Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä, siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Seuraavaksi käsittelen laajan joukon erilaisia molekyylejä, joille yhteistä on useampi fenoliryhmä kemiallisessa rakenteessa eli niin sanotut polyfenolit ja niiden yhteyttä muistisairauksiin. Polyfenoleihin kuuluu useita alaryhmiä, joista tunnetuimpia ovat flavonoidit, kuten antosyaanit, flavonolit ja flavanonit.
Polyfenolit ja muistisairaudet
Näytön aste: ***
Monet kasvipohjaiset yhdisteet eli fytokemikaalit, kuten flavonoidit ja polyfenolit, näyttävät vaikuttavan aivojen terveyteen säätelemällä CaMKII-entsyymiä, joka on tärkeä muistille ja oppimiselle. 2025 katsausartikkeli osoitti, että nämä yhdisteet voivat ehkäistä Alzheimerin tautiin liittyviä muutoksia, kuten amyloidiplakkien kertymistä ja tau-proteiinin haitallista kertymistä. Vaikutukset perustuvat muun muassa hermosolujen viestinvälitystä ja muovautuvuutta tukevien reittien vahvistamiseen. (1)
Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ruokavalion antosyaanit, väriaineet erityisesti marjoista, voivat tukea kognitiivista toimintaa. Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä vuodelta 2025 tarkasteltiin 30 satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joista 14 täytti analyysin kriteerit. Tulokset osoittivat parannuksia lyhytkestoisessa muistissa, työmuistissa, toiminnanohjauksessa ja tarkkaavaisuudessa. Vaikka meta-analyysi ei löytänyt tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia yksittäisiin muistin osa-alueisiin, kuten työ- ja viivästettyyn muistiin, kirjallisuudessa raportoitiin myös myönteisiä vaikutuksia mielialaan, kuten väsymyksen vähenemistä ja ahdistuneisuuden lievittymistä. (2)
Tuore meta-analyysi, jossa tarkasteltiin lähes 59 000 osallistujaa, osoitti että vihreän teen säännöllinen kulutus oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua muistisairauteen (OR 0.63). Erityisesti 50–69-vuotiailla ja aasialaistaustaisilla osallistujilla havaittiin selvimmät hyödyt. Sekä naisilla että miehillä havaittiin suojaavaa vaikutusta. Tutkijat arvioivat vihreän teen vaikutusten perustuvan sen runsaisiin polyfenoleihin ja neuroprotektiivisiin ominaisuuksiin. (3)
Mistä saat paljon polyfenoleita?
Polyfenoleita esiintyy runsaasti monissa kasvipohjaisissa ruoissa, erityisesti värikkäissä marjoissa kuten mustikassa, puolukassa, vadelmassa ja karpalossa. Myös hedelmät, kuten omenat, viinirypäleet ja granaattiomenat, ovat hyviä lähteitä. Vihreä tee, kahvi ja tumma suklaa sisältävät suuria määriä erilaisia polyfenoliyhdisteitä, samoin kuin punaviini. Kasvikset, erityisesti lehtivihreät kuten pinaatti ja lehtikaali, sipulit sekä mausteet kuten kurkuma ja oregano, sisältävät myös polyfenoleita. Lisäksi neitsytoliiviöljy ja täysjyväviljat tuovat ruokavalioon näitä yhdisteitä monipuolisesti.
Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä, siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Seuraavaksi hyvin paljon tutkittu kala ja muistisairaudet. Rasvaisen kalan syöminen näyttäisi olevan kannattavaa.
Näytön aste: ****
2024 meta-analyysi 35 väestötutkimuksesta osoitti, että runsas kalan syönti liittyy pienempään kognitiivisen heikentymisen, dementian ja Alzheimerin taudin riskiin. Vahvin yhteys havaittiin kognitiiviseen heikkenemiseen, jossa riski oli noin 18 prosenttia pienempi suurimmilla kalan kulutuksilla verrattuna vähimpään. Annos–vaste-analyysi viittasi siihen, että jo 150 grammaa kalaa päivässä saattoi pienentää muistisairauksien riskiä jopa 30 prosentilla. (1)
Yhdysvaltain ravitsemussuositusten asiantuntijakomitea julkaisi vuonna 2024 laajan systemaattisen katsauksen, jossa tarkasteltiin kalan ja muiden yksittäisten ruokavalion osatekijöiden yhteyttä muistin ja aivoterveyden ylläpitoon. Katsauksen mukaan erityisesti kalan säännöllinen käyttö oli yhteydessä pienempään kognitiivisen heikentymisen, dementian ja Alzheimerin taudin riskiin. (2)
Rasvaista kalaa kannattaa suosia
Suuri väestöpohjainen tutkimus osoitti, että rasvaisten kalojen kuten lohen ja makrillin syöminen vähintään kaksi kertaa viikossa liittyi 28 % pienempään dementiariskiin ja 41 % alempaan Alzheimerin taudin riskiin, kun taas vähärasvaisen kalan kuten tonnikalan käyttö ei tuonut samoja hyötyjä. Etu näkyi erityisesti henkilöillä, joilla ei ole APOE ε4 geenimuotoa. (3)
Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä, siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Toisena olisi vuorossa C- ja D-vitamiinit ja muistisairaudet.
C- ja D-vitamiini ja muistisairaudet
Näytön aste: *
Laaja systemaattinen katsaus ja verkostometatutkimus (2025) vertaili Alzheimerin tautia sairastavien ja terveiden henkilöiden vitamiinitasoja. Tulokset osoittivat, että erityisesti C- ja D-vitamiinien pitoisuudet olivat selvästi matalammat Alzheimer-potilailla. C-vitamiinin taso oli kaikkein selkeimmin alentunut, ja D-vitamiini seurasi läheisesti perässä. Tämä viittaa siihen, että näiden vitamiinien puutokset voivat liittyä hermoston rappeutumiseen ja sairauden etenemiseen. (1)
Entäs ravitolisistä saatava C- Ja D-vitamiini?
Vuoden 2024 systemaattinen katsaus tarkasteli 33 tutkimusta ravintolisien vaikutuksista iäkkäiden kognitioon. Tulokset korostivat erityisesti D-vitamiinin hyötyjä. Se yhdistyi toistuvasti hitaampaan kognitiiviseen heikkenemiseen ja pienempään dementia- tai Alzheimerin taudin riskiin. Sen sijaan C-vitamiini ei erottunut tässä katsauksessa merkittäväksi kognitiota tukevaksi ravintoaineeksi, vaikka sitä on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty hermoston suojamekanismeihin. Näin ollen D-vitamiini vaikuttaa olevan vahvemmalla näytöllä varustettu tuki iäkkään aivoterveyteen, etenkin kun se yhdistyy muihin ravitsemuksellisiin tekijöihin kuten omega-3-rasvahappoihin ja suoliston hyvinvointia tukeviin probiootteihin. (2)
Missä ruoissa on runsaasti C- ja D-vitamiineja?
C-vitamiinia esiintyy runsaasti erityisesti tuoreissa kasviksissa ja hedelmissä. Erittäin hyviä lähteitä suhteessa annoskokoon ovat mm. paprika, mustaherukat, kiivi, appelsiini, tyrni ja parsakaali. Eimerkiksi puolikas paprika voi kattaa koko päivän tarpeen.
D-vitamiinia saadaan parhaiten rasvaisista kaloista kuten lohi, silakka, makrilli ja sardiini. Myös D-vitaminoidut maitotuotteet ja kasvipohjaiset juomat ovat hyviä lähteitä. Pienessä määrin D-vitamiinia on myös kananmunan keltuaisessa ja sienissä (erityisesti UV-valossa kasvatetuissa).
Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä – siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Ensimmäisenä B-vitamiinit ja muistisairaudet.
B-vitamiiinit (B12, folaatti ja tiamiini)
Näytön aste: ***
Systemaattinen katsaus ja metatutkimus, joka julkaistiin huhtikuussa 2025, analysoivat vanhuksilla tehtyjä interventiotutkimuksia, joissa arvioitiin foolihapon ja B12-vitamiinin vaikutuksia lievää kognitiivista heikentymää (MCI) potevilla henkilöillä. Tulokset olivat lupaavia: B12-vitamiinin ja foolihapon yhdistelmä hidasti kognitiivista heikkenemistä, laski veren homokysteiinitasoa ja nosti veren folaatin ja B12-vitamiinin pitoisuuksia. Näin ollen näyttäisi siltä, että juuri näiden kahden metylaattion tärkeän ravintoaineen yhdistäminen on paras vaihtoehto ikääntyneiden aivoterveyden tukemiseksi. (1)
Tuore väestötutkimus Yhdysvalloista (NHANES 2011–2014) osoitti, että suurempi ravinnosta saatu tiamiinin (B1-vitamiini) määrä oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn yli 60-vuotiailla. Tutkimuksessa mitattiin prosessointinopeutta, toiminnanohjausta ja muistia, ja korkeimman tiamiinin saannin ryhmässä havaittiin selvästi paremmat pistemäärät kuin alhaisimman saannin ryhmässä. Yhteys oli lineaarinen ja tilastollisesti merkitsevä myös useiden muuttujien säätelyn jälkeen. (3).
Ennemmän ei näyttäisi kuitenkaan olevan parempi, Kiinalainen tutkimus (2024) havaitsi, että vanhemmilla henkilöillä tiamiinin päivittäinen saanti muovautui J-käyräiseksi suhteen suhteen kognitiiviseen heikkenemiseen: alle 0,68 mg/pv ei vaikutusta, mutta yli 1 mg/pv liittyi lievään kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Optimaaliseksi tasoksi tunnistettiin 0,60–1,00 mg/pv (4).
Tässä kohtaa on myös pakko mainita vegaaniruokavalio. Vegaani- ja kasvisruokavaliot voivat vähentää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä, mutta samalla ne altistavat neurologisille riskeille, jos ravintoaineiden saanti on puutteellista. B12-vitamiinin, DHA:n, EPA:n ja raudan puute on yhdistetty kognitiiviseen heikkenemiseen ja neurodegeneraatioon. Hyvin suunniteltuna ja tarvittaessa täydennettynä kasvisruokavalio voi kuitenkin tukea aivoterveyttä. (2)
Mitkä ruoat sisältävät runsaasti B-vitamiineja?
B12-vitamiinia saa vain eläinperäisistä tuotteista kuten lihasta, kalasta, kananmunista ja maitotuotteista, vegaanien on saatava sitä lisäravinteena tai B12-vahvistetuista elintarvikkeista. Folaattia löytyy erityisesti maksasta, vihreistä lehtivihanneksista, palkokasveista, täysjyväviljoista ja sitrushedelmistä. Tiamiinin (B1) hyviä lähteitä ovat täysjyväviljat, siemenet, pavut, peruna ja sianliha.
Kirjoitan todennäköisesti kesällä kandiaattitutkielman aiheesta ”Kananmunan syönnin yhteys muistihäiriöiden riskiin väestötutkimuksissa”. Aihe voi vielä tarkentua matkan varrella tai muuttua kokonaan, mutta ajattelin katsoa jo nyt, mitä tutkimuksia aiheesta löytyy. Ei tarvitse odotella kesän yli ennen kuin tietää, mihin suuntaan tulokset kallistuvat. Samalla tämä toimii pienenä tieteellisenä kokeena siitä, miten tiedon kertyminen voi muuttaa omaa käsitystä aiheesta.
Tämä on siis lähtötilanne , en jää tätä blogia sen kummemmin hinkkaamaan, vaan raportoin, mitä tutkimuksia tulee vastaan ja millaisia tuloksia niissä on. Näin saan samalla tehtyä pohjaa kandityötä varten. Myös muuta kuin puhtaasti väestöpohjaista tutkimusta otetaan tähän mukaan. Jaan tutkimukset maanosittain, koska kananmunatutkimuksissa tulokset vaihtelevat yllättävän paljon sen mukaan, missä päin maailmaa tutkimus on tehty.
Mitä systemaattinen katsaus sanoo kananmunista ja muistista?
Löysin aiheesta toistaiseksi vain yhden systemaattisen katsauksen: Relationships of Dietary Patterns, Foods, and Micro- and Macronutrients with Alzheimer’s Disease and Late-Life Cognitive Disorders vuodelta 2017. Se tarkasteli laajasti ruokavalioiden, yksittäisten ruokien ja ravintoaineiden yhteyksiä Alzheimerin tautiin ja muihin ikääntymiseen liittyviin kognitiivisiin häiriöihin. Katsauksen mukaan jotkin ruoat, joita on aiemmin pidetty haitallisina, ovat saaneet uudenlaista tulkintaa tuoreemmassa tutkimusnäytössä. Näihin kuuluu myös kananmunat.
Entä Suomessa?
Suomesta löytyi vain yksi aiheeseen liittyvä tutkimus: Kuopion sydän- ja verisuonitautitutkimus (KIHD), julkaistu vuonna 2017. Tutkimuksessa selvitettiin ravinnon kolesterolin ja kananmunien kulutuksen yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin riskiin itäsuomalaisessa väestössä.
Kohtuullinen kananmunien syönti ei ollut yhteydessä suurempaan muistihäiriöiden riskiin, eikä myöskään kolesterolin saanti ruokavaliosta. Joissain alaryhmissä tulokset viittasivat jopa mahdolliseen suojaavaan vaikutukseen.
Euroopasta löytyi kiinnostava pitkittäistutkimus Espanjasta, jossa seurattiin yli 25 000 ihmistä keskimäärin 21,5 vuoden ajan. EPIC-Spain Dementia -kohortti tarkasteli kananmunien syönnin yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin riskiin.
Koko väestön tasolla kananmunien kulutus ei ollut yhteydessä suurempaan eikä pienempään riskiin. Mutta kun osallistujat jaettiin sen mukaan, kuinka hyvin he noudattivat Välimeren ruokavaliota, löytyi jotain mielenkiintoista: niillä, joilla ruokavalion laatu oli heikko, kananmunien suurempi kulutus näyttäisi liittyvän matalampaan dementiariskiin. Hyvin tai kohtalaisesti ruokavalio-ohjeita noudattavilla yhteyttä ei havaittu.
Mitä Yhdysvalloissa on tutkittu?
Yhdysvalloista löytyi kaksi kiinnostavaa pitkittäistutkimusta, joissa tarkasteltiin kananmunien vaikutusta muistiin ja Alzheimerin riskiin.
Rush Memory and Aging Projectissa havaittiin, että vähintään kaksi kananmunaa viikossa syöneillä oli pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Myös aivojen obduktiotulokset tukivat tätä: enemmän kananmunia syöneillä oli vähemmän Alzheimerin taudille tyypillisiä muutoksia. Osasyyksi epäillään kananmunien koliinipitoisuutta, joka saattaa suojata muistia.
Rancho Bernardo -tutkimuksessa taas selvisi, että miehillä suurempi kananmunien kulutus oli yhteydessä parempaan muistisuoriutumiseen etenkin pitkäkestoisessa ja lyhytkestoisessa muistissa. Naisilla vaikutus ei ollut yhtä selvä. Kananmunien syöminen keski-iässä näyttäisi siis olevan yhteydessä parempaan kognitiiviseen kuntoon myöhemmällä iällä, ainakin joillain osa-alueilla.
Mitä Aasiassa on havaittu?
Aasian tutkimukset tukevat yleisesti ajatusta siitä, että kananmunien kulutuksella ei ole haittaa ja joissakin tapauksissa se voi jopa olla hyödyksi muistille.
Kiinalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa (2024) havaittiin, että päivittäin kananmunia syöneillä oli selvästi pienempi dementiariski verrattuna niihin, jotka söivät niitä harvemmin. Päivittäinen munankulutus näytti siis olevan yhteydessä parempaan muistiterveyteen.
Toinen kiinalainen pitkittäistutkimus(2022) osoitti, että suurempi kananmunien kulutus liittyi parempaan yleiseen kognitiiviseen toimintaan etenkin naisilla ja niillä, joilla oli alhainen raudan saanti.
Iranilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (2024) kananmunia enemmän syöneet iäkkäät aikuiset suoriutuivat paremmin muistia ja ajattelua mittaavissa testeissä. Vaikutus oli vahvempi niillä, jotka söivät vähintään 4 munaa viikossa, mutta osa yhteyksistä heikkeni, kun tulokset vakioitiin muilla tekijöillä.
Kolmas kiinalainen tutkimus (2015) toi esiin, että suurempi päivittäinen kananmunien ja merituotteiden saanti oli yhteydessä pienempään lievän kognitiivisen heikentymisen (MCI) riskiin. Samassa yhteydessä myös aktiiviset elämäntavat, kuten lukeminen ja liikunta, näyttivät suojaavan muistia.
Kananmunien kulutuksen ja kognitiivisen toiminnan yhteys eri tutkimuksissa
Kananmunien haitallista vaikutusta kognitioon arvioidaan uudelleen
Aiemmat negatiiviset käsitykset eivät välttämättä pidä paikkaansa
Omat mietinnät
Tähän asti löydetty tutkimusnäyttö on yllättävän yhtenäistä ja toisaalta myös aika odotettua. Onhan kananmunassa kaikki elämälle välttämättömät rakennusaineet yhdessä paketissa.
Monessa tutkimuksessa pohdittiin myös miksi kananmunat voisivat olla hyödyksi muistille. Esille nousivat erityisesti ravintoaineet kuten koliini ja rauta. Kiinnostavaa oli, että yhdessä eurooppalaisessa tutkimuksessa kananmunien mahdollinen hyöty näkyi vain niillä, joiden ruokavalio oli muuten vähemmän terveellinen. Jos ruokavalio oli jo valmiiksi hyvä, kuten välimerellinen, munien lisäämisestä ei ollut lisähyötyä. Myös tutkimustulosten alueellinen jakautuminen viittaisi siihen.
Tauriini on rikkiä sisältävä aminohappo, joka ei osallistu proteiinisynteesiin, mutta sillä on tärkeä rooli sydämen, aivojen, silmien ja lihasten toiminnassa. Keho tuottaa tauriinia itse, mutta erityisesti vegaanit ja ikääntyvät voivat saada sitä liian vähän ravinnosta. Tauriini on yleinen lisäravinne urheilijoille, mutta mitä tiede sanoo tauriinin hyödyistä, ja onko sen saannista jotain haittaa?
Tauriini ja sydänterveys
Tauriini ei ole vain urheilijoiden suosima lisäravinne – sillä on myös valtavat hyödyt sydämen terveydelle. Tauriini parantaa sydämen toimintaa, laskee verenpainetta ja vähentää haitallisia veren rasva-arvoja. Tutkimusten mukaan verenpaine voi laskea jopa 4 mmHg, mikä on jo itsessään merkittävä terveyshyöty. (1, 2)
Tauriini ja aineenvaihdunta
Tutkimukset osoittavat, että tauriini voi alentaa paastoverensokeria, parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää insuliiniresistenssiä. Diabetespotilaat, jotka käyttivät tuariinia, näkivät merkittäviä parannuksia verensokerissaan. (4, 8)
Tauriini on yhdistetty myös metabolisen oireyhtymän hallintaan. Se voi vähentää kohonneen verensokerin, korkean verenpaineen ja epäterveellisen rasvaprofiilin riskiä. Näin ollen se saattaa olla hyödyllinen lisä ravitsemukseen niille, joilla on metabolinen oireyhtymä tai sen esiasteita. (2)
Tauriini ja aivoterveys
Tutkimusnäytön perusteella tauriini voi tukea kognitiivista toimintaa ja ehkäistä muistin heikkenemistä. Systemaattinen analyysi 23 kliinisestä tutkimuksesta osoitti, että 1,5–3 gramman päivittäinen tauriinilisä paransi kognitiivisia testituloksia, kuten MMSE (Mini-Mental State Examination) -pistemäärää. Vaikutukset olivat erityisen merkittäviä ikääntyneillä ja henkilöillä, joilla oli jo havaittavissa kognitiivista heikentymistä. (5, 6)
Tauriinin neuroprotektiiviset vaikutukset voivat liittyä sen kykyyn vähentää oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja amyloidibeeta-plakkien kertymistä, mikä on yksi Alzheimerin taudin keskeisistä mekanismeista. Eläinmalleissa tauriini on parantanut oppimiskykyä ja suojannut hermosoluja sytotoksisuudelta. Nykyinen näyttö viittaa siihen, että tauriini voisi olla lupaava lisä keinoihin, joilla pyritään ylläpitämään aivoterveyttä ja hidastamaan kognitiivista rappeutumista. (5, 6)
Tauriini ja tulehduksen hallinta
Tulehdus on monien kroonisten sairauksien taustalla, ja tauriinilla näyttää olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia. Esimerkiksi nivelreumaa sairastavilla potilailla tauriini on vähentänyt tulehdusmerkkiaineiden (TNF-α ja IL-6) määrää sekä hidastanut taudin etenemistä. (7)
Lisäksi tauriini toimii antioksidanttina, joka voi vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata soluja vaurioilta. Se voi lisätä elimistön omien antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin ja katalaasin, aktiivisuutta jopa 2,5-kertaiseksi. (5, 6, 7)
Kestävyysurheilu, aerobinen suorituskyky ja voimaharjoittelu
Tauriini voi parantaa kestävyyssuoritusta monin eri tavoin. Se auttaa vähentämään laktaatin kertymistä lihaksiin, mikä voi vähentää lihasväsymystä ja parantaa suorituskykyä pitkissä suorituksissa. Tutkimusten mukaan 1–3 gramman annos ennen harjoitusta voi pidentää aikaa uupumukseen kestävyysurheilijoilla. (3).
Tiedenörteille: Tauriinin vaikutusmekanismit
Tauriini on biologisesti aktiivinen yhdiste, joka osallistuu useisiin fysiologisiin prosesseihin. Sen vaikutukset perustuvat moniin eri mekanismeihin, jotka liittyvät solukalvojen stabilointiin, kalsiumhomeostaasiin, antioksidanttitoimintaan, immuunivasteeseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Alla on esitelty keskeisimmät vaikutusreitit ja niiden merkitys elimistölle.
1. Solukalvojen stabilointi ja osmoregulaatio
Tauriini toimii solukalvoja stabiloivana yhdisteenä, mikä auttaa soluja ylläpitämään rakenteellista eheyttään ja optimaalista toimintakykyään. Se vaikuttaa osmoregulaation kautta solun neste- ja ionitasapainoon, mikä on erityisen tärkeää hermo- ja lihassolujen toiminnalle. (6,7)
2. Kalsiumhomeostaasin säätely
Tauriini osallistuu solunsisäisen kalsiumin säätelyyn, mikä on keskeistä hermoimpulssien välitykselle, lihasten supistumiselle ja sydämen toiminnalle. Se moduloi kalsiumkanavien toimintaa ja voi estää liiallista kalsiumin kertymistä soluihin, mikä suojaa soluja eksitotoksisuudelta (hermosolut vaurioituvat tai kuolevat liiallisen kiihottavien välittäjäaineiden, kuten glutamaatin, vaikutuksesta) ja kalsiumista johtuvilta vaurioilta. (5,6)
3. Antioksidatiiviset ja anti-inflammatoriset vaikutukset
Tauriini on osoitettu vähentävän oksidatiivista stressiä epäsuorasti säätelemällä Nrf2-reittiä, mikä johtaa antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin (SOD) ja katalaasin, aktiivisuuden lisääntymiseen. Lisäksi tauriini voi neutraloida hypokloorihappoa (HOCl) muodostamalla vähemmän toksisen tauriinikloramiinin, mikä osaltaan suojaa soluja hapetusstressiltä. Tauriini voi myös vaimentaa tulehdusreaktioita estämällä proinflammatoristen sytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa. (6,7)
4. Kognitiivisen toiminnan tukeminen
Tauriini voi vaikuttaa aivojen plastisuuteen ja neurogeneesiin aktivoimalla Akt/CREB/PGC1α-reitin. Tämä vaikutusmekanismi tukee mitokondrioiden biogeneesiä, parantaa synapsien toimintaa ja vähentää oksidatiivista stressiä hermosoluissa. Näiden prosessien ansiosta tauriini voi edistää kognitiivista suorituskykyä ja suojata neurodegeneratiivisilta sairauksilta. (6)
5. Immuunijärjestelmän säätely ja tulehduksen hallinta
Tauriini on keskeinen immuunijärjestelmän modulaattori. Se reagoi neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) kanssa ja muodostaa tauriinikloramiinia, joka on vähemmän toksinen mutta säilyttää antioksidanttiset ja anti-inflammatoriset ominaisuudet. Lisäksi tauriinikloramiini ja tauriinibromamiini voivat estää immuunijärjestelmän liiallista aktivaatiota ja hillitä kroonista tulehdusta. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman, yhteydessä. (7)
6. Mitokondrioiden toiminnan tehostaminen
Tauriini tukee solujen energiantuotantoa ja mitokondrioiden tehokkuutta. Se voi parantaa ATP-tuotantoa, vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata mitokondrioita vaurioilta. Tämä voi edistää fyysistä kestävyyttä, vähentää lihasväsymystä ja tukea aineenvaihdunnan terveyttä. (3,6)
7. Verenkiertoelimistön säätely
Tauriini voi edistää verisuonten laajentumista lisäämällä typpioksidin (NO) tuotantoa ja vähentämällä angiotensiini II:n vaikutuksia. Tämä johtaa verenpaineen laskuun ja parantaa verenkiertoa, mikä voi olla hyödyllistä erityisesti henkilöille, joilla on kohonnut verenpaine tai sydän- ja verisuonitautien riski. (1,2)
Miten sitä käytetään?
Tutkimuksissa tauriinin annostus on vaihdellut 1–6 gramman välillä päivässä. Urheilusuoritusta varten suositeltu annos nautitaan yleensä noin 60–120 minuuttia ennen harjoitusta. Pitkäaikaisen käytön osalta tutkimukset viittaavat siihen, että enintään 3 gramman päiväannos on turvallinen eikä aiheuta haittavaikutuksia. (3, 4, 8)
Mitä viranomaiset sanovat tauriinista?
Suomalaisten viranomaisten, kuten Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tai 2024 ravitsemussuosituksissa tauriini ei juurikaan esiinny. Myöskään Finelin elintarviketietokannassa tai Vegaaniliiton suosituksissa tauriinia ei mainita olennaisena ravintoaineena. Mainita liittyy energiajuomiin liittyvän varoitteluun (THL) ja kissojen ruokavalioon (vagaaniliitto).
Oma mielipide
Tauriini on monipuolinen ja turvallinen ravintoaine, joka voi tarjota hyötyjä sydänterveydelle, aineenvaihdunnalle, aivoterveydelle, urheilusuoritukselle ja tulehduksen hallinnalle. Erityisesti vegaanit, ikääntyvät ja metabolista oireyhtymää sairastavat voivat hyötyä sen lisäämisestä ruokavalioon. Pitäisikö viranomaisten ja vegaaniliiton ottaa tauriiniin kantaa? Tällä näytöllä pitäisi. Vaikka elimistö sitä itse tuottaakin niin jotkin ryhmät ovat selkeästi vaarassa saada tauriinia liian vähän. Tutkimuksia tauriinista toki voi aina tehdä lisää mutta kyllä, tauriinille tulee peukku ylös!
Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen 20 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=808) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi sydämen sykettä (-3,58 bpm), systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,44 mmHg) sekä paransi sydämen vasemman kammion ejektiofraktiota (+4,98 %) ja New York Heart Association (NYHA) -toiminnallista luokitusta. Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen, ja erityisesti sydämen vajaatoimintapotilailla tauriini paransi sydämen toimintaa.
Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään 25 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=1024) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,51 mmHg), paastoverensokeria (-0,33 mmol/l mg/dL) ja triglyseriditasoja (-0,21 mmol/l). Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen erityisesti diastolisen verenpaineen ja paastoverensokerin laskussa.
Tutkimus tarkasteli tauriinin vaikutusta kestävyysurheilusuoritukseen analysoimalla kymmenen vertaisarvioitua tutkimusta. Tulokset osoittivat, että tauriinin nauttiminen paransi kestävyysurheilusuoritusta tilastollisesti merkitsevästi (Hedges’ g = 0.40, P = 0.004), erityisesti uupumukseen asti suoritetuissa testeissä (TTE) (Hedges’ g = 0.43, P = 0.007). Tauriiniannoksen suuruus (1–6 g) ja käyttöjakso (yksi annos vs. usean päivän käyttö) eivät vaikuttaneet suorituskykyvaikutukseen. Tutkimuksen perusteella jo yksi tauriiniannos voi parantaa kestävyyssuorituskykyä riippumatta annoksen suuruudesta tai kestoajasta.
Tutkimus tarkasteli pitkäaikaisen tauriinilisän vaikutuksia veren rasva- ja sokeriarvoihin ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla analysoimalla yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Tauriinin käyttö laski merkittävästi triglyseridejä, kokonaiskolesterolia ja paastoinsuliinia. Lisäksi ylipainoisilla tauriini paransi BMI:tä, kun taas lihavuudesta kärsivillä havaittiin merkittäviä parannuksia HbA1c:ssä ja insuliiniresistenssissä (HOMA-IR). 3 gramman päivittäinen annos osoittautui tehokkaimmaksi parantamaan verensokeritasoa ja HbA1c-arvoja.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin neuroprotektiivisia vaikutuksia ja sen mahdollista käyttöä neurologisten sairauksien hoidossa. Tauriinin havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja hermoston soluvaurioita erilaisissa tautimalleissa, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa, aivohalvauksessa, epilepsiassa, selkäydinvammoissa ja traumaperäisissä aivovammoissa. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluu endoplasmisen kalvoston stressin säätely, kalsiumin homeostaasin ylläpito ja glutamaattivälitteisen neurotoksisuuden estäminen.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan sekä sen potentiaalia muistin ja oppimisen parantamisessa eri fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Tauriinin tasojen vaihtelut keskushermostossa liittyvät kognitiivisiin häiriöihin, ja lisäravinteena se on osoittanut parantavan muistia ja kognitiota muun muassa ikääntymisen, Alzheimerin taudin, aivoiskemian ja erilaisten neurotoksisten vaurioiden yhteydessä. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluvat GABA-A-reseptorien ja tauriinikuljettajien palauttaminen, neuroinflammaation vähentäminen, antioksidanttisten reittien aktivointi (Nrf2) sekä mitokondrioiden ja synapsien toiminnan parantaminen.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin roolia tulehduksellisissa sairauksissa ja sen antioksidanttisia ja immunomodulatorisia vaikutuksia. Tauriini suojaa soluja hapetusstressiltä ja vähentää tulehdusta erityisesti neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) neutraloinnin kautta. Sen johdannaiset, tauriinikloramiini (TauCl) ja tauriinibromamiini (TauBr), omaavat sekä antimikrobisia että anti-inflammatorisia vaikutuksia, mikä voi olla hyödyllistä esimerkiksi nivelreuman, kroonisten infektioiden ja suolistotulehdusten hoidossa.
Tutkimuksessa analysoitiin diabetespotilaille annettua tauriinilisää. Meta-analyysissä mukana olleet satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (N = 5, osallistujia = 209) tutkivat tauriinin vaikutusta verensokeritasoihin, insuliiniresistenssiin, veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen ja kehon koostumukseen diabetesta sairastavilla ihmisillä.. Tulokset osoittivat, että tauriinilisä alensi pitkäaikaisen verensokerin tasoa (HbA1c) (-0,41 SMD, p = 0,01), paastoverensokeria (-1,28 SMD, p = 0,03) ja insuliiniresistenssiä (HOMA-IR) (-0,64 SMD, p = 0,03).
