Lastenreuma ja ruokavalio

Poika pellolla skeitin kanssa

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti, JIA) on krooninen tulehduksellinen sairaus, joka voi vaikuttaa merkittävästi lapsen elämänlaatuun. Lääkehoito on ensisijainen keino oireiden hallintaan, mutta voisiko ravitsemus toimia tukevana hoitokeinona? Tässä artikkelissa käyn läpi tutkimustuloksia siitä, miten omega-3-rasvahapot, D-vitamiini ja folaatti, polyfenolit, gluteeni ja viljat voivat vaikuttaa lastenreumaan.

Huom. Tämä artikkeli on kirjoitettu pyynnöstä, ja raportoin siinä ainoastaan tutkimustuloksia sekä oman näkemykseni aiheesta. Jos epäilet lastenreumaa, konsultoi aina lääkäriä ja noudata hoito-ohjeita lääkärin suositusten mukaisesti.

Kalaöljypurkki

Tutkimukset viittaavat siihen, että kalaöljylisän käyttö voi vähentää lastenreuman oireita. Omega-3-rasvahapoilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, ja ne voivat auttaa vähentämään nivelkipua ja jäykkyyttä. Tähänastiset tutkimus tulokset tukevat omega-3-rasvahappojen hyödyllisyyttä lastenreuman täydentävänä hoitomuotona.

Lähteet – Omega-3
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Systemaattinen katsaus (2021)

Tutki ruokavalion, omega-3-lisällä tai ilman, vaikutusta nivelreuman hallintaan, ja tulokset viittaavat siihen, että anti-inflammatoriset ruokavaliot voivat lievittää oireita.

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi (2015)

Arvioitiin, vähentävätkö kalaöljylisät kipua ja parantavatko ne muita kliinisiä muuttujia niveltulehduspotilailla. Kuudesta tietokannasta löydettiin 42 satunnaistettua tutkimusta, joista 30 raportoi täydelliset kivunlievitystiedot. Meta-analyysi osoitti, että kalaöljy vähensi kipua lievästi, erityisesti nivelreumapotilailla, mutta ei nivelrikkopotilailla.

RCT (2015)

Arvioitiin omega-3-rasvahappojen (2 g/vrk, 12 viikkoa) vaikutusta lasten idiopaattisen niveltulehduksen (JIA) aktiivisuuteen ja toimintakykyyn 66 potilaan satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa asetelmassa. Taudin aktiivisuutta (JDAS-27), toimintakykyä (CHAQ) ja tulehdusmerkkiaineita (ESR, CRP, TNF-α, IL-1β) mitattiin lähtötilanteessa ja tutkimuksen lopussa. Omega-3-ryhmässä tulehdusmerkkiaineiden tasot laskivat ja toimintakyky parani lumeryhmään verrattuna.

Interventiotutkimus (2012)

Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappolisän (2 g/päivä, 12 viikon ajan) vaikutusta lasten idiopaattiseen niveltulehdukseen (JIA). Mukana oli 27 potilasta, ja arvioinnissa käytettiin JADAS-27-pistemäärää (työkalu taudin aktiivisuuden pisteytykseen), CHAQ-toimintakykymittausta sekä tulehdusmerkkiaineita (IL-1 ja TNF-α). Tulokset osoittivat parannusta nivelten tulehduksessa, toimintakyvyssä ja tulehdusmerkkiaineiden tasoissa. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden tarve väheni.

Lumekontrolloitu crossover-tutkimus 1987

Arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta aktiiviseen nivelreumaan 14 viikon kaksoissokkoutetussa, . Osallistujia oli 40, joista osa sai 2,7 g eikosapentaeenihappoa (EPA) ja 1,8 g dokosaheksaeenihappoa (DHA) päivittäin, ja osa lumelääkettä. Kalaöljyä saaneilla väsymyksen alkaminen viivästyi keskimäärin 156 minuuttia ja aristavien nivelten määrä väheni 3,5:llä, ja tulehdusta edistävän leukotrieeni B4:n tuotanto väheni. Vaikutus säilyi vielä neljän viikon huuhtoutumisjakson jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kalaöljy voi lievittää nivelreuman oireita.

Tiedenörteille syventävää tietoa omega-3:sesta

Omega-3-rasvahapot, erityisesti eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), vähentävät interleukiini-1 (IL-1) ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-α) -sytokiinien tuotantoa useiden mekanismien kautta. Käydään niitä hieman läpi.

1. Eikosanoidien tuotannon muutos

Omega-3-rasvahapot korvaavat arakidonihappoa (AA) solukalvojen fosfolipideissä. Arakidonihaposta (omega-6) muodostuu tulehdusta edistäviä eikosanoideja, kuten prostaglandiini E2 (PGE2) ja leukotrieeni B4 (LTB4), jotka lisäävät IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. EPA ja DHA puolestaan johtavat vähemmän tulehdusta edistävien tai jopa tulehdusta vähentävien eikosanoidien, kuten prostaglandiini E3 (PGE3) ja leukotrieeni B5 (LTB5), muodostumiseen. Tämä muutos vähentää tulehdusreaktion voimakkuutta ja siten IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. (Lähde)

2. Transkription ja geeniekspression säätely

Omega-3-rasvahapot voivat estää NF-κB (nukleaarinen tekijä kappa B) -signalointia, joka on keskeinen tulehduksen säätelytekijä. NF-κB:n aktivoituminen lisää IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa makrofageissa ja muissa immuunisoluissa. Omega-3 estää NF-κB:n siirtymistä tumaan, mikä vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien synteesiä. (Lähde)

3. Resolviinien ja protectiinien tuotanto

Omega-3-rasvahapoista syntyy resolviineja ja protectiineja, jotka ovat aktiivisesti tulehdusta sammuttavia lipidivälittäjäaineita. Resolviinit ja protectiinit vähentävät tulehdusreaktiota säätelemällä immuunisolujen toimintaa ja estämällä liiallista IL-1– ja TNF-α-tuotantoa. (Lähde)

4. Makrofagien ja T-solujen toiminnan säätely

Omega-3 vähentää M1-makrofagien (proinflammatoristen makrofagien) aktiivisuutta ja lisää M2-makrofagien (tulehdusta hillitsevien makrofagien) toimintaa. T-solujen osalta omega-3 voi vähentää Th1- ja Th17-solujen aktiivisuutta, jotka tuottavat tulehdusta edistäviä sytokiineja, kuten TNF-α:ta ja IL-1:ä. (Lähde)

5. Vapaiden radikaalien vähentäminen

Omega-3-rasvahapot vähentävät reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa, mikä voi hillitä tulehduksen etenemistä ja sytokiinien liiallista eritystä. Tulehdusprosessit, joissa IL-1 ja TNF-α ovat mukana, liittyvät oksidatiiviseen stressiin. (Lähde)

Kala-annos

D-vitamiinin puutos on yleinen sekä lastenreumaa sairastavilla. Matala D-vitamiinitaso on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan ja suurempaan riskiin sairastua silmätulehdukseen (uveiittiin), joka on lastenreuman tunnettu komplikaatio. Riittävä D-vitamiinin saanti on siis tärkeää taudin hallinnan kannalta.

Foolihappo on keskeinen osa lastenreuman hoitoa. Metotreksaatti, yleisesti käytetty reumalääke, voi aiheuttaa foolihapon puutosta, mikä saattaa lisätä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä. Folaattilisän on osoitettu tehokkaasti vähentävän näitä haittavaikutuksia ilman, että se heikentää lääkkeen tehoa.

Lähteet D-vitamiini ja folaatti
Katsaus (2022)

Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.

Katsaus (2022)

D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston terveydessä ja immuunijärjestelmän säätelyssä, mikä tekee siitä keskeisen tekijän lastenreuman hallinnassa. JIA-potilailla havaitaan usein D-vitamiinin puutetta, mikä saattaa liittyä sairauden aktiivisuuteen ja luuston tiheyden heikkenemiseen.

Prospektiivinen, ei-satunnaistettu, vertaileva tutkimus (2022)

Tutkimuksessa verrattiin D-vitamiinitasoja 1–18-vuotiailla lasten idiopaattista niveltulehdusta (JIA) sairastavilla lapsilla ja terveillä verrokeilla. Tulokset osoittivat, että 66 % JIA-potilaista kärsi D-vitamiinin puutoksesta, ja nykyiset D-vitamiinilisät (500–2 000 IU/vrk eli 12,5–50 µg/vrk) eivät riittäneet turvaamaan riittävää tasoa. D-vitamiinitasoihin vaikuttivat vuodenaika ja ennaltaehkäisevä saanti, mutta ei sairauden hoito tai VDR-geenin polymorfismit.

Kohorttitutkimus (2004)

JIA-potilailla on kohonnut riski aliravitsemukseen, ja erityisesti oligoartriitti liittyi aiemmin raportoimattomaan ravitsemukselliseen vajaustilaan. Aliravitsemuksen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, eikä pelkästään vähäinen energian tai proteiinin saanti.

Valitettavasti tutkimuksia oli hyvin vähän. Kaksi tutkimusta kuitenkin osoitti, että lastenreuma on yhteydessä suurentuneeseen keliakiariskiin, erityisesti silloin, jos suvussa esiintyy autoimmuunisairauksia. Sen sijaan gluteenittoman ruokavalion ei havaittu lievittävän kipua tämän hyvin pienen pilottitutkimuksen perusteella.

Lähteet – gluteeni
Retrospektiivinen kohorttitutkimus (2022)

Tutkimukseen osallistui 329 JIA-potilasta Etelä-Italiasta (2001–2019), joista 2,4 %:lla diagnosoitiin keliakia, mikä on merkittävästi yleisempää kuin Italian väestössä keskimäärin. Autoimmuunisairauksien sukuhistoria oli merkittävä riskitekijä: 87,5 % JIA + keliakia -potilaista oli suvussa autoimmuunisairauksia, kun taas muilla JIA-potilailla osuus oli 45,8 %

Kohorttitutkimus (2022)

Seuranta-ajat olivat keskimäärin 7,0 vuotta lapsilla. Keliakiaan sairastuneilla lapsilla JIA riski oli lähes kolminkertainen verrattuna yleiseen väestöön. Tulokset viittaavat vahvaan yhteyteen keliakian ja autoimmuunisairauksien, kuten JIA:n ja RA:n, välillä.

Pilottitutkimus (2018)

25 potilasta, gluteeniton ruokavalio, 3 kuukautta. Ei vaikutusta kipuun JIA-potilailla.

Kasviperäiset polyfenolit, kuten kurkumiini, resveratroli ja vihreän teen katekiinit, ovat saaneet huomiota tulehdusta vähentävinä yhdisteinä. Kurkumiinin on todettu vaikuttavan tulehduksen välittäjäaineisiin ja vähentävän niveltulehduksen aktiivisuutta. Löytämissäni tutkimuksissa sillä oli myös positiivisia vaikutuksia lastenreumaan, vaikka tutkimusnäyttö on rajallista.

Lähteet – polyfenolit
Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (RCT) (2018)

Tutki sinilaserin (447 nm) ja ultrabioaktiivisen kurkumiinin (1200 mg/vrk) vaikutusta JIA-potilailla (n=48, keski-ikä 13,8 v.). Kurkumiiniryhmässä taudin aktiivisuus (JADAS-71) parani merkittävästi (13.8 → 2.8, kipu väheni 66.7 % ja toimintakyky parani 62.7 % verrattuna lumeryhmään. Lisäksi metotreksaatin ja metyyliprednisolonin tarve väheni huomattavasti. Sinilaser ja kurkumiini osoittautuivat tehokkaiksi, turvallisiksi ja kustannuksia säästäviksi lisähoidoiksi JIA:n hallinnassa.

Satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (2018)

Kurkumiini yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon paransi merkittävästi OJIA-potilaiden taudin aktiivisuutta varhaisvaiheessa ja vähensi tulehduksen ja oireiden voimakkuutta. Se oli turvallinen, hyvin siedetty ja edullinen lisähoito lastenreuman hallinnassa.

Retrospektiivinen, pitkittäinen seurantatutkimus (2020)

Tutkimuksessa 81 % (22/27) JIA-uveiittipotilaista saavutti tulehduksen inaktivaation vuoden aikana suun kautta otettavalla kurkumiini-fosfatidyylikoliinikompleksilla. 19 %:lla (5/27) ei tapahtunut merkittävää parannusta, mutta heidän tilanteensa pysyi vakaana. Hoito oli hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia tai allergisia reaktioita havaittu.

Ensinnäkin oli hieman pettymys, että suoria tutkimuksia oli niin vähän. Jouduin käyttämään lähteissä niinkin vanhaa tutkimusta kuin vuodelta 1987 (omega-3). Lastenreuma on kuitenkin yleisin krooninen reumasairaus lapsilla, joten aihetta olisi tärkeää tutkia enemmän.

Omega-3:n mekanistinen ja kliininen tutkimusnäyttö on vahva. Myös D-vitamiinitasot voivat olla alhaiset, joten riittävästä saannista tulisi huolehtia. Folaatti on toinen tärkeä ravintoaine, jonka riittävä saanti on turvattava. Lasten vihreiden kasvisten syönti on muutenkin haasteellista, riippumatta siitä, onko heillä lastenreuma vai ei. Aiheesta ei kuitenkaan löytynyt juurikaan tutkimusviittauksia.

Kurkumiini on hyvin siedetty yhdiste, ja aiemmissa nivelrikkoa käsittelevissä artikkelissa se vakuutti ainakin minut tehollaan. Suoria tutkimuksia lastenreumasta oli kuitenkin hyvin vähän. Gluteenin ja viljojen osalta ei löytynyt muuta yhteyttä kuin se, että keliakian mahdollisuus kannattaa selvittää lastenreumaa sairastavilla, jos sitä ei ole vielä tutkittu.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Masennus – osa 3: Folaatti

Folaatti on vesiliukoinen B-vitamiini, tarkemmin sanottuna B9-vitamiini, jota tarvitaan solujen jakautumisessa ja DNArakentumisessa. Sitä esiintyy luonnollisessa muodossaan useissa ruoissa, kuten maksassa, lehtivihanneksissa, palkokasveissa, pähkinöissä ja hedelmissä. Synteettisessä muodossa folaattia kutsutaan foolihapoksi, ja sitä lisätään moniin ravintolisiin ja väkevöityihin elintarvikkeisiin. Tutkimuksissa käytetään usein metyylifolaattia, koska se on folaatin biologisesti aktiivinen muoto, jonka elimistö voi hyödyntää suoraan ilman monimutkaista muuntamisprosessia.

Tiivistelmä: Foolihappo, tarkemmin sanottuna metyylifolaatti, voi tarjota lievää helpotusta masennusoireisiin, kun sitä käytetään yhdessä tiettyjen masennuslääkkeiden (SSRI/SNRI) kanssa.

Tutkimus 1

Tutkimuksessa selvitettiin metyylifolaatin vaikutusta akuutista psykiatrisesta häiriöstä toipumiseen potilailla, joilla oli joko vakava masennus tai skitsofrenia ja joiden punasolujen folaatin tasot olivat rajalla tai puutoksella (alle 200 µg/l). Kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa kokeessa 41 potilasta sai metyylifolaattia (15 mg/päivä) tavanomaisen psyykenlääkityksensä ohella kuuden kuukauden ajan.

Tulokset: Sekä masennus- että skitsofreniaryhmissä metyylifolaatti paransi merkittävästi potilaiden kliinistä ja sosiaalista toipumista plaseboryhmään verrattuna, ja erot hoitoryhmien välillä kasvoivat ajan myötä.

Tutkimus 2

Tässä katsauksessa tarkasteltiin folaatin vaikutusta masennuksen hoidossa joko lisähoitona masennuslääkkeiden rinnalla tai vaihtoehtoisena hoitona. Katsaus sisälsi kolme satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 247 henkilöä.

Tulokset: Kahdessa tutkimuksessa (151 osallistujaa) folaatin lisääminen tavanomaiseen masennuslääkitykseen vähensi masennusoireita Hamiltonin masennusasteikolla keskimäärin 2,65 pistettä enemmän kuin plasebo. Lisäksi folaattilisäys lisäsi niiden osuutta, jotka kokivat vähintään 50 % vähennyksen oireissaan kymmenen viikon kohdalla. Yhdessä tutkimuksessa (96 osallistujaa) folaatin käyttö itsenäisenä hoitona masennuslääke trazodonin sijasta ei tuottanut merkittävää hyötyä.

Tutkimus 3

Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin L-metyylifolaattia lisähoitona aikuisilla, joilla on diagnosoitu vakava masennus (MDD) ja jotka saavat masennuslääkkeitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti L-metyylifolaattia lisähoitona niillä potilailla, jotka eivät olleet saaneet riittävää vastetta pelkästään masennuslääkkeistä. Analyysi sisälsi yhdeksän tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 6 707 potilasta.

Tulokset: Meta-analyysissä L-metyylifolaatti lisähoitona paransi masennuslääkkeiden tehoa verrattuna pelkkään masennuslääkitykseen, mutta vaikutus oli vähäinen. Kolmen tutkimuksen (N=483) mukaan L-metyylifolaatti lisäsi vastetta masennuslääkitykseen. Näissä tarkasteltiin potilaiden ”vastetta” masennuslääkitykseen Hamiltonin masennusasteikon 17-kohtaisen version (HDRS-17) avulla. Neljän tutkimuksen (N=507) jatkuvaa masennusoireiden mittausta koskeva meta-analyysi osoitti vastaavaa tulosta: L-metyylifolaatti vähensi masennusoireita hieman.

Tutkimus 4

Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä tutkittiin foolihappolisän vaikutusta masennukseen aikuisilla. Tutkimus koostui kuudesta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta, joissa arvioitiin masennusoireita Beckin masennusasteikolla ja Hamiltonin masennusasteikolla (HAM).

Tulokset: Beckin masennusasteikko (BDI): Foolihappolisä vähensi masennuspisteitä merkittävästi, eikä tutkimusten välillä ollut tilastollista vaihtelua. Foolihappo laski myös HAM-pisteitä merkitsevästi, mutta kohtalaisella heterogeenisyydellä. Alaryhmäanalyysi osoitti, että foolihappolisä laski masennuspisteitä riippumatta siitä, minkälaisia annoksia tai hoitojaksoja eri tutkimuksissa käytettiin.

Oma tutkinta: Voisin näiden perustella hyvinkin itse käyttää metyylifolaattia yhdessä lääkityksen kanssa, mikäli kärsisin masennuksesta.

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta: