päättelivät, että omega-3-rasvahappojen saanti voi parantaa lääkkeiden tehoa ja vähentää hengitystietulehdusta erityisesti ylipainoisilla astmaa sairastavilla. Tämä viittaa siihen, että omega-3:lla voi olla rooli vaikeammin hallittavan astman lisähoitona. (5)

Omega-3-rasvahapot ja ADHD– vaikutus tarkkaavaisuuteen ja vireyteen lapsilla ja nuorilla

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Tutkimuksessa selvitettiin, voiko suuri EPA-annos parantaa kognitiivisia oireita ADHD:ta sairastavilla. Tutkimukseen osallistui 92 lasta ja nuorta (ikä 6–18 vuotta), joilla oli diagnosoitu ADHD.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko korkea-annoksista EPA-lisää (1,2 g päivässä) tai plaseboa. Interventio kesti 12 viikkoa. Ennen tutkimusta osallistujilta mitattiin veren EPA-taso, ja heidät jaettiin alhaisen ja normaalin EPA-pitoisuuden ryhmiin.

Tulokset osoittivat, että korkea EPA-annos paransi tarkkaavaisuutta ja vireystasoa erityisesti niillä lapsilla ja nuorilla, joilla oli alhainen lähtötason EPA. Muilla osallistujilla vaikutus oli vähäisempi. Haittavaikutuksia ei raportoitu merkittävästi.

Tutkijat päättelivät, että EPA voi olla hyödyllinen täydennys ADHD:n hoitoon etenkin potilailla, joilla on matala EPA-taso veressä. Tämä korostaa yksilöllisen ravitsemuksellisen taustan merkitystä ravintolisien tehoon. (7)

Kalan kulutus, kognitiivinen heikkeneminen ja dementia

meta-analyysi

Tutkimuksessa koottiin yhteen 48 havainnointitutkimusta, joissa seurattiin kalan syönnin yhteyttä kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiariskiin. Aineisto sisälsi yhteensä yli 500 000 osallistujaa eri maista, ja seuranta-ajat vaihtelivat useista vuosista useisiin vuosikymmeniin.

Meta-analyysissä havaittiin selvä annos-vastesuhde, mitä useammin kalaa syötiin, sitä pienempi oli kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riski. Jo 1–2 kala-ateriaa viikossa liittyi merkittävästi pienempään kokonaisdementian riskiin verrattuna niihin, jotka söivät kalaa vain harvoin. Suurempi kulutus toi lisähyötyä, mutta vaikutus tasaantui noin 3–4 annoksen viikkotasolla.

Tulokset olivat yhdenmukaisia eri väestöissä ja pysyivät merkittävinä myös, kun analyyseissä huomioitiin muita elintapatekijöitä (esim. koulutustaso, liikunta, tupakointi). Tutkijat päättelivät, että kalan säännöllinen syönti voi olla yksi ravitsemuksellinen keino pienentää kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä väestötasolla. (8)

Yhteenveto

Tutkimusnäytön perusteella omega-3-rasvahapoilla on monipuolisia terveyshyötyjä. Ne voivat pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, parantaa verisuonten toimintaa ja vähentää matala-asteista tulehdusta. Lisäksi omega-3:lla on lupaavia vaikutuksia mielenterveyteen, kuten masennuksen hoitoon, ja se voi tukea tarkkaavaisuutta ADHD:ssa. Myös kognitiivisen heikkenemisen ja dementian riskiä voidaan tutkimusten mukaan pienentää säännöllisellä kalan syönnillä.

Vaikka kaikissa tutkimuksissa ei ole nähty yhtä vahvoja tuloksia, kokonaiskuva on selvä. Säännöllinen kalan käyttö ruokavaliossa kannattaa. Jos kala ei maistu tai sen saanti on vähäistä, hyvälaatuinen omega-3-kapseli voi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Omega-3 -rasvahapoille peukku kohti kattoa!

Lähteet

Kuuntele artikkeli Ai -keskusteluna (muista tilata kanava, se on ilmaista):

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

20.9.202520.9.2025

Kuinka vaarallista tyydyttynyt rasva lopulta on?

On kiistaton fakta, että tyydyttynyt rasva nostaa LDL-kolesterolia. LDL-kolesteroli on osoitettu itsenäiseksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi (11). Vielä tarkempi riskin mittari on ApoB, joka kuvaa aterogeenisten hiukkasten määrää, ja myös siihen tyydyttynyt rasva vaikuttaa nostavasti (12). Mutta mitä tämä merkitsee käytännössä? Näkyykö tyydyttyneen rasvan syöminen lisääntyneinä sydän- ja verisuonitauteina tai lyhyempänä elinikänä?

Mitä tutkimukset sanovat aiheesta?

Ravitsemustieteessä satunnaistetut tutkimukset (RCT) ovat se vahvin tutkimusasetelma. Ongelmana kuitenkin on, että kun puhutaan kuolleisuudesta, tutkimusten pitäisi olla valtavan suuria ja pitkäkestoisia, jotta eroja saataisiin luotettavasti esiin. Siksi seurantatutkimukset voivat olla järkevin vaihtoehto.

Satunnaistettuja kokeita on kuitenkin tehty. Yamada ym. 2025 tekemä meta-analyysi tämän tyyppisistä tutkimuksista (9 tutkimusta, joihin osallistui 13 532 henkilöä), totesi, että nykyisen näytön perusteella tyydyttyneen rasvan vähentämistä ei voida suositella sydän- ja verisuonitautien tai kuolleisuuden ehkäisyyn. [1].

Aramburu ym. 2024 aineisto koostui sekä satunnaistetuista tutkimuksista (3) että väestötutkimuksista (18). He totesivat että tyydyttyneen rasvan vähentäminen todennäköisesti pienentää sydäntapahtumien riskiä, mutta vaikutusta sydänkuolleisuuteen tai kokonaiskuolleisuuteen ei ollut [2].

Talukdar ym. 2023, otti omaan analyysisä mukaan 13 katsausta havainnointitutkimuksista, joiden seuranta-aika oli 1–34 vuotta ja 4 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joiden seuranta-aika oli 1–17 vuotta. He päätyivät omassa analyysissään tällaisiin päätelmiin (vapaasti suomennettuna): ”Systemaattiset katsaukset, joissa tutkitaan tyydyttyneiden rasvahapojen vaikutusta kuolleisuuteen, merkittäviin syöpiin ja kardiometabolisiin tuloksiin, viittaavat lähes poikkeuksetta hyvin pieniin absoluuttisiin muutoksiin riskissä, ja tiedot perustuvat pääasiassa matalan ja erittäin matalan varmuuden näyttöön.” [3].

Kim ym. 2021 aineistossa oli pelkästään todistusarvossa heikompia väestötutkimuksia, mutta massa oli valtava: Yhdeksäntoista tutkimusta, joihin osallistui 1 013 273 henkilöä ja seuranta-aikana kuoli 195 515 ihmistä. Vaikka tilastollinen yhteys tyydyttyneen rasvan ja kuolleisuuden välillä löytyi, se ei ollut kovin suuri. Tutkijat totesivat, että kokonaiskuolleisuuden riski kasvoi tilastollisesti merkitseväksi vasta silloin, kun tyydyttyneen rasvan osuus ruokavalion energiasta nousi yli 11 prosentin. Syöpäkuolleisuuden kohdalla havaittiin, että riski kasvoi noin 4 prosenttia aina, kun tyydyttyneen rasvan osuus energiasta nousi viidellä prosenttiyksiköllä [4].

Kaikki tyydyttynyt rasva ei ole samanlaista

Yksi usein unohdettu näkökulma on se, että “tyydyttynyt rasva” ei ole yksi ja sama asia. Eri rasvahapoilla ja niiden lähteillä voi olla hyvin erilaisia vaikutuksia. Vaikutukset riippuvat siis sekä rasvahapon rakenteesta että lähteestä.

Maitotuotteet: Useissa väestötutkimuksissa maitotuotteiden rasva ei ole osoittautunut haitalliseksi, vaan neutraalina tai joissain tapauksissa jopa suojaavaksi. Esimerkiksi Chen et al. (2021) teki meta-analyysin, ja korkeinta vs. matalinta maitotuotekulutusta vertaillessa verenpaineen, sepelvaltimon taudin ja aivohalvauksen riski oli hieman alhaisempi (5).
Lyhytketjuiset tyydyttyneet rasvahapot (kuten butyraatti) voivat edistää aineenvaihduntaa, vähentää tulehdusta ja tukea suoliston sekä immuunijärjestelmän terveyttä. Suurin osa niistä muodostuu suolistossa, kun bakteerit fermentoivat ravintokuitua (6). Pieniä määriä saadaan kuitenkin myös suoraan ravinnosta: erityisesti maitorasva, kuten voi, juusto ja täysmaito, sisältävät butyraattia. (7)
Parittoman hiiliketjun tyydyttyneet rasvahapot (C15:0 ja C17:0), joita löytyy erityisesti maitotuotteista, on joissain tutkimuksissa yhdistetty pienempään riskiin ja jopa pidempään elinikään. (8, 9)
Pitkäketjuiset tyydyttyneet rasvahapot (esim. palmitiinihappo) näyttäisivät puolestaan olevan selkeämmin yhteydessä kohonneeseen LDL-kolesteroliin ja ateroskleroosiin. (10)

Mitä tästä voi päätellä?

Kun katsotaan vahvinta näyttöä (RCT), ei voida sanoa, että tyydyttyneen rasvan vähentäminen lisäisi elinikää. Sen sijaan sydäntapahtumien riskiä se kyllä pienentää. Väestötutkimuksissa runsas tyydyttyneen rasvan käyttö näyttää liittyvän korkeampaan kuolleisuuteen, mutta tähän vaikuttavat todennäköisesti myös kokonaisruokavalio ja elämäntavat.

Käytännössä tärkeintä ei ole pelkästään tyydyttyneen rasvan määrä, vaan myös sen lähde ja se, millä sen korvaa. Jos vähennät tyydyttynyttä rasvaa, paras hyöty saadaan, kun sen tilalle tulee esimerkiski kalaa tai pähkinöitä eikä sokeria tai valkoisia jauhoja.

Ravitsemussuositukset ja kriittinen näkökulma

Kun katsotaan kokonaisuutta, on selvää, ettei tyydyttynyt rasva ole mikään superruoka, mutta ei se myöskään ole niin yksiselitteinen pahis kuin usein annetaan ymmärtää. Silti ravitsemussuosituksissa ja mediassa tyydyttyneen rasvan vähentämistä toistetaan lähes mantranomaisesti, ja rinnalle nostetaan kasviöljypohjaiset margariinit, joiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ole näyttöä (toisin kuin esimerkiksi oliiviöljystä).

On erikoista, että esimerkiksi mustikoiden tai muiden marjojen hyötyjä ei tuoda yhtä ponnekkaasti esiin, vaikka niiden positiivisista vaikutuksista löytyy erittäin vahvaa tutkimusnäyttöä. Samoin eläinperäiset tuotteet, kuten maitotuotteet, munat ja kala, ovat ravintoaineiltaan arvokkaita ja voivat olla merkittäviä tekijöitä esimerkiksi aivoterveyden kannalta. Aivoterveys on vähintään yhtä keskeinen elämänlaadun mittari kuin sydän- ja verisuonitautien riski.

Tämä ei tarkoita, että suositukset olisivat täysin väärässä. Tyydyttyneen rasvan liiallinen saanti ei ole hyödyllistä ja sen osittainen korvaaminen esimerkiksi oliiviöljyllä voi vähentää sydäntapahtumia. Olisi kuitenkin perusteltua, että keskustelu olisi monipuolisempaa ja ottaisi huomioon ravinnon kokonaisuuden.

Ehkä olisi aika siirtää painopiste siitä, mitä meidän ei tulisi syödä, siihen, mitä meidän kannattaisi syödä enemmän. Ugh.

Lähteet

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

26.3.202521.6.2025

Voi, margariini vai kenties oliiviöljy – mikä rasvaksi?

Olen tällä hetkellä koulussa opintojaksolla nimeltä ”Ruokapalvelut”, jossa teimme muun muassa ruokapassin. Siinä korostettiin toistuvasti sitä, että voi kannattaa vaihtaa kasvirasvalevitteisiin. Mutta mitä tiede sanoo asiasta? Kuinka haitallista voi on ihmisille, ja miksi sitä tulisi välttää niin voimakkaasti? Kannattaako voi korvata margariinilla vai kentis jollain muulla?

Viimeaikainen tutkimusnäyttö

Koska satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (RCT) ja niihin perustuvia meta-analyysejä ei ole saatavilla, joudumme tarkastelemaan seurantatutkimuksiin perustuvia meta-analyysejä. Näyttöön tulee suhtautua tavanomaiseen tapaan varauksella, kuten aina havaintotutkimuksiin perustuvassa näytössä. Tässä ei käsitellä vaikutuksia veren rasva-arvoihin – niihin palataan lopussa – vaan keskitytään lopputulemiin eli sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.

Tutkimus 1

Laajassa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin, miten voin ja kasvipohjaisten öljyjen pitkäaikainen käyttö vaikuttaa kuolleisuuteen. Yli 220 000 terveenä tutkimuksen alussa ollutta aikuista seurattiin jopa 33 vuoden ajan. Runsas voin käyttö oli yhteydessä 15 % suurempaan kokonaiskuolleisuuteen ja 12 % suurempaan syöpäkuolleisuuteen verrattuna niihin, jotka käyttivät voita vähiten.

Sen sijaan kasviöljyjen, kuten oliivi-, rypsi- ja soijaöljyn, runsas käyttö oli yhteydessä pienempään kuolleisuuteen: kokonaiskuolleisuus oli 16 %, syöpäkuolleisuus 11 % ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus 6 % matalampi runsaasti kasviöljyjä käyttävillä. Tarkemmassa analyysissä havaittiin, että jokainen 10 gramman päivittäinen vaihto voista kasviöljyihin liittyi 17 % pienempään kokonais- ja syöpäkuolleisuuteen.

Lähde: Butter and Plant-Based Oils Intake and Mortality (2025)

Tutkimus 2

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten taustaraportti (2023) kokoaa yhteen laajasti näyttöä eri rasvojen terveysvaikutuksista. Oliiviöljyn käyttö oli yhteydessä 23 % pienempään kokonaiskuolleisuuteen sekä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin (−28 %), tyypin 2 diabetekseen (−16 %, jopa −51 % RCT:ssä) ja joihinkin syöpiin. Rypsiöljystä ei ollut yhtä vahvaa näyttöä suuntaan tai toiseen. Voin käytön havaittiin liittyvän hieman alentuneeseen diabetesriskiin mutta myös hieman kohonneeseen kuolleisuuteen. Margarineista ja voiseoksista näyttö oli niukkaa ja epäyhtenäistä.

Lähde: Fats and oils – a scoping review for Nordic Nutrition Recommendations 2023

Tutkimus 3

Vuonna 2021 julkaistussa amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaisten ruoanlaittorasvojen käyttö liittyy kuolleisuuteen. Aineistona oli yli 521 000 henkilöä (ikä 50–71 vuotta), seuranta-aika keskimäärin 16 vuotta. Tulokset: voin käyttö oli yhteydessä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen (HR per 1 rkl/päivä = 1.08), syöpäkuolleisuuteen sekä sydän- ja diabeteskuolleisuuteen. Kovempi margariini liittyi myös lisääntyneeseen kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 1.06). Sen sijaan rypsiöljyn käyttö liittyi lievästi pienempään kokonaiskuolleisuuteen (HR = 0.98) ja oliiviöljyn käyttö merkittävästi pienempään kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 0.96). Maissiöljyllä ei havaittu merkittävää yhteyttä.

Lähde: Cooking oil/fat consumption and deaths from cardiometabolic diseases and other causes: prospective analysis of 521,120 individuals (2021)

Tutkimus 4

Vuonna 2016 julkaistiin meta-analyysi, jonka tarkoituksena oli tutkia systemaattisesti, miten voin käyttö liittyy tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen, kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Mukaan otettiin yhdeksän julkaisua, jotka kattoivat 15 maa- tai väestökohtaista kohorttia, yhteensä 636 151 osallistujaa ja 6,5 miljoonaa henkilövuotta. Tulokset: kokonaiskuolleisuus – heikko positiivinen yhteys (RR = 1.01; 95 % CI 1.00–1.03), sydän- ja verisuonitaudit – ei merkittäviä yhteyksiä, tyypin 2 diabetes – heikko suojaava yhteys (RR = 0.96; 95 % CI 0.93–0.99).

Lähde: Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality (2016)

Mitä voimme siis päätellä?

Oliiviöljy näyttäisi olevan erinomainen valinta niin margariinien kuin muidenkin öljyjen tai voin sijaan. Voi ei ole mikään terveysihme, vaan näyttäisi todennäköisemmin kallistuvan haitallisen puolelle. En kuitenkaan vielä tällä näytöllä lähtisi asiasta hyperventiloimaan tai jättämään voisilmää puurosta pois – kunhan se puuro tulee syödyksi. Pullat ja muut leivonnaiset onkin sitten asia erikseen.

Hyödyllisintä näyttäisi olevan, että vaihtaa voin oliiviöljyyn. Margariinin osalta aiemmat tutkimukset voivat olla harhaanjohtavia, sillä sen laatu on parantunut merkittävästi esimerkiksi transrasvojen osalta. Näin ollen margariinin käyttö voi tänä päivänä olla perusteltu ja terveyttä tukeva valinta. Kuitenkin Ruokapalvelut-kurssilla tulisi mielestäni suositella leivälle oliiviöljyä margariinin sijaan. Kurssien tulisi perustua tieteelliseen näyttöön – olemmehan sentään ravitsemustieteen opiskelijoita.

Mikä tekee voista ongelmallisen?

Voin ja esimerkiksi kookosöljyn tiedetään nostavan LDL-kolesterolia – tämä on kiistaton vaikutus, ja se johtuu niiden sisältämästä tyydyttyneestä rasvasta. Kohonnut LDL-taso voi olla haitallinen erityisesti silloin, kun samalla triglyseridit ovat koholla ja HDL on matala.

Voin mahdolliset haittavaikutukset saattavat välittyä myös muiden mekanismien kautta. On olemassa alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että tyydyttyneet rasvat – kuten voissa olevat – voivat edistää matala-asteista tulehdusta elimistössä. Tämä matala-asteinen tulehdus on yhdistetty valtimotautien, kuten ateroskleroosin, kehittymiseen. Näiden vaikutusmekanismien tutkimus on kuitenkin vielä alkuvaiheessa.

Uusimpia tutkimuksia Pubmedistä rasvoihin ja sydänsairauksiin liittyen:

Tuoreimpia tukimuksia Pubmedistä keskittyen oliiviöljyn ominaisuuksiin, kuten polyfenoleihin ja niiden vaikutuksiin tulehdukseen ja endoteelin toimintaan

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

14.3.202521.6.2025

Tauriini – hyödyt, haitat ja puutteet

Mikä ihmeen tauriini?

Tauriini on rikkiä sisältävä aminohappo, joka ei osallistu proteiinisynteesiin, mutta sillä on tärkeä rooli sydämen, aivojen, silmien ja lihasten toiminnassa. Keho tuottaa tauriinia itse, mutta erityisesti vegaanit ja ikääntyvät voivat saada sitä liian vähän ravinnosta. Tauriini on yleinen lisäravinne urheilijoille, mutta mitä tiede sanoo tauriinin hyödyistä, ja onko sen saannista jotain haittaa?

Tauriini ja sydänterveys

Tauriini ei ole vain urheilijoiden suosima lisäravinne – sillä on myös valtavat hyödyt sydämen terveydelle. Tauriini parantaa sydämen toimintaa, laskee verenpainetta ja vähentää haitallisia veren rasva-arvoja. Tutkimusten mukaan verenpaine voi laskea jopa 4 mmHg, mikä on jo itsessään merkittävä terveyshyöty. (1, 2)

Tauriini ja aineenvaihdunta

Tutkimukset osoittavat, että tauriini voi alentaa paastoverensokeria, parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää insuliiniresistenssiä. Diabetespotilaat, jotka käyttivät tuariinia, näkivät merkittäviä parannuksia verensokerissaan. (4, 8)

Tauriini on yhdistetty myös metabolisen oireyhtymän hallintaan. Se voi vähentää kohonneen verensokerin, korkean verenpaineen ja epäterveellisen rasvaprofiilin riskiä. Näin ollen se saattaa olla hyödyllinen lisä ravitsemukseen niille, joilla on metabolinen oireyhtymä tai sen esiasteita. (2)

Tauriini ja aivoterveys

Tutkimusnäytön perusteella tauriini voi tukea kognitiivista toimintaa ja ehkäistä muistin heikkenemistä. Systemaattinen analyysi 23 kliinisestä tutkimuksesta osoitti, että 1,5–3 gramman päivittäinen tauriinilisä paransi kognitiivisia testituloksia, kuten MMSE (Mini-Mental State Examination) -pistemäärää. Vaikutukset olivat erityisen merkittäviä ikääntyneillä ja henkilöillä, joilla oli jo havaittavissa kognitiivista heikentymistä. (5, 6)

Tauriinin neuroprotektiiviset vaikutukset voivat liittyä sen kykyyn vähentää oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja amyloidibeeta-plakkien kertymistä, mikä on yksi Alzheimerin taudin keskeisistä mekanismeista. Eläinmalleissa tauriini on parantanut oppimiskykyä ja suojannut hermosoluja sytotoksisuudelta. Nykyinen näyttö viittaa siihen, että tauriini voisi olla lupaava lisä keinoihin, joilla pyritään ylläpitämään aivoterveyttä ja hidastamaan kognitiivista rappeutumista. (5, 6)

Tauriini ja tulehduksen hallinta

Tulehdus on monien kroonisten sairauksien taustalla, ja tauriinilla näyttää olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia. Esimerkiksi nivelreumaa sairastavilla potilailla tauriini on vähentänyt tulehdusmerkkiaineiden (TNF-α ja IL-6) määrää sekä hidastanut taudin etenemistä. (7)

Lisäksi tauriini toimii antioksidanttina, joka voi vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata soluja vaurioilta. Se voi lisätä elimistön omien antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin ja katalaasin, aktiivisuutta jopa 2,5-kertaiseksi. (5, 6, 7)

Kestävyysurheilu, aerobinen suorituskyky ja voimaharjoittelu

Tauriini voi parantaa kestävyyssuoritusta monin eri tavoin. Se auttaa vähentämään laktaatin kertymistä lihaksiin, mikä voi vähentää lihasväsymystä ja parantaa suorituskykyä pitkissä suorituksissa. Tutkimusten mukaan 1–3 gramman annos ennen harjoitusta voi pidentää aikaa uupumukseen kestävyysurheilijoilla. (3).

Tiedenörteille: Tauriinin vaikutusmekanismit

Tauriini on biologisesti aktiivinen yhdiste, joka osallistuu useisiin fysiologisiin prosesseihin. Sen vaikutukset perustuvat moniin eri mekanismeihin, jotka liittyvät solukalvojen stabilointiin, kalsiumhomeostaasiin, antioksidanttitoimintaan, immuunivasteeseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Alla on esitelty keskeisimmät vaikutusreitit ja niiden merkitys elimistölle.

1. Solukalvojen stabilointi ja osmoregulaatio

Tauriini toimii solukalvoja stabiloivana yhdisteenä, mikä auttaa soluja ylläpitämään rakenteellista eheyttään ja optimaalista toimintakykyään. Se vaikuttaa osmoregulaation kautta solun neste- ja ionitasapainoon, mikä on erityisen tärkeää hermo- ja lihassolujen toiminnalle. (6,7)

2. Kalsiumhomeostaasin säätely

Tauriini osallistuu solunsisäisen kalsiumin säätelyyn, mikä on keskeistä hermoimpulssien välitykselle, lihasten supistumiselle ja sydämen toiminnalle. Se moduloi kalsiumkanavien toimintaa ja voi estää liiallista kalsiumin kertymistä soluihin, mikä suojaa soluja eksitotoksisuudelta (hermosolut vaurioituvat tai kuolevat liiallisen kiihottavien välittäjäaineiden, kuten glutamaatin, vaikutuksesta) ja kalsiumista johtuvilta vaurioilta. (5,6)

3. Antioksidatiiviset ja anti-inflammatoriset vaikutukset

Tauriini on osoitettu vähentävän oksidatiivista stressiä epäsuorasti säätelemällä Nrf2-reittiä, mikä johtaa antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin (SOD) ja katalaasin, aktiivisuuden lisääntymiseen. Lisäksi tauriini voi neutraloida hypokloorihappoa (HOCl) muodostamalla vähemmän toksisen tauriinikloramiinin, mikä osaltaan suojaa soluja hapetusstressiltä. Tauriini voi myös vaimentaa tulehdusreaktioita estämällä proinflammatoristen sytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa. (6,7)

4. Kognitiivisen toiminnan tukeminen

Tauriini voi vaikuttaa aivojen plastisuuteen ja neurogeneesiin aktivoimalla Akt/CREB/PGC1α-reitin. Tämä vaikutusmekanismi tukee mitokondrioiden biogeneesiä, parantaa synapsien toimintaa ja vähentää oksidatiivista stressiä hermosoluissa. Näiden prosessien ansiosta tauriini voi edistää kognitiivista suorituskykyä ja suojata neurodegeneratiivisilta sairauksilta. (6)

5. Immuunijärjestelmän säätely ja tulehduksen hallinta

Tauriini on keskeinen immuunijärjestelmän modulaattori. Se reagoi neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) kanssa ja muodostaa tauriinikloramiinia, joka on vähemmän toksinen mutta säilyttää antioksidanttiset ja anti-inflammatoriset ominaisuudet. Lisäksi tauriinikloramiini ja tauriinibromamiini voivat estää immuunijärjestelmän liiallista aktivaatiota ja hillitä kroonista tulehdusta. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman, yhteydessä. (7)

6. Mitokondrioiden toiminnan tehostaminen

Tauriini tukee solujen energiantuotantoa ja mitokondrioiden tehokkuutta. Se voi parantaa ATP-tuotantoa, vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata mitokondrioita vaurioilta. Tämä voi edistää fyysistä kestävyyttä, vähentää lihasväsymystä ja tukea aineenvaihdunnan terveyttä. (3,6)

7. Verenkiertoelimistön säätely

Tauriini voi edistää verisuonten laajentumista lisäämällä typpioksidin (NO) tuotantoa ja vähentämällä angiotensiini II:n vaikutuksia. Tämä johtaa verenpaineen laskuun ja parantaa verenkiertoa, mikä voi olla hyödyllistä erityisesti henkilöille, joilla on kohonnut verenpaine tai sydän- ja verisuonitautien riski. (1,2)

Miten sitä käytetään?

Tutkimuksissa tauriinin annostus on vaihdellut 1–6 gramman välillä päivässä. Urheilusuoritusta varten suositeltu annos nautitaan yleensä noin 60–120 minuuttia ennen harjoitusta. Pitkäaikaisen käytön osalta tutkimukset viittaavat siihen, että enintään 3 gramman päiväannos on turvallinen eikä aiheuta haittavaikutuksia. (3, 4, 8)

Mitä viranomaiset sanovat tauriinista?

Suomalaisten viranomaisten, kuten Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tai 2024 ravitsemussuosituksissa tauriini ei juurikaan esiinny. Myöskään Finelin elintarviketietokannassa tai Vegaaniliiton suosituksissa tauriinia ei mainita olennaisena ravintoaineena. Mainita liittyy energiajuomiin liittyvän varoitteluun (THL) ja kissojen ruokavalioon (vagaaniliitto).

Oma mielipide

Tauriini on monipuolinen ja turvallinen ravintoaine, joka voi tarjota hyötyjä sydänterveydelle, aineenvaihdunnalle, aivoterveydelle, urheilusuoritukselle ja tulehduksen hallinnalle. Erityisesti vegaanit, ikääntyvät ja metabolista oireyhtymää sairastavat voivat hyötyä sen lisäämisestä ruokavalioon. Pitäisikö viranomaisten ja vegaaniliiton ottaa tauriiniin kantaa? Tällä näytöllä pitäisi. Vaikka elimistö sitä itse tuottaakin niin jotkin ryhmät ovat selkeästi vaarassa saada tauriinia liian vähän. Tutkimuksia tauriinista toki voi aina tehdä lisää mutta kyllä, tauriinille tulee peukku ylös!

Lähteet ja tiivistelmät tutkimuksista

(1) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Insights into the cardiovascular benefits of taurine: a systematic review and meta-analysis, 2024

Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen 20 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=808) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi sydämen sykettä (-3,58 bpm), systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,44 mmHg) sekä paransi sydämen vasemman kammion ejektiofraktiota (+4,98 %) ja New York Heart Association (NYHA) -toiminnallista luokitusta. Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen, ja erityisesti sydämen vajaatoimintapotilailla tauriini paransi sydämen toimintaa.

(2) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Taurine reduces the risk for metabolic syndrome: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials, 2024

Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään 25 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=1024) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,51 mmHg), paastoverensokeria ( -0,33 mmol/l mg/dL) ja triglyseriditasoja ( -0,21 mmol/l). Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen erityisesti diastolisen verenpaineen ja paastoverensokerin laskussa.

(3) Meta-analyysi: The Effects of an Oral Taurine Dose and Supplementation Period on Endurance Exercise Performance in Humans: A Meta-Analysis, 2018

Tutkimus tarkasteli tauriinin vaikutusta kestävyysurheilusuoritukseen analysoimalla kymmenen vertaisarvioitua tutkimusta. Tulokset osoittivat, että tauriinin nauttiminen paransi kestävyysurheilusuoritusta tilastollisesti merkitsevästi (Hedges’ g = 0.40, P = 0.004), erityisesti uupumukseen asti suoritetuissa testeissä (TTE) (Hedges’ g = 0.43, P = 0.007). Tauriiniannoksen suuruus (1–6 g) ja käyttöjakso (yksi annos vs. usean päivän käyttö) eivät vaikuttaneet suorituskykyvaikutukseen. Tutkimuksen perusteella jo yksi tauriiniannos voi parantaa kestävyyssuorituskykyä riippumatta annoksen suuruudesta tai kestoajasta.

(4) Meta-analyysi: Effect of Long-Term Taurine Supplementation on the Lipid and Glycaemic Profile in Adults with Overweight or Obesity: A Systematic Review and Meta-Analysis, 2024

Tutkimus tarkasteli pitkäaikaisen tauriinilisän vaikutuksia veren rasva- ja sokeriarvoihin ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla analysoimalla yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Tauriinin käyttö laski merkittävästi triglyseridejä, kokonaiskolesterolia ja paastoinsuliinia. Lisäksi ylipainoisilla tauriini paransi BMI:tä, kun taas lihavuudesta kärsivillä havaittiin merkittäviä parannuksia HbA1c:ssä ja insuliiniresistenssissä (HOMA-IR). 3 gramman päivittäinen annos osoittautui tehokkaimmaksi parantamaan verensokeritasoa ja HbA1c-arvoja.

(5) katsausartikkeli: Emergence of taurine as a therapeutic agent for neurological disorders, 2023

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin neuroprotektiivisia vaikutuksia ja sen mahdollista käyttöä neurologisten sairauksien hoidossa. Tauriinin havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja hermoston soluvaurioita erilaisissa tautimalleissa, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa, aivohalvauksessa, epilepsiassa, selkäydinvammoissa ja traumaperäisissä aivovammoissa. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluu endoplasmisen kalvoston stressin säätely, kalsiumin homeostaasin ylläpito ja glutamaattivälitteisen neurotoksisuuden estäminen.

(6) katsausartikkeli: Roles of taurine in cognitive function of physiology, pathologies and toxication, 2019

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan sekä sen potentiaalia muistin ja oppimisen parantamisessa eri fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Tauriinin tasojen vaihtelut keskushermostossa liittyvät kognitiivisiin häiriöihin, ja lisäravinteena se on osoittanut parantavan muistia ja kognitiota muun muassa ikääntymisen, Alzheimerin taudin, aivoiskemian ja erilaisten neurotoksisten vaurioiden yhteydessä. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluvat GABA-A-reseptorien ja tauriinikuljettajien palauttaminen, neuroinflammaation vähentäminen, antioksidanttisten reittien aktivointi (Nrf2) sekä mitokondrioiden ja synapsien toiminnan parantaminen.

(7) katsausartikkeli: Taurine and inflammatory diseases, 2012

Katsausartikkeli käsittelee tauriinin roolia tulehduksellisissa sairauksissa ja sen antioksidanttisia ja immunomodulatorisia vaikutuksia. Tauriini suojaa soluja hapetusstressiltä ja vähentää tulehdusta erityisesti neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) neutraloinnin kautta. Sen johdannaiset, tauriinikloramiini (TauCl) ja tauriinibromamiini (TauBr), omaavat sekä antimikrobisia että anti-inflammatorisia vaikutuksia, mikä voi olla hyödyllistä esimerkiksi nivelreuman, kroonisten infektioiden ja suolistotulehdusten hoidossa.

(8) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: The effects of taurine supplementation on diabetes mellitus in humans: A systematic review and meta-analysis, 2022

Tutkimuksessa analysoitiin diabetespotilaille annettua tauriinilisää. Meta-analyysissä mukana olleet satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (N = 5, osallistujia = 209) tutkivat tauriinin vaikutusta verensokeritasoihin, insuliiniresistenssiin, veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen ja kehon koostumukseen diabetesta sairastavilla ihmisillä.. Tulokset osoittivat, että tauriinilisä alensi pitkäaikaisen verensokerin tasoa (HbA1c) (-0,41 SMD, p = 0,01), paastoverensokeria (-1,28 SMD, p = 0,03) ja insuliiniresistenssiä (HOMA-IR) (-0,64 SMD, p = 0,03).

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

3.3.202521.6.2025

Hunajan tutkitut terveyshyödyt

Hunajalla on hämmästyttävän laaja kirjo tutkittuja terveyshyötyjä! Tieteellisissä tutkimuksissa on perehdytty sen vaikutuksiin monista näkökulmista: antibakteeriset ominaisuudet, haavojen paranemisen edistäminen, suoliston hyvinvointi, sydän- ja verisuoniterveyden tuki, antioksidanttivaikutukset, verensokerin hallinta ja immuunijärjestelmän vahvistaminen. Käydään läpi, mitä löysin hunajan terveyshyödyistä!

Hunaja – Antibakteeriset ja mikrobilääkkeelliset ominaisuudet

Hunaja tunnetaan vahvasta antibakteerisesta vaikutuksestaan. Sen alhainen pH, korkea sokeripitoisuus ja vetyperoksidin tuotanto tekevät siitä luonnollisen mikrobien kasvua estävän aineen. Lisäksi tietyt hunajatyypit, kuten manukahunaja, sisältää metyyliglyoksaalia millä on erityisen voimakas antibakteerinen vaikutus. Tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi torjua useita taudinaiheuttajia, kuten Staphylococcus aureus ja Escherichia coli. Merkittävää on myös se, että bakteerit eivät kehitä vastustuskykyä hunajalle samalla tavalla kuin antibiooteille.

Lähteet – antibakteerilsille ja mikrobilääkeellisille ominaisuuksille

Kirjallisuuskatsaus: The Potential of Honey as a Prebiotic Food to Re-engineer the Gut Microbiome Toward a Healthy State (2022)

Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi edistää hyödyllisten bakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien, kasvua. Hunaja voi myös vähentää haitallisten bakteerien, kuten salmonellan ja E. colin, määrää. Hunajalla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka voivat edistää suoliston terveyttä.

Kataus: Antibacterial components of honey (2012)

Hunajan sisältämät sokerit, vetyperoksidi, matala pH, metyyligyoksaali ja defensiini-1 -niminen peptidi toimivat antibakteerisina yhdisteinä. Hunajan teho perustuu useiden yhdisteiden yhteisvaikutukseen, ja niiden pitoisuudet vaihtelevat hunajalajikkeiden välillä.

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja on tehokas antibakteerinen aine monia eri bakteereja vastaan, eikä hunajalle resistenttejä kantoja ole vielä havaittu. Manukahunaja on tutkituin hunajalajike ja sitä käytetään jo haavojen infektioiden hoidossa. Hunaja ei ainoastaan tapa bakteereja, vaan se vaikuttaa myös biofilmin muodostumiseen, bakteerien viestintään ja virulenssitekijöiden ilmentymiseen.

Hunaja – Haavanhoito ja ihoterveys

Hunajan käyttö haavanhoidossa perustuu sen tulehdusta vähentäviin ja kosteutta ylläpitäviin ominaisuuksiin. Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi nopeuttaa haavojen ja palovammojen paranemista sekä vähentää infektioriskiä. Erityisesti haavaumien ja kroonisten haavojen hoidossa hunajalla on saatu lupaavia tuloksia. Sen antimikrobiset yhdisteet estävät haitallisten bakteerien kasvua, ja samalla hunaja edistää ihokudoksen uusiutumista.

Lähteet – Haavanhoito ja ihoterveys

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Honey as a topical treatment for wounds (2015)

Tutkimuskatsauksen mukaan hunaja näyttää parantavan palovammoja ja infektoituneita leikkaushaavoja nopeammin kuin perinteiset hoidot.

Katsaus: Antimicrobial properties of honey (2014)

Antiseptiset sekä antimikrobiset ominaisuudet on vasta hiljattain tieteellisesti vahvistettu. Kliiniset ja laboratoriotutkimukset osoittavat, että hunaja on tehokas laajakirjoinen antimikrobinen aine.

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja – Ruoansulatus ja suoliston terveys

Hunajalla on myös suolistolle hyödyllisiä vaikutuksia. Se toimii luonnollisena prebioottina, eli se ruokkii suoliston hyviä bakteereja, kuten Lactobacillus ja Bifidobacterium -lajeja. Lisäksi hunajan on havaittu vähentävän haitallisten bakteerien, kuten Clostridium difficile ja Salmonella, kasvua. Tutkimuksissa on myös havaittu, että hunaja voi auttaa lievittämään bakteeri-infektion aiheuttamaa ripulia ja suojata mahalaukun limakalvoa.

Lähteet – Ruoansulatus ja suoliston terveys

Kirjallisuuskatsaus: The Potential of Honey as a Prebiotic Food to Re-engineer the Gut Microbiome Toward a Healthy State (2022)

Satunnaistettu ja kontrolloitu (RCT) tutkimus: Honey, an Adjuvant Therapy in Acute Infantile Diarrhea (2011)

Tutkimukseen osallistui 200 lasta, jotka jaettiin neljään ryhmään: kontrolliryhmään ja kolmeen hunajaa saaneeseen ryhmään. Kontrolliryhmä sai vain WHO:n suosittelemaa ripulijuomaa, kun taas hunajaa saaneet ryhmät saivat sitä eri muodoissa (puhtaana, sekoitettuna ripulijuomaan tai siirappina). hunajaa saaneilla lapsilla ripulin kesto oli lyhyempi ja ulosteiden koostumus parani nopeammin kuin kontrolliryhmässä. Erityisesti puhdasta hunajaa ripulijuoman kanssa saaneilla lapsilla toipumisaika oli merkittävästi lyhyempi.

Laboratoriotutkimus (in vitro -tutkimus): Antifungal effect of lavender honey against Candida albicans , Candida krusei and Cryptococcus neoformans (2011)

Tutkimus selvitti laventelihunajan sienikasvustoa estävää vaikutusta kolmea patogeenista hiivasientä (Candida albicans, Candida krusei ja Cryptococcus neoformans) vastaan. Kaikki testatut hunajanäytteet vähensivät kaikkien kolmen hiivasienen kasvua.

Eläinkoe: Saudi honey alleviates indomethacin-induced gastric ulcer via improving antioxidant and anti-inflammatory responses in male albino rats (2022)

Tutkimuksessa havaittiin, että molemmat hunajalajikkeet vähensivät merkittävästi mahahaavan kokoa ja suojasivat mahalaukun limakalvoa vaurioilta. Hunaja myös vähensi tulehdusta ja paransi antioksidanttien toimintaa mahalaukussa.

Hunaja – Sydän- ja verisuoniterveys

Hunaja sisältää runsaasti polyfenoleja ja flavonoideja, jotka toimivat antioksidantteina ja auttavat suojaamaan sydän- ja verisuoniterveyttä. Tutkimusten mukaan hunaja voi alentaa LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sekä nostaa HDL-kolesterolia, mikä edistää sydämen hyvinvointia. Lisäksi joissakin tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen ja vähentää oksidatiivista stressiä, joka on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Lähteet – Sydän- ja verisuoniterveys

TUTKIMUSKAUTSAUS: Cardioprotective Effects of Honey and Its Constituent: An Evidence-Based Review of Laboratory Studies and Clinical Trials (2022)

Katsauksessa käydään läpi tutkimuksia, jotka osoittavat hunajan positiivisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten lipidiaineenvaihduntaan, hapettumisstressin vähentämiseen ja verenpaineen säätelyyn. Hunajan on myös havaittu auttavan sydämen rytmihäiriöihin ja vähentävän sydäninfarktin aiheuttamia vaurioita. Tutkimusten perusteella hunaja näyttää lupaavalta luonnolliselta vaihtoehdolta sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Analysoitiin 18 kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1105 osallistujaa. Hunaja, erityisesti robinia-, apila- ja käsittelemätön raakahunaja, voi parantaa glukoositasapainoa ja lipiditasoja, kun sitä kulutetaan osana terveellistä ruokavaliota. Vähensi paastoverensokeria, kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia, paastotriglyseridejä ja alaniiniaminotransferaasia (ALAT). Hunaja lisäsi HDL-kolesterolia. Vaikutukset vaihtelivat hunajan kukkalähteen ja käsittelytavan mukaan.

Hunaja – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset

Hunaja sisältää useita voimakkaita antioksidantteja, kuten flavonoideja ja fenolihappoja, jotka voivat auttaa vähentämään kehon matala-asteista tulehdusta. Oksidatiivinen stressi ja krooninen tulehdus ovat yhteydessä moniin sairauksiin, kuten sydänsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksissa on havaittu, että hunajan sisältämät yhdisteet voivat auttaa hillitsemään tulehdusreaktioita ja suojata soluja vaurioilta.

Lähteet – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset

katsaus: Phenolic Compounds in Honey and Their Associated Health Benefits: A Review (2018)

Katsaus korostaa hunajan sisältämien flavonoidien ja fenolihappojen merkitystä sen antioksidanttisissa ja tulehdusta ehkäisevissä vaikutuksissa. Nämä yhdisteet neutraloivat vapaita radikaaleja ja estävät tulehdusreittejä, mikä tekee hunajasta potentiaalisen hoitokeinon muun muassa haavojen paranemiseen ja hengitystieinfektioihin.

potilastapauksia: Anti-inflammatory properties of raw honey and its clinical applications in daily practice. (2022)

Tutkimuksessa on kuvattu 18 potilaan kokemuksia, joita on hoidettu hunajalla. Tutkimuksessa on käytetty standardoituja mittareita (TIS, PASI, VAS) hoidon tehon arviointiin. Atopista dermatiittia sairastavien 12 potilaan TIS-pisteet paranivat merkittävästi viikon hunajahoidon jälkeen (6:sta 1:een). Psoriaasia sairastavien 6 potilaan psoriaasiläiskät paranivat merkittävästi, ja PASI-pisteet laskivat 80:een jopa kuukausi paikallisen hunajahoidon lopettamisen jälkeen. Suurin osa potilaista koki merkittävää paranemista, eikä sivuvaikutuksia havaittu.

Hunaja – Verensokerin hallinta ja diabetes

Tutkimukset viittaavat siihen, että hunaja nostaa verensokeria hitaammin kuin puhdistettu valkoinen sokeri ja voi jopa parantaa insuliiniherkkyyttä. Meta-analyysien mukaan kohtuullinen hunajan käyttö voi alentaa paastoverensokeria ja tukea glukoositasapainoa erityisesti diabeetikoilla.

Toisaalta annostelu vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa, 53 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä söi 50 grammaa hunajaa päivässä kahdeksan viikon ajan. Paastoverensokeri pysyi vakaana, mutta pitkäaikainen sokeritasapaino (HbA1c) heikkeni hieman verrattuna verrokkeihin, mikä viittaa siihen, että suuret annokset voivat olla haitallisia. Tutkimus päätteli, että alle 50 gramman päiväannos voisi tasapainottaa verensokerin ja aineenvaihdunnan etuja, kun taas liiallinen käyttö saattaa nostaa verensokeria.

Lähteet – Verensokerin hallinta ja diabetes

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Satunnaistettu kontrolloitu crossover-tutkimus: Effect of Natural Honey on Glycemic Control and Anthropometric Measures of Patients with Type 2 Diabetes: A Randomized Controlled Crossover Trial (2019)

Tutki hunajan vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden glykeemiseen kontrolliin. HbA1c: Hunajan (50 g/vrk 8 viikon ajan) käyttö lisäsi HbA1c:tä merkityksettömästi (+0,17 %), kun taas kontrolliryhmässä se laski merkittävästi (-0,22 %). Ryhmien välillä oli merkittävä ero (P = 0,02).

Hunaja – Immuunijärjestelmän tukeminen

Hunajalla on myös immuunijärjestelmää vahvistavia ominaisuuksia. Se voi stimuloida kehon puolustusjärjestelmää ja auttaa ehkäisemään infektioita. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hunajan säännöllinen käyttö voi vähentää hengitystieinfektioiden esiintyvyyttä. Lisäksi hunaja tunnetaan yskän lievittäjänä ja kurkun ärsytyksen helpottajana, mikä tekee siitä suositun luonnollisen vaihtoehdon flunssakaudella.

Lähteet – Immuunijärjestelmän tukeminen

Tutkimuskatsaus: The Immunomodulatory Effects of Honey and Associated Flavonoids in Cancer (2021)

Hunaja osoittaa lupaavia immunomodulatorisia vaikutuksia syövän hoidossa, sillä se stimuloi immuunijärjestelmää ja vähentää tulehdusta, mikä viittaa potentiaaliin lisähoitona.

Kirjallisuuskatsaus: Honey as a Potential Natural Antioxidant Medicine: An Insight into Its Molecular Mechanisms of Action (2018)

Tutkimukset osoittavat sen tehokkuuden haavojen parantamisessa, antibakteerisissa, tulehdusta ehkäisevissä, sienien ja virusten vastaisissa sekä diabeettisissa vaikutuksissa. Lisäksi hunajalla on immunomoduloivia, estrogeenisesti sääteleviä, antimutageenisia, syöpää ehkäiseviä ja monia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Hunaja voi toimia uutena antioksidanttina, joka vähentää monia oksidatiiviseen stressiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä sairauksia.

Hunaja – Oma pohdinta

Tutkin myös hunajan sisältämiä bakteereja ja sieniä koskevia tutkimuksia, ja kyllä, niitä on havaittu olevan läsnä. Tästä huolimatta hunajan antibakteeriset ominaisuudet, sen kyky edistää haavojen paranemista, tukea suoliston hyvinvointia ja sydän- ja verisuoniterveyttä, vähentää tulehdusta sekä vahvistaa immuunijärjestelmää näyttävät perustuvan vankkaan tieteelliseen näyttöön.

Toisaalta verensokerin hallintaan ja diabeteksen ehkäisyyn liittyvä näyttö vaikuttaa mielestäni osin ristiriitaiselta. Tämä johtunee siitä, että hunaja sisältää runsaasti fruktoosia, jonka tiedetään voivan rasvoittaa maksaa liikaa nautittuna (yleensä toki limujen yhteydessä). Vaikka hunaja onkin luonnollinen tuote, on tärkeää muistaa sen korkea sokeripitoisuus.

Iso peukku hunajalle mutta kohtuullisesti osana tasapainoista ruokavaliota!

Lähteet – Fruktoosin yhteys rasvamaksaan (NAFLD)

Katsausartikkeli: Role of Dietary Fructose and Hepatic De Novo Lipogenesis in Fatty Liver Disease (2016)

Fruktoosi edistää maksan de novo -lipogeneesiä (DNL) eli rasvan muodostumista maksassa. Fruktoosi kulkeutuu suoraan maksaan portaaliveren kautta, jolloin sen pitoisuus maksassa on korkea. Fruktoosi lisää DNL:ään osallistuvien entsyymien tasoa voimakkaammin kuin runsasrasvainen ruokavalio. Fruktoosi edistää lipogeneesiä myös insuliiniresistenssin yhteydessä, koska se ei vaadi insuliinia aineenvaihduntaansa. Fruktoosi aiheuttaa ATP:n ehtymistä ja mitokondrioiden rasvahappojen hapettumisen estymistä, mikä johtaa reaktiivisten happilajien (ROS) tuotannon lisääntymiseen. Fruktoosi edistää myös ER-stressiä ja virtsahapon muodostumista, jotka ovat insuliinista riippumattomia DNL:ään johtavia reittejä.

Katsaus: Fructose and sugar: A major mediator of non-alcoholic fatty liver disease (2018)

Runsaasti sokeria sisältävät ruokavaliot lisäävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä. Fruktoosi edistää rasvan kertymistä maksaan lisäämällä lipogeneesiä (rasvan muodostumista) ja heikentämällä rasvan hapettumista. Fruktoosin aineenvaihdunta fruktokinaasi C:n kautta johtaa ATP:n kulutukseen, nukleotidien vaihtuvuuteen ja virtsahapon muodostumiseen, jotka kaikki edistävät rasvan kertymistä. Suoliston läpäisevyyden muutokset, mikrobiomi ja niihin liittyvä endotoksemia edistävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä.

Prospektiivinen interventiotutkimus: Effects of Dietary Fructose Restriction on Liver Fat, De Novo Lipogenesis, and Insulin Kinetics in Children With Obesity (2017)

Lapset (9-18-vuotiaat) saivat kaikki ateriansa 9 päivän ajan, ja aterioiden energia- ja makroravinteiden koostumus oli sama kuin heidän tavanomaisessa ruokavaliossaan. Sokeri korvattiin tärkkelyksellä, jolloin fruktoosin lopullinen pitoisuus oli 4 % kokonaiskaloreista. Lyhytaikainen (9 päivää) isokalorinen fruktoosirajoitus vähensi merkittävästi maksan rasvaa, VAT:ia ja de novo lipogeneesiä (DNL). Insuliinikinetiikka parani merkittävästi. Nämä muutokset tapahtuivat riippumatta lähtötason maksan rasvapitoisuudesta.

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

17.2.202521.6.2025

Verenpainetauti, osa 3: Valkosipuli

Valkosipuli on yksi maailman vanhimmista ja tunnetuimmista luonnonlääkkeistä, jota on hyödynnetty sekä mausteena että rohtona jo vuosituhansien ajan. Sen on tutkimuksissa todettu vaikuttavan moniin terveysongelmiin, mutta olen erityisesti kiinnostunut sen vaikutuksista verenpaineeseen. Verenpaineen alentaminen on yksi valkosipulin tunnetuimmista terveysvaikutuksista, ja sen tehoa on tutkittu laajasti. Otetaan siis käsittelyyn, miten valkosipuli vaikuttaa verenpaineeseen ja kuinka sen hyödyistä voi saada kaiken irti.

Tiivistettynä valkosipulin hyödyt verenpaineelle

Verenpaineen alentaminen – Valkosipulin rikkipitoiset yhdisteet, kuten allisiini, edistävät verisuonten laajenemista ja parantavat verenkiertoa.
Parantaa verisuonten toimintaa – Vähentää valtimoiden jäykkyyttä ja edistää typpioksidin tuotantoa.
Vaikuttaa antioksidanttina ja tulehduksen hillitsijänä – Neutraloi vapaita radikaaleja ja vähentää oksidatiivista stressiä, jotka voivat edistää korkeaa verenpainetta.
Vaikuttaa reniini-angiotensiini-järjestelmään (RAAS) – Tämä järjestelmä säätelee verenpainetta, ja valkosipuli voi auttaa sen tasapainottamisessa.
Auttaa rasvaprofiilin hallinnassa – Voi alentaa LDL-kolesterolia ja triglyseridipitoisuuksia.

Millä mekanismeilla valkosipuli vaikuttaa verenpaineeseen?

1. Typpioksidin (NO) tuotannon lisääntyminen

Typpioksidi on verisuonia laajentava yhdiste, joka rentouttaa valtimoita ja parantaa verenkiertoa ja sen puute voi johtaa korkeaan verenpaineeseen ja verisuonten jäykistymiseen.

Miten valkosipuli vaikuttaa?

Valkosipulin rikkiyhdisteet aktivoivat entsyymejä, jotka edistävät typpioksidin tuotantoa verisuonissa. Typpioksidin puute voi johtaa verisuonten jäykistymiseen ja kohonneeseen verenpaineeseen, joten sen lisääminen voi olla hyödyllistä verenpaineen hallinnassa.

Lähteet

Tutkimuksessa selvitettiin valkosipulin, sipulin ja purjon terveysvaikutusten taustalla olevia molekyylimekanismeja, erityisesti niiden vaikutusta typpioksidin (NO) vapautumiseen. Lähde

2. Allisiinin ja muiden rikkiyhdisteiden vaikutus

Allisiini on valkosipulin pääasiallinen bioaktiivinen yhdiste, joka syntyy valkosipulin hienontamisen tai murskaamisen seurauksena. Se laajentaa verisuonia ja estää angiotensiini II -hormonin toimintaa, joka nostaa verenpainetta.

Miten valkosipuli vaikuttaa?

Allisiini toimii ACE-estäjänä (samoin kuin monet verenpainelääkkeet), joka auttaa verisuonia rentoutumaan ja alentaa verenpainetta.

Lähteet

Allisiini, valkosipulin bioaktiivinen yhdiste, voi myötävaikuttaa verenpaineen laskuun osittain ACE-entsyymin eston kautta, mikä edistää verisuonten laajenemista ja verenkiertoa. (lähde)

3. Antioksidanttiset ja tulehdusta hillitsevät vaikutukset

Oksidatiivinen stressi ja matala-asteinen tulehdus ovat keskeisiä tekijöitä verenpainetaudin kehittymisessä. Tulehdus voi vahingoittaa verisuonia ja edistää ateroskleroosia.

Miten valkosipuli vaikuttaa?

Valkosipulin rikkiyhdisteet neutraloivat vapaita radikaaleja ja vähentävät tulehdusta aiheuttavien sytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa. Se voi myös alentaa myös C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasoja, joka on tulehduksen merkkiaine.

Lähteet

Meta-analyysi yhdeksästä satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta (363 osallistujaa) osoitti, että valkosipulilisä alensi seerumin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasoa keskimäärin 0.8 mg/L (p = 0.02), ja vaikutus oli merkittävä suuremmilla annoksilla (≥1,200 mg/vrk) sekä henkilöillä, joiden lähtötason CRP oli ≥2 mg/L. (Lähde)

Valkosipulin bioaktiiviset yhdisteet diallyylidisulfidi (DADS), diallyylisulfidi (DAS) ja alliiini vähensivät tulehdusreaktiota DENV-infektion aikana, ja tämä vaikutus johtui oksidatiivisen stressivasteen säätelystä. (Lähde)

Valkosipulilisä lisää elimistön antioksidanttitasoja ja vähentää oksidatiivista stressiä, mikä voi edistää oksidatiiviseen stressiin liittyvien sairauksien hallintaa ja ehkäisyä. (lähde)

Valkosipulilisä lisäsi merkittävästi kokonaisantioksidanttikapasiteettia (TAC) (WMD = 11.03 mmol/L, p < 0.001) ja alensi malondialdehyditasoja (MDA) (WMD = -1.88 mmol/L, p = 0.01), mikä viittaa oksidatiivisen stressin vähenemiseen (lähde)

Tutkimusnäyttö valkosipulin verenpainetta alentavista vaikutuksista

Meta-analyysi 20 satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta (970 osallistujaa) osoitti, että valkosipulilisä alensi systolista verenpainetta keskimäärin 5.1 mmHg ja diastolista verenpainetta 2.5 mmHg, mutta hypertensiivisillä henkilöillä vaikutus oli suurempi (SBP -8.7 mmHg, DBP -6.1 mmHg) (lähde)
Meta-analyysi seitsemästä satunnaistetusta, lumekontrolloidusta tutkimuksesta osoitti, että valkosipulilisä alensi systolista verenpainetta keskimäärin 6.71 mmHg ja diastolista verenpainetta 4.79 mmHg (Lähde).
Tutkimus osoitti, että valkosipulilisä alensi sekä systolista että diastolista verenpainetta annos- ja aikariippuvaisesti 24 viikon aikana, ja vaikutus oli tilastollisesti merkittävä (p < 0.005) verrattuna sekä lumelääkkeeseen että beetasalpaaja atenololiin. (Lähde)
Meta-analyysi ja systemaattinen katsaus 12 satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta (RCT), joihin osallistui 553 hypertensiivistä henkilöä, vahvistaa, että valkosipulilisä voi alentaa systolista verenpainetta (SBP) keskimäärin 8.3 mmHg ja diastolista verenpainetta (DBP) 5.5 mmHg, mikä on verrattavissa tavanomaisiin verenpainelääkkeisiin. Verenpaineen lasku liittyi 16–40 % pienempään sydän- ja verisuonitapahtumien riskiin. (Lähde)

Käyn ylläolevan listauksen ensimmäistä tutkimusta lävitse alla olevalla videolla:

Verenpaineen alentaminen – miten valkosipuli kannattaa nauttia parhaan hyödyn saamiseksi?

Hienonna tai murskaa tuore valkosipuli ja anna sen seistä 10 minuuttia ennen käyttöä – tämä aktivoi allisiinin muodostumisen.
Nauti raakana tai vain kevyesti kypsennettynä – liiallinen kuumentaminen voi tuhota allisiinia.
Valkosipulilisät voivat olla vaihtoehto – allisiiniuutteet ja valkosipulikapselit voivat tarjota saman hyödyn. Monissa tutkimuksissa on käytetty ikääntynyttä valkosipulia (aged garlic) eli mustaa valkosipulia.
Kombinoi muiden verenpainetta alentavien ruokien kanssa – esimerkiksi roselle tee, vihreä tee, kaakao ja punajuuri voivat tehostaa vaikutuksia.

Lisää lähteitä kiinnostuneille

Satunnaistettu, lumekontrolloitu 12 viikon tutkimus (79 osallistujaa) osoitti, että ikääntynyt valkosipuliuute (AGE) alensi systolista verenpainetta merkittävästi (-11.8 mmHg, p = 0.006) kahden kapselin (480 mg) päivittäisellä annoksella, kun taas neljän kapselin ryhmässä verenpaineen lasku oli rajalla tilastolliseen merkitsevyyteen (-7.4 mmHg, p = 0.07), mutta diastoliseen verenpaineeseen ei havaittu merkittävää vaikutusta. (Lähde)

Satunnaistettu, lumekontrolloitu 12 viikon tutkimus (88 osallistujaa) osoitti, että ikääntynyt valkosipuliuute (1.2 g/päivä) alensi systolista verenpainetta keskimäärin 5.0 mmHg (p = 0.016), ja verenpainevasteen saaneilla osallistujilla lasku oli merkittävämpi (SBP -11.5 mmHg, DBP -6.3 mmHg, p < 0.001), minkä lisäksi havaittiin myönteisiä vaikutuksia valtimotautiin liittyviin hemodynaamisiin mittareihin ja tulehdusmarkkereihin (TNF-α, LDL-kolesteroli, apolipoproteiinit) ilman turvallisuushaittoja. (lähde)

Satunnaistettu, lumekontrolloitu 12 viikon tutkimus (49 osallistujaa) osoitti, että Kyolic-ikääntynyt valkosipuliuute (1.2 g/päivä) alensi systolista verenpainetta 10 mmHg ja diastolista 5.4 mmHg, paransi suoliston mikrobiomin monimuotoisuutta (lisäten Lactobacillus- ja Clostridia-lajeja) sekä vähensi valtimoiden jäykkyyttä ja keskusverenpainetta, mikä tukee sen käyttöä turvallisena lisänä verenpaineen ja sydän- ja verisuoniterveyden hallinnassa. (lähde)

Yhteenveto

Valkosipuli on tehokas tapa tukea alentaa verenpainetta. Sen aktiiviset yhdisteet, kuten allisiini ja muut rikkiyhdisteet, auttavat laajentamaan verisuonia, parantamaan verenkiertoa, vähentämään tulehdusta ja tasapainottamaan verenpainetta. Säännöllinen valkosipulin nauttiminen voi tarjota siis merkittäviä terveyshyötyjä.

Muita kirjoituksia verenpaineesta:

Rakastan mustikoita – rakastaako mustikat minua?

Verenpainetauti, osa 2: Paleoruokavalio laskee verenpaineta

Verenpainetauti, osa 1: Roselle-tee

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

15.2.202520.6.2025

Mustikoiden tutkitut terveyshyödyt

Pidän enemmän mustikoista kuin mustaherukoista, vaikka molemmat sisältävät samoja hyödyllisiä yhdisteitä. Mustikoiden terveyshyödyt ovat laajasti tutkittuja, ja ne tunnetaan erityisesti sydän- ja verisuoniterveyttä edistävinä marjoina. Myös muissa marjoissa ja hedelmissä on havaittu samankaltaisia hyötyjä, joten niitä kannattaa hyödyntää ruokavaliossa. Mustikat sisältävät runsaasti fytokemikaaleja, joista antosyaanit ovat keskeisimpiä niiden terveysvaikutusten kannalta. Tämän vuoksi keskityin hakemaan tietoa erityisesti antosyaaneista, mutta tutkimuksia on tehty myös mustikoilla, kuivatuilla mustikoilla ja mustikkamehulla.

Tiivistettynä mustikoiden terveyshyödyt

Vähentävät matala-asteista tulehdusta – Mustikoiden antosyaanit hillitsevät tulehdussytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa, mikä voi auttaa erityisesti ylipainoisia ja kroonista stressiä kokevia.
Tehokkaita antioksidantteja – Neutraloivat vapaita radikaaleja, vähentävät oksidatiivista stressiä ja suojaavat soluja vaurioilta.
Tukevat sydänterveyttä – Parantavat verisuonten toimintaa, vähentävät valtimoiden jäykkyyttä ja alentavat verenpainetta. Mustikoiden säännöllinen käyttö voi pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Edistävät suoliston hyvinvointia – Lisäävät hyvien bakteerien, kuten Bifidobacterium- ja Lactobacillus-kantojen, kasvua ja vähentävät haitallisten bakteerien määrää.
Parantavat insuliiniherkkyyttä ja tukevat verensokerin hallintaa – Vähentävät riskiä tyypin 2 diabetekseen ja voivat auttaa raskausajan painonhallinnassa.
Suojaavat soluja ja voivat pienentää syöpäriskiä – Mustikoiden fytokemikaalit vähentävät DNA-vaurioita ja oksidatiivista stressiä, mikä voi hidastaa syöpäsolujen kehittymistä.

Millä mekanismeillä mustikoiden ja antosyaanien terveyshyödyt syntyvät

Vaikutus matala-asteiseen tulehdukseen

Miksi tämä on tärkeää?

Matala-asteinen tulehdus on merkittävä rooli esimerkiksi verisuonten vaurioitumisessa ja insuliiniresistenssin kehittymisessä.

Mikä sen laukaiseen?

Lihavuus, epäterveellinen ruokavalio, krooninen stressi, univaje ja suoliston mikrobiomin epätasapaino. Esimerkiksi lihavan ihmisen rasvakudoksesta erittyy tulehdussytokiineja, kuten interleukiini-6:ta ja ja TNF-α:ta. Rasvakudos tuottaa runsaasti tulehduksellisia sytokiineja, mikä luo noidankehän: tulehdus edistää lihavuutta, ja lihavuus lisää tulehdusta.

Mitä interleukiini-6:ta (IL-6) ja TNF-α ovat?

IL-6 ja TNF-α ovat sytokiineja, joita muodostuu tulehtuneessa rasvakudoksessa, mutta niitä tuottavat myös muut solutyypit, kuten makrofagit ja endoteelisolut.

Mikä on C-reaktiivinen proteiini (CRP)?

CRP on akuutin faasin proteiini, jonka tuotanto lisääntyy IL-6:n vaikutuksesta maksassa vasteena tulehdukseen. CRP ja muut tulehdusvälittäjät voivat ylläpitää pitkäkestoista tulehdustilaa, mikä voi vahingoittaa kudoksia ja heikentää solujen normaalia toimintaa. Herkkä-CRP (hs-CRP) on yleisesti käytetty mittari matala-asteisen tulehduksen arvioimiseen.

Mihin tämä sitten johtaa?

TNF-α ja IL-6 häiritsevät insuliinin vaikutusta soluihin, mikä voi johtaa insuliiniresistenssiin. Tämä puolestaan lisää verensokerin kohoamista ja kasvattaa riskiä tyypin 2 diabetekselle.

CRP on tunnettu sydän- ja verisuonitautien riskimarkkeri. Korkeat IL-6– ja TNF-α-tasot edistävät verisuonten seinämien tulehdusta, ateroskleroosia ja plakin muodostumista, mikä voi johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Miten esimerkiksi mustikassa olevat antosyaanit sitten vaikuttavat näihin TNF-α ja IL-6 ja CRP:hen?

Antosyaanit voivat estää tulehdusta edistävien geenien aktivoitumista, jolloin TNF-α:n ja IL-6:n tuotanto rasvakudoksessa ja immuunisoluissa vähenee.

Toinen mekanismi on niiden vaikutus NF-κB-reittiin, joka on tärkeä tulehdusta säätelevä signalointireitti. NF-κB aktivoituu ylipainon ja matala-asteisen tulehduksen seurauksena, mutta antosyaanit voivat estä sen aktivoitumista, mikä puolestaan alentaa TNF-α:n ja IL-6:n tasoja.

Mustikoihin ja matala-asteiseen tulehdukseen liittyvät lähteet

Tulehdusmarkkerit laskivat (Lähde)

Hemodialyysipotilasmetatutkimus: Analyysiin sisällytettiin kahdeksan tutkimusta, joissa oli yhteensä 715 osallistujaa (ikähaarukka 30–79 vuotta). Tulokset osoittivat, että tulehdusmarkkerit laskivat. Kokonaisuudessaan antosyaaneilla näyttää olevan hyödyllisiä vaikutuksia tulehduksen hillitsemiseen.

Antosyaanit vaikuttavat vähentämällä tulehdusta. (Lähde)

Systemaattisessa haussa analysoitiin 19 tutkimusta, joissa käsiteltiin antosyaanien ja niiden johdannaisten vaikutuksia lihavuuteen. Tulokset osoittivat, että antosyaanit vaikuttavat vähentämällä tulehdusta.

Mustikoilla on immunomodulatorisia vaikutuksia ja vähensivät tulehdusta ylipainoisilla aikuisilla. (lähde)

Monosyyttien TNF-α, IL-6 ja TLR4 geeniekspressio väheni sekä seerumin GMCSF-taso laski mustikkaryhmässä (p ≤ 0.05).

Vaikutus antioksidanttina

Miksi tämä on tärkeää?

Oksidatiivinen stressi on keskeinen tekijä monien kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen ja hermoston rappeumasairauksien kehittymisessä. Se syntyy, kun elimistössä on liikaa vapaita radikaaleja eikä tarpeeksi antioksidantteja neutraloimaan niitä.

Mikä sen laukaisee?

Oksidatiivisen stressin taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten epäterveellinen ruokavalio, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, krooninen stressi, liiallinen fyysinen rasitus, saasteet ja ikääntyminen. Lisäksi lihavuus ja metabolinen stressi lisäävät vapaiden radikaalien määrää, mikä voi vahingoittaa soluja ja kiihdyttää tulehdusprosesseja.

Mitä vapaat radikaalit ja antioksidantit ovat?

Vapaat radikaalit ovat epävakaita molekyylejä, jotka vahingoittavat solukalvoja, DNA:ta ja proteiineja, mikä voi johtaa kroonisiin sairauksiin ja ennenaikaiseen ikääntymiseen. Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka neutraloivat vapaita radikaaleja ja suojaavat soluja hapettumisstressiltä. Niitä saadaan mm. ruoasta, erityisesti kasvikunnan tuotteista, kuten marjoista, vihanneksista ja hedelmistä.

Mihin tämä sitten johtaa?

Kun elimistö altistuu jatkuvasti korkealle oksidatiiviselle stressille, soluvauriot lisääntyvät, mikä voi johtaa tulehduksen voimistumiseen, insuliiniresistenssiin, verisuonten ahtautumiseen ja hermosolujen rappeutumiseen. Pitkäaikainen oksidatiivinen stressi on yhdistetty muun muassa ateroskleroosiin, tyypin 2 diabetekseen, syöpään ja Alzheimerin tautiin.

Miten esimerkiksi mustikassa olevat antosyaanit sitten vaikuttavat oksidatiiviseen stressiin?

Antosyaanit ovat voimakkaita antioksidantteja, jotka neutraloivat vapaita radikaaleja, mikä vähentää oksidatiivisen stressin aiheuttamia vaurioita soluissa. Ne voi myös aktivoida elimistön omia antioksidanttijärjestelmiä, kuten glutationia ja superoksididismutaasia (SOD), estää hapettumisreaktioita solukalvoilla ja verisuonissa, mikä voi vähentää ateroskleroosin riskiä ja vähentää lipidiperoksidaatiota, eli rasvojen hapettumista, joka on keskeinen tekijä monissa aineenvaihduntasairauksissa.

Lähteet liittyen mustikoihin ja oksidatiiviseen stressiin

Oksidatiivisen stressin merkkiaineet, kuten malondialdehydi ja myeloperoksidaasi, laskivat tilastollisesti merkitsevästi antosyaanilisän vaikutuksesta. (Lähde):

Hemodialyysipotilasmetatutkimus: Analyysiin sisällytettiin kahdeksan tutkimusta, joissa oli yhteensä 715 osallistujaa (ikähaarukka 30–79 vuotta). Tulokset osoittivat, että oksidatiivisen stressin merkkiaineet, kuten malondialdehydi ja myeloperoksidaasi, laskivat tilastollisesti merkitsevästi antosyaanilisän vaikutuksesta.

Antosyaanien havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä (Lähde)

Systemaattinen katsaus 19 tutkimuksesta – Antosyaanien havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä aktivoimalla antioksidanttireittejä ja estämällä vapaiden radikaalien muodostumista.

Mustikoilla on immunomodulatorisia vaikutuksia ja ne voivat vähentää oksidatiivista stressiä aikuisilla, joilla on ylipainoa. (lähde)

Vapaiden radikaalien (superoksidi, ROS) tuotanto väheni tilastollisesti merkitsevästi mustikkaryhmässä verrattuna lumeeseen (p ≤ 0.05).

Vaikutus suoliston terveyteen

Miksi tämä on tärkeää?

Suoliston hyvinvointi vaikuttaa koko kehon terveyteen, mukaan lukien immuunipuolustus, aineenvaihdunta ja tulehdustasot. Suoliston mikrobiomin epätasapaino voi lisätä matala-asteista tulehdusta, heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja altistaa monille sairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja suolistosairauksille.

Mikä sen laukaisee?

Suoliston mikrobiomin epätasapainoa voivat aiheuttaa epäterveellinen ruokavalio (vähäkuituinen, runsaasti prosessoituja ruokia sisältävä ruokavalio), antibioottien käyttö, krooninen stressi, univaje sekä vähäinen liikunta. Epätasapainotilassa suoliston haitalliset bakteerit voivat lisääntyä ja edistää tulehduksen kehittymistä.

Mustikoiden terveyshyödyt suolistoon?

Mustikoiden sisältämät antosyaanit ja muut polyfenolit toimivat prebiootteina, eli ne tukevat suolistossa elävien hyödyllisten bakteerien kasvua. Erityisesti Bifidobacterium- ja Lactobacillus-kannat hyötyvät mustikoiden sisältämistä yhdisteistä, mikä tukee suoliston tasapainoa. Samalla mustikat voivat vähentää haitallisten bakteerien, kuten Clostridium– ja Firmicutes-kantojen, määrää.

Miten mustikoiden antosyaanit vaikuttavat suolistomikrobeihin?

Antosyaanit imeytyvät huonosti ohutsuolessa, mikä tarkoittaa, että suuri osa niistä päätyy paksusuoleen, jossa suoliston mikrobit hajottavat ne bioaktiivisiksi metaboliiteiksi. Nämä metaboliitit vaikuttavat suoliston mikrobien koostumukseen ja voivat lisätä hyvien bakteerien määrää (Bifidobacterium, Lactobacillus), vähentää tulehdusta aiheuttavien bakteerien määrää (Clostridium, Firmicutes), edistää lyhytketjuisten rasvahappojen (SCFA) tuotantoa, mikä tukee suolen terveyttä ja hillitsee tulehdusta.

Lähteet suolistobakteereihin, suoliston kuntoon ja mustikoihin

Bifidobacterium-bakteerien lisääntyminen suolistossa (lähde)

Tutkimuksessa tarkasteltiin antosyaaneja sisältävän funktionaalisen keiton vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan ja silmien kuivumiseen. Kahdeksan viikon intervention aikana 69 tervettä vapaaehtoista jaettiin kolmeen ryhmään. Tutkijat arvioivat vaikutuksia muistiin, kognitioon, silmien kuivumiseen, suoliston mikrobiomiin ja tiettyihin entsyymeihin. Tutkimuksessa havaittiin Bifidobacterium-bakteerien lisääntyminen suolistossa ja pH:n lasku.

Mustikoiden polyfenolit muuttavat suoliston bakteerikoostumusta (lähde)

Tutkimuksessa tarkasteltiin mustikoiden (BB) vaikutusta suoliston mikrobiomiin ja terveyshyötyihin. Tulokset osoittavat, että mustikoiden polyfenolit muokkautuvat suolistobakteerien avulla bioaktiivisiksi yhdisteiksi, jotka voivat edistää terveyttä. Antosyaanit ja proantosyanidiinit (PACs) lisäsivät suoliston monimuotoisuutta, mustikoiden syönti lisäsi suoliston monimuotoisuutta erityisesti vanhemmilla osallistujilla, tietyt hyödylliset bakteerit lisääntyivät mustikoiden vaikutuksesta ja suoliston bakteerimuutokset korreloivat veren antioksidanttiaktiivisuuden nousun kanssa.

Mustikoiden terveyhyödyt – näyttö sairauksiin

Sydän- ja verisuonitaudit (SV-taudit)

SV-tautiriskin pieneminen (lähde)

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi arvioi antosyaanien ravinnosta saatavan saannin ja sydän- ja verisuonitautien (CVD) riskin välistä yhteyttä. Antosyaanien saanti liittyi pienempään sepelvaltimotaudin riskiin (RR = 0.91, 95% CI: 0.83, 0.99). Antosyaanien saanti liittyi pienempään SV-tautikuolleisuuteen (RR = 0.92, 95% CI: 0.87, 0.97).

Tässä vielä videoläpikäynti tästä tukimuksesta:

Lisää lähteitä mustikoiden tervyshyödyistä ja sv-tautien riskistä

Verenpaine laski (lähde)

25 miestä ja naista (18–50 v) satunnaistettiin saamaan 250 g mustikoita vastaava jauhe tai lumevalmistetta päivittäin 6 viikon ajan. Augmentaatioindeksi (AIx) ja aortan systolinen paine (ASP) laskivat mustikkaryhmässä (P = 0.024 ja P = 0.046). Prehypertensiivisessä alaryhmässä (≥120/80 mmHg) diastolinen verenpaine laski tilastollisesti merkitsevästi (P = 0.038)

Mustikoiden päivittäinen saanti vähentää verenpainetta ja LDL hapettumista ylipainoisilla (lähde)

RCT, 8 viikkoa, 48 ylipainoista osallistujaa (BMI 37.8 ± 2.3 kg/m², ikä 50 ± 3 v). Joko pakastekuivattua mustikkaa sisältävän juoman (50 g vastaa 350 g tuoreita mustikoita) tai kontrollina 960 ml vettä päivittäin. Systolinen verenpaine -6 % vs. -1.5 % (P < 0.05), diastolinen verenpaine -4 % vs. -1.2 % (P < 0.05). Plasman hapettunut LDL väheni -28 % vs. -9 % (P < 0.01)

Mustikoiden päivittäinen saanti (178 g tuoretta vastaava annos) paransi verisuonten toimintaa ja laski verenpainetta. (Lähde)

Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus (n = 61, ikä 65–80 v), 12 viikkoa. Mustikoiden kulutus paransi tilastollisesti merkitsevästi 24 tunnin systolista verenpainetta (-3.59 mmHg; P = 0.037) sekä endoteelin toimintaa (FMD +0.86 %; P < 0.001)

Paransi tilastollisesti merkitsevästi ylipainoisten verisuonten toimintaa ja vähensi valtimoiden jäykkyyttä (Lähde)

RCT-tutkimuksessa (6 kk) arvioitiin mustikoiden vaikutuksia insuliiniresistenssiin ja kardiometaboliseen terveyteen. Tulokset: 1 kupillinen mustikoita (150g) päivässä paransi tilastollisesti merkitsevästi verisuonten toimintaa (+1,45 % FMD; P = 0.003) ja vähensi valtimoiden jäykkyyttä (-2,24 % AIx; P = 0.04). Sekä Statiinia käyttämättömillä (n = 71) havaittiin HDL-kolesterolin (+0.08 mmol/L; P = 0.03) ja apolipoproteiini A-I:n (+0.05 g/L; P = 0.01) nousu.

Paransi LDL-kolesterolitasoa (lähde)

Analyysiin sisällytettiin 12 RCT:tä. Tulokset osoittivat, että antosyaanilisä paransi LDL-kolesterolitasoa henkilöillä, joilla oli jo kohonneet riskitekijät tai sairauksia.

Vähentää aterianjälkeisiä haitallisia muutoksia SV-taudin-riskitekijöissä (Lähde)

Katsauksessa analysoitiin 13 kliinistä tutkimusta (RCT ja crossover-kokeet, 18–59-vuotiailla), jotka täyttivät PRISMA-kriteerit. Antosyaanien saanti voi vähentää aterianjälkeisiä haitallisia muutoksia SV-taudin-riskitekijöissä, erityisesti oksidatiivisen stressin, tulehduksen, triasyyliglyseridien ja kolesterolin osalta. Tuloksissa oli kuitenkin vaihtelua.

SV-tautiriskin pieneminen (lähde)

Meta-analyysi osoitti että antosyaanien saanti liittyi pienempään sepelvaltimotaudin riskiin (RR = 0.91, 95% CI: 0.83, 0.99). Antosyaanien saanti liittyi pienempään SV-tautikuolleisuuteen (RR = 0.92, 95% CI: 0.87, 0.97).

Mustikoiden terveyshyödyt ja syöpä

Taustaa: DNA-vauriot ja niiden merkitys terveydelle

DNA-vauriot syntyvät, kun solujen perimäaine altistuu hapettavalle stressille tai muille kemiallisille muutoksille. Näitä vaurioita voidaan mitata esimerkiksi virtsanäytteistä tai valkosoluista analysoimalla DNA:n hajoamistuotteita. Antioksidanttien on havaittu vähentävän DNA-vaurioiden määrää, mikä saattaa pienentää mutaatioiden ja syövän kehittymisen riskiä. Vaikka keho korjaa DNA-vaurioita tehokkaasti, jatkuva altistus haitallisille tekijöille, kuten tupakansavulle, säteilylle ja tulehduksille, voi lisätä solumuutosten riskiä pitkällä aikavälillä.

Mustikka-omenamehu vähentää DNA-vaurioita (lähde)

Tutkimukseen osallistui 168 tervettä vapaaehtoista, jotka nauttivat päivittäin mustikka-omenamehua, joka sisälsi 97 mg kversetiiniä ja 16 mg askorbiinihappoa (C-vitamiinia). Neljän viikon intervention jälkeen H₂O₂-indusoitujen oksidatiivisten DNA-vaurioiden määrä väheni 20 % (P < 0.01), mitattuna comet-menetelmällä.

Lisää lähteitä mustikoiden terveyshyötyihin ja syöpään liittyen

Mustikoiden pitkäaikainen ja akuutti käyttö voi vähentää oksidatiivista stressiä ja tukea immuunijärjestelmää raskaan liikunnan yhteydessä. (lähde)

Mustikoiden päivittäinen käyttö (250 g/vrk kuuden viikon ajan) ja akuutti annos ennen raskasta liikuntaa (375 g) vähentää oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja immuunijärjestelmän muutoksia. 25 hyvin harjoiteltua koehenkilöä jaettiin mustikka- ja kontrolliryhmiin. Veri-, lihas- ja virtsanäytteitä analysoitiin ennen ja jälkeen 2,5 tunnin juoksun. Oksidatiivinen stressi väheni: Mustikkaryhmässä F₂-isoprostanien ja RNA-oksidaatiomarkkerin (5-OHMU) nousu oli vähäisempää. Immuunipuolustus vahvistui: Luonnollisten tappajasolujen (NK) määrä ja tulehdusta hillitsevä IL-10 lisääntyivät.

Yksi iso mustikka-annos parantaa solujen antioksidanttista suojaa DNA-vaurioilta (lähde)

10 nuorta miestä, satunnaistettu ristiinasetelmaan. Osallistujat nauttivat joko mustikoita (300 g) tai kontrolligeeliä. Mustikat vähensivät tilastollisesti merkitsevästi (P < 0.01) H₂O₂:n aiheuttamaa DNA-vauriota (-18 %) jo 1 tunti nauttimisen jälkeen verrattuna kontrolliin.

Kuuden viikon metsämustikkajuoman nauttiminen vahvisti solujen vastustuskykyä oksidatiivista DNA-vauriota vastaan (Lähde)

18 miestä (keski-ikä 47,8). Ristiinasetelma: osallistujat nauttivat metsämustikkajuomaa (25 g pakastekuivattua jauhetta, 375 mg ACN) tai placebojuomaa 6 viikon ajan, välissä 6 viikon tauko. Metsämustikkajuoma vähensi tilastollisesti merkitsevästi DNA:n oksidatiivisia vaurioita: H₂O₂:n aiheuttama DNA-vaurio väheni 45,8 % → 37,2 % (p ≤ 0.01) ja endogeenisesti hapettuneiden DNA-baasien määrä laski 12,5 % → 9,6 % (p ≤ 0.01)

6 viikon mustikkalisä lisäsi NK-solujen määrää (Lähde)

25 miestä ja naista (18–50 v) satunnaistettiin saamaan 250 g mustikoita vastaava jauhe tai lumevalmistetta päivittäin 6 viikon ajan. NK-solujen määrä kasvoi tilastollisesti merkitsevästi (P = 0.001, vuorovaikutusvaikutus P = 0.012).

Mustikoiden terveyshyödyt kognition näkökulmasta

Mustikoiden kulutus voi parantaa työmuistin suorituskykyä, erityisesti kahden askeleen työmuistitehtävässä (Lähde)

Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (RCT) meta-analyysi, 14 tutkimusta. Mustikoiden kulutus paransi tilastollisesti merkitsevästi kahden askeleen työmuistitehtävän tarkkuutta (WMD = 0.08; 95% CI: 0.02 – 0.13, P = 0.005)

Lisää lähteitä kognitioon ja mustikoiden terveyshyötyyn liittyen

Mustikat voivat parantaa kognitiivisia toimintoja ja aineenvaihduntaa keski-ikäisillä henkilöillä, joilla on riski dementialle (lähde)

RCT, 50–65-vuotiaat miehet ja naiset, joilla oli subjektiivisia muistin heikkenemisen oireita (SCD), 12 viikkoa. Päivittäin pakastekuivattua mustikkajauhetta, joka vastasi puolta kupillista (75g) tuoreita mustikoita.

Mustikoiden päivittäinen saanti (178 g tuoretta vastaava annos) kognitiivista suorituskykyä (Lähde)

Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus (n = 61, ikä 65–80 v), 12 viikkoa. Mustikoiden kulutus paransi tilastollisesti merkitsevästi välittömän muistin ja tehtävävaihdon tarkkuutta kognitiivisissa testeissä (P < 0.05)

Mustikoiden terveyshyödyt ja diabetes

Mustikoiden ja karpaloiden säännöllinen kulutus voi tilastollisesti merkitsevästi alentaa paastoverensokeria ja HbA1c-tasoja diabeetikoilla (lähde)

Tulokset (22 tutkimuksen meta-analyysistä). Paastoverensokeri laski (-17.72 mg/dl; P = 0.03, I² = 57%) ja pitkäaikainen verensokeri (HbA1c) laski (-0.32%; P = 0.15, I² = 39%).

Lisää lähteitä mutikoiden terveyshyötyihin ja diabetekseen liittyen

Mustikoiden syönti on yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin. (Lähde)

Meta-analyysi, mukana 23 pitkittäistutkimusta (kohorttitutkimusta), korkeampi hedelmien ja vihannesten saanti liittyi pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin, mustikoiden saanti: RR = 0.75 (95% CI: 0.66–0.84)

Vähentää liiallista raskausajan painonnousua, parantaa verensokerin hallintaa ja vähentää tulehdusta ylipainoisilla naisilla. (Lähde)

34 raskaana olevaa naista (ikä 27 ± 5 v, BMI 35.5 ± 4.0), päivittäin 280 g mustikoita ja 12 g liukoista kuitua tai tavanomaista äitiysneuvontaa (kontrolliryhmä). Painonnousu oli tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää interventioryhmässä (6.8 ± 3.2 kg vs. 12.0 ± 4.1 kg, P = 0.001). C-reaktiivinen proteiini (CRP), matala-asteisen tulehduksen markkeri, oli alhaisempi mustikkaryhmässä (P = 0.002). Glukoosirasitustestin (GCT) verensokeritaso oli matalampi mustikkaryhmässä (100 ± 33 mg/dL vs. 131 ± 40 mg/dL, P < 0.05).

Paransi insuliiniherkkyyttä ylipainoisilla (lähde)

Tutkimussetelma: RCT, 32 ylipainoista ja insuliiniresistenttiä osallistujaa (6 viikkoa), Mustikkaryhmä (n = 15): smoothie, joka sisälsi 22,5 g mustikoiden bioaktiivisia yhdisteitä kahdesti päivässä. Lumeryhmä (n = 17): ravitsemuksellisesti samanarvoinen smoothie ilman mustikoita. Insuliiniherkkyys parani tilastollisesti merkitsevästi mustikkaryhmässä.

Miten mustikat kannattaa nauttia?

Mustikoista saa parhaan hyödyn, kun ne nautitaan ilman maitotuotteita ja banaania. Maitoproteiinit voivat sitoa antosyaaneja, mikä voi vähentää niiden imeytymistä ja antioksidanttivaikutusta. Esimerkiksi jogurtin tai maidon kanssa syötynä mustikoiden terveyshyödyt saattavat heikentyä.

Myös banaani voi heikentää mustikoiden vaikutuksia, sillä se sisältää polyfenolioksidaasi (PPO) -entsyymiä, joka voi hajottaa mustikoiden arvokkaita polyfenoleja. Erityisen smoothiessa, jossa mustikat ja banaani ovat kosketuksissa pitkään voi tällä olla isokin merkitys.

Kyllä, mustikat rakastavat myös minua!

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

25.10.202420.6.2025

Verenpainetauti, osa 2: Paleoruokavalio laskee verenpaineta

Paleoruokavalioon kuuluu eläinperäisen tuotteet

Verenpaineen alentaminen ruokavaliolla ja paleoliittinen ruokavalio.

Paleoruokavalio, eli paleoliittinen ruokavalio, pohjautuu kivikauden ihmisten ruokavalioon. Sen tavoitteena on syödä kuten esihistorialliset esi-isämme ennen maanviljelyn ja jalostettujen elintarvikkeiden tuloa. Paleoruokavaliossa suositaan kokonaisia, prosessoimattomia ruokia ja vältetään teollisesti käsiteltyjä raaka-aineita, kuten viljatuotteita, sokeria ja maitotuotteita. Paleoruokavalio tukee verenpaineen alentamista ruokavaliolla, sillä se sisältää runsaasti kaliumia ja terveellisiä rasvoja samalla, kun se vähentää prosessoitujen elintarvikkeiden ja liiallisen suolan saantia.

Tutkimus 1

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä tutkittiin paleoruokavalion vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin, mukaan lukien verenpaine. Analyysiin sisällytettiin neljä satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa vertailtiin paleoruokavaliota muihin ruokavalioihin 159 osallistujalla.

Tulokset: Paleoruokavalio vähensi lyhyellä aikavälillä verenpainetta enemmän kuin vertailuruokavaliot: Systolinen verenpaine laski keskimäärin 3,64 mmHg enemmän paleoruokavaliolla ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 2,48 mmHg enemmän paleoruokavaliolla, muutokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tutkimus 2

Meta-analyysissä tarkasteltiin paleoruokavalion vaikutusta eri terveysindikaattoreihin, mukaan lukien verenpaine, sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä terveillä ja ei-terveillä aikuisilla. Katsauksessa arvioitiin 21 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.

Tulokset: Paleoruokavalio laski verenpainetta erityisesti lyhyellä aikavälillä verrattuna muihin terveellisiin ruokavalioihin. Vaikutus verenpaineeseen ei kuitenkaan jatkunut yhtä voimakkaana pitkällä aikavälillä. Muiden ruokavalioiden tavoin paleoruokavalio vähensi lyhytaikaisesti sekä systolista että diastolista verenpainetta, mutta paleoruokavalion vaikutus oli suurempi.

Tutkimus 3

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin paleoruokavalion vaikutusta eri terveysmittareihin, kuten verenpaineeseen, potilailla, joilla on metabolinen häiriö. Tutkimukseen sisältyi kymmenen satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.

Tulokset: Paleoruokavalio laski sekä systolista että diastolista verenpainetta verrattuna kontrolliruokavalioihin: Systolinen verenpaine laski keskimäärin 5,89 mmHg ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 4,01 mmHg.

Tutkimus 4

Meta-analyysissä tutkittiin paleoruokavalion vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten verenpaineeseen, käyttäen kahdeksan satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen aineistoa.

Tulokset: Paleoruokavalio alensi sekä systolista että diastolista verenpainetta. systolinen verenpaine laski keskimäärin 4,24 mmHg ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 2,95 mmHg.

Verenpaineen alentaminen ruokavaliolla – Onko paleo ratkaisu

Paleoruokavaliota vaidaan sanoa rajoittavaksi ruokavalioksi. Käytännössä noudattaminen on siis hyvin vaikeaa. Se vaikuttaa kuitenkin olevan hyvinkin terveellinen ruokavaliomalli myös muiden kuin verenpaineen suhteen. Jos sinulla on vahvempi selkäranka kuin minulla ja pidät aidoista mausta ja verisistä pihveistä niin tässä voisi olla sinulle hyvä vaihtoehto.

Verenpainetauti

WHO kertoo että Verenpainetauti (hypertensio) on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä terveysriskeistä. Se vaikuttaa yli 1,3 miljardiin ihmiseen, ja on suurin yksittäinen riskitekijä kuolemille, jotka johtuvat sydänsairauksista ja aivohalvauksista. Korkea verenpaine aiheuttaa vuosittain arviolta 10,8 miljoonaa kuolemaa, mikä vastaa noin 19 % kaikista kuolemista. Lisäksi korkea verenpaine on vastuussa yli 50 % sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan, tapauksista.

Lue muita kirjoituksia verenpaineesta:

Verenpainetauti, osa 3: Valkosipuli

Rakastan mustikoita – rakastaako mustikat minua?

Verenpainetauti, osa 1: Roselle-tee

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

22.10.202421.6.2025

Verenpainetauti, osa 1: Roselle-tee

Verenpainetta alentavat juomat: Roselle-tee (Hibiscus sabdariffa) on yksi tehokkaimmista juomista verenpaineen laskemiseen. Tutkimukset osoittavat, että se voi alentaa systolista verenpainetta merkittävästi ja on verrattavissa yleisiin verenpainelääkkeisiin. Suositeltu annos on 2–3 kupillista päivässä.

Tyypin 2 diabeetikoilla tehty tutkimus:

Tutkimuksessa verrattiin happaman teen (Hibiscus sabdariffa) ja mustan teen vaikutuksia verenpaineeseen tyypin II diabetesta sairastavilla potilailla, joilla oli lievä verenpainetauti. Tutkimus oli kaksoissokkoutettu ja satunnaistettu, ja siihen osallistui 60 potilasta. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään, ja heidän verenpainettaan mitattiin päivinä 0, 15 ja 30. Happaman teen ryhmässä systolinen verenpaine laski merkittävästi 134,4 mmHg -> 112,7 mmHg kuukauden aikana. Mustan teen ryhmässä systolinen verenpaine sen sijaan nousi 118,6 mmHg -> 127,3 mmHg. Diastoliseen verenpaineeseen ei kuitenkaan havaittu merkittäviä muutoksia kummassakaan ryhmässä.

Verenpainetautia sairastavilla tehty tutkimus:

Tutkimuksessa verrattiin Hibiscus sabdariffa -kasvin uutetta captopril-lääkkeeseen. Satunnaistettuun ja kontrolloituun tutkimukseen osallistui 90 potilasta, joilla ei ollut käytössä verenpainelääkitystä kuukauden ajan ennen tutkimusta. Potilaat saivat joko Hibiscus-uutetta (10 g kuivattuja kukintoja päivittäin) tai captopriliä (25 mg kahdesti päivässä) neljän viikon ajan. Hibiscus-uutteen käyttö laski systolista verenpainetta keskimäärin 139,05 mmHg -> 123,73 mmHg ja diastolista painetta 90,81 mmHg -> 79,52 mmHg. Verenpaineen alenema oli samankaltainen molemmissa hoitoryhmissä, eikä merkittäviä eroja havaittu. Molemmat hoidot olivat hyvin siedettyjä, ja Hibiscus-ryhmässä havaittiin myös natriumin erityksen lisääntyminen virtsassa.

Verenpainetautia sairastavilla tehty tutkimus:

Tutkimukseen osallistui 31 potilasta kokeelliseen ryhmään ja 23 potilasta kontrolliryhmään, joilla kaikilla oli kohtalainen essentiaalinen verenpainetauti. Verenpaine mitattiin ennen hoitoa ja 15 päivän kuluttua. Kokeellisessa ryhmässä systolinen verenpaine laski 11,2 % ja diastolinen 10,7 % hoidon aloituksen jälkeen. Merkittäviä eroja havaittiin molemmissa verenpainelukemissa verrattuna kontrolliryhmään. Hoidon lopettamisen jälkeen systolinen paine nousi 7,9 % ja diastolinen 5,6 %, mikä osoittaa hoidon tehokkuuden verenpaineen alentamisessa.

Potilailla lievä tai esivaiheen verenpainetauti:

Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen osallistui 65 aikuista. Potilaat joivat joko 3 annosta (240 ml/annos) teetä tai lume juomaa päivittäin kuuden viikon ajan. Tulokset osoittivat, että hibiskusteen käyttö laski systolista verenpainetta keskimäärin 7,2 mmHg verrattuna lumeryhmän 1,3 mmHg laskuun. Diastolinen paine laski myös hibiskusryhmässä, ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Suurempi verenpaineen lasku havaittiin niillä, joilla oli korkeampi lähtötason systolinen paine.

Tutkimus verenpainetautia sairastavilla potilailla.

Tutkimuksessa verrattiin Hibiscus sabdariffa -uutteen ja lisinopriilin vaikutuksia verenpaineeseen ja turvallisuuteen. Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun ja kontrolloituun tutkimukseen osallistui 193 potilasta, jotka saivat joko Hibiscus-uutetta (250 mg antosyaaneja) tai lisinopriilia (10 mg) päivittäin neljän viikon ajan. Tulokset osoittivat, että Hibiscus-hoito laski verenpainetta merkittävästi: systolinen verenpaine laski 17,14 mmHg ja diastolinen 11,97 mmHg. Lisäksi hoito vähensi merkittävästi angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) aktiivisuutta plasmassa. Hibiscus-uutteen terapeuttinen teho oli 65,12 %, ja se oli hyvin siedetty ja turvallinen ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Verrattuna lisinopriiliin, Hibiscus-uute oli hieman vähemmän tehokas, mutta sillä oli selkeä natriureettinen vaikutus, mikä näkyi seerumin natriumpitoisuuden laskuna.

Verenpainetauti

Hoidossa voidaan hyödyntää sekä lääkkeitä että ei-lääkkeellisiä keinoja, kuten ruokavaliomuutoksia, liikuntaa ja ravintolisiä.

Verenpainetta alentavat juomat – mieleipide Roselle-teestä

Vaikka tutkimuspohja ei ole vielä hirveän laaja niin en näe mitään syytä miksi en käyttäisi kyseistä teetä jos tarkoitus olis käyttä parasta juomaa mikä alentaa tutkitusti verenpainetta. Roselle-teellä näyttäisi olevan myös triglyseridejä laskeva vaikutus muutaman tutkimuksen perusteella ja haittavaikutuksia ei näytä olevan.

Muita artikkeleita verenpaineesta:

Verenpainetauti, osa 3: Valkosipuli

Verenpainetauti, osa 2: Paleoruokavalio laskee verenpaineta

Rakastan mustikoita – rakastaako mustikat minua?

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Omega-3-rasvahappojen vaikutus sydän- ja verisuonitapahtumiin

Meta-analyysi

Omega-3-rasvahapot ylipainoisten nuorten verisuoniterveydessä – satunnaistettu kontrolloitu koe

Kalaöljylisän hyödyt hyperlipidemiassa – systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Omega-3-rasvahapot ja sydän- ja verisuoniriskitekijät tyypin 2 diabeteksessa – satunnaistettu kontrolloitu koe

Omega-3-rasvahapat masennuksen hoidossa

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Omega-3-rasvahapot ja astma

Satunnaistettu kontrolloitu koe– vaikutus keuhkoputkia laajentavan lääkkeen vasteeseen

Omega-3-rasvahapot ja ADHD– vaikutus tarkkaavaisuuteen ja vireyteen lapsilla ja nuorilla

Satunnaistettu kontrolloitu koe

Kalan kulutus, kognitiivinen heikkeneminen ja dementia

Yhteenveto

Kuuntele artikkeli Ai -keskusteluna (muista tilata kanava, se on ilmaista):

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Mitä tutkimukset sanovat aiheesta?

Kaikki tyydyttynyt rasva ei ole samanlaista

Mitä tästä voi päätellä?

Ravitsemussuositukset ja kriittinen näkökulma

Lähteet

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Viimeaikainen tutkimusnäyttö

Tutkimus 1

Tutkimus 2

Tutkimus 3

Tutkimus 4

Mitä voimme siis päätellä?

Mikä tekee voista ongelmallisen?

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Mikä ihmeen tauriini?

Tauriini ja sydänterveys

Tauriini ja aineenvaihdunta

Tauriini ja aivoterveys

Tauriini ja tulehduksen hallinta

Kestävyysurheilu, aerobinen suorituskyky ja voimaharjoittelu

1. Solukalvojen stabilointi ja osmoregulaatio

2. Kalsiumhomeostaasin säätely

3. Antioksidatiiviset ja anti-inflammatoriset vaikutukset

4. Kognitiivisen toiminnan tukeminen

5. Immuunijärjestelmän säätely ja tulehduksen hallinta

6. Mitokondrioiden toiminnan tehostaminen

7. Verenkiertoelimistön säätely

Miten sitä käytetään?

Mitä viranomaiset sanovat tauriinista?

Oma mielipide

(1) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Insights into the cardiovascular benefits of taurine: a systematic review and meta-analysis, 2024

(2) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Taurine reduces the risk for metabolic syndrome: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials, 2024

(3) Meta-analyysi: The Effects of an Oral Taurine Dose and Supplementation Period on Endurance Exercise Performance in Humans: A Meta-Analysis, 2018

(4) Meta-analyysi: Effect of Long-Term Taurine Supplementation on the Lipid and Glycaemic Profile in Adults with Overweight or Obesity: A Systematic Review and Meta-Analysis, 2024

(5) katsausartikkeli: Emergence of taurine as a therapeutic agent for neurological disorders, 2023

(6) katsausartikkeli: Roles of taurine in cognitive function of physiology, pathologies and toxication, 2019

(7) katsausartikkeli: Taurine and inflammatory diseases, 2012

(8) Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: The effects of taurine supplementation on diabetes mellitus in humans: A systematic review and meta-analysis, 2022

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Hunaja – Antibakteeriset ja mikrobilääkkeelliset ominaisuudet

Kirjallisuuskatsaus: The Potential of Honey as a Prebiotic Food to Re-engineer the Gut Microbiome Toward a Healthy State (2022)

Kataus: Antibacterial components of honey (2012)

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja – Haavanhoito ja ihoterveys

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Honey as a topical treatment for wounds (2015)

Katsaus: Antimicrobial properties of honey (2014)

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja – Ruoansulatus ja suoliston terveys

Kirjallisuuskatsaus: The Potential of Honey as a Prebiotic Food to Re-engineer the Gut Microbiome Toward a Healthy State (2022)

Satunnaistettu ja kontrolloitu (RCT) tutkimus: Honey, an Adjuvant Therapy in Acute Infantile Diarrhea (2011)

Laboratoriotutkimus (in vitro -tutkimus): Antifungal effect of lavender honey against Candida albicans , Candida krusei and Cryptococcus neoformans (2011)

Eläinkoe: Saudi honey alleviates indomethacin-induced gastric ulcer via improving antioxidant and anti-inflammatory responses in male albino rats (2022)

Hunaja – Sydän- ja verisuoniterveys

TUTKIMUSKAUTSAUS: Cardioprotective Effects of Honey and Its Constituent: An Evidence-Based Review of Laboratory Studies and Clinical Trials (2022)

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Hunaja – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset

katsaus: Phenolic Compounds in Honey and Their Associated Health Benefits: A Review (2018)

potilastapauksia: Anti-inflammatory properties of raw honey and its clinical applications in daily practice. (2022)

Hunaja – Verensokerin hallinta ja diabetes

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Satunnaistettu kontrolloitu crossover-tutkimus: Effect of Natural Honey on Glycemic Control and Anthropometric Measures of Patients with Type 2 Diabetes: A Randomized Controlled Crossover Trial (2019)