Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä, siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Toisena olisi vuorossa C- ja D-vitamiinit ja muistisairaudet.
C- ja D-vitamiini ja muistisairaudet
Näytön aste: *
Laaja systemaattinen katsaus ja verkostometatutkimus (2025) vertaili Alzheimerin tautia sairastavien ja terveiden henkilöiden vitamiinitasoja. Tulokset osoittivat, että erityisesti C- ja D-vitamiinien pitoisuudet olivat selvästi matalammat Alzheimer-potilailla. C-vitamiinin taso oli kaikkein selkeimmin alentunut, ja D-vitamiini seurasi läheisesti perässä. Tämä viittaa siihen, että näiden vitamiinien puutokset voivat liittyä hermoston rappeutumiseen ja sairauden etenemiseen. (1)
Entäs ravitolisistä saatava C- Ja D-vitamiini?
Vuoden 2024 systemaattinen katsaus tarkasteli 33 tutkimusta ravintolisien vaikutuksista iäkkäiden kognitioon. Tulokset korostivat erityisesti D-vitamiinin hyötyjä. Se yhdistyi toistuvasti hitaampaan kognitiiviseen heikkenemiseen ja pienempään dementia- tai Alzheimerin taudin riskiin. Sen sijaan C-vitamiini ei erottunut tässä katsauksessa merkittäväksi kognitiota tukevaksi ravintoaineeksi, vaikka sitä on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty hermoston suojamekanismeihin. Näin ollen D-vitamiini vaikuttaa olevan vahvemmalla näytöllä varustettu tuki iäkkään aivoterveyteen, etenkin kun se yhdistyy muihin ravitsemuksellisiin tekijöihin kuten omega-3-rasvahappoihin ja suoliston hyvinvointia tukeviin probiootteihin. (2)
Missä ruoissa on runsaasti C- ja D-vitamiineja?
C-vitamiinia esiintyy runsaasti erityisesti tuoreissa kasviksissa ja hedelmissä. Erittäin hyviä lähteitä suhteessa annoskokoon ovat mm. paprika, mustaherukat, kiivi, appelsiini, tyrni ja parsakaali. Eimerkiksi puolikas paprika voi kattaa koko päivän tarpeen.
D-vitamiinia saadaan parhaiten rasvaisista kaloista kuten lohi, silakka, makrilli ja sardiini. Myös D-vitaminoidut maitotuotteet ja kasvipohjaiset juomat ovat hyviä lähteitä. Pienessä määrin D-vitamiinia on myös kananmunan keltuaisessa ja sienissä (erityisesti UV-valossa kasvatetuissa).
Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä – siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Ensimmäisenä B-vitamiinit ja muistisairaudet.
B-vitamiiinit (B12, folaatti ja tiamiini)
Näytön aste: ***
Systemaattinen katsaus ja metatutkimus, joka julkaistiin huhtikuussa 2025, analysoivat vanhuksilla tehtyjä interventiotutkimuksia, joissa arvioitiin foolihapon ja B12-vitamiinin vaikutuksia lievää kognitiivista heikentymää (MCI) potevilla henkilöillä. Tulokset olivat lupaavia: B12-vitamiinin ja foolihapon yhdistelmä hidasti kognitiivista heikkenemistä, laski veren homokysteiinitasoa ja nosti veren folaatin ja B12-vitamiinin pitoisuuksia. Näin ollen näyttäisi siltä, että juuri näiden kahden metylaattion tärkeän ravintoaineen yhdistäminen on paras vaihtoehto ikääntyneiden aivoterveyden tukemiseksi. (1)
Tuore väestötutkimus Yhdysvalloista (NHANES 2011–2014) osoitti, että suurempi ravinnosta saatu tiamiinin (B1-vitamiini) määrä oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn yli 60-vuotiailla. Tutkimuksessa mitattiin prosessointinopeutta, toiminnanohjausta ja muistia, ja korkeimman tiamiinin saannin ryhmässä havaittiin selvästi paremmat pistemäärät kuin alhaisimman saannin ryhmässä. Yhteys oli lineaarinen ja tilastollisesti merkitsevä myös useiden muuttujien säätelyn jälkeen. (3).
Ennemmän ei näyttäisi kuitenkaan olevan parempi, Kiinalainen tutkimus (2024) havaitsi, että vanhemmilla henkilöillä tiamiinin päivittäinen saanti muovautui J-käyräiseksi suhteen suhteen kognitiiviseen heikkenemiseen: alle 0,68 mg/pv ei vaikutusta, mutta yli 1 mg/pv liittyi lievään kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Optimaaliseksi tasoksi tunnistettiin 0,60–1,00 mg/pv (4).
Tässä kohtaa on myös pakko mainita vegaaniruokavalio. Vegaani- ja kasvisruokavaliot voivat vähentää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä, mutta samalla ne altistavat neurologisille riskeille, jos ravintoaineiden saanti on puutteellista. B12-vitamiinin, DHA:n, EPA:n ja raudan puute on yhdistetty kognitiiviseen heikkenemiseen ja neurodegeneraatioon. Hyvin suunniteltuna ja tarvittaessa täydennettynä kasvisruokavalio voi kuitenkin tukea aivoterveyttä. (2)
Mitkä ruoat sisältävät runsaasti B-vitamiineja?
B12-vitamiinia saa vain eläinperäisistä tuotteista kuten lihasta, kalasta, kananmunista ja maitotuotteista, vegaanien on saatava sitä lisäravinteena tai B12-vahvistetuista elintarvikkeista. Folaattia löytyy erityisesti maksasta, vihreistä lehtivihanneksista, palkokasveista, täysjyväviljoista ja sitrushedelmistä. Tiamiinin (B1) hyviä lähteitä ovat täysjyväviljat, siemenet, pavut, peruna ja sianliha.
Kirjoitan todennäköisesti kesällä kandiaattitutkielman aiheesta ”Kananmunan syönnin yhteys muistihäiriöiden riskiin väestötutkimuksissa”. Aihe voi vielä tarkentua matkan varrella tai muuttua kokonaan, mutta ajattelin katsoa jo nyt, mitä tutkimuksia aiheesta löytyy. Ei tarvitse odotella kesän yli ennen kuin tietää, mihin suuntaan tulokset kallistuvat. Samalla tämä toimii pienenä tieteellisenä kokeena siitä, miten tiedon kertyminen voi muuttaa omaa käsitystä aiheesta.
Tämä on siis lähtötilanne , en jää tätä blogia sen kummemmin hinkkaamaan, vaan raportoin, mitä tutkimuksia tulee vastaan ja millaisia tuloksia niissä on. Näin saan samalla tehtyä pohjaa kandityötä varten. Myös muuta kuin puhtaasti väestöpohjaista tutkimusta otetaan tähän mukaan. Jaan tutkimukset maanosittain, koska kananmunatutkimuksissa tulokset vaihtelevat yllättävän paljon sen mukaan, missä päin maailmaa tutkimus on tehty.
Mitä systemaattinen katsaus sanoo kananmunista ja muistista?
Löysin aiheesta toistaiseksi vain yhden systemaattisen katsauksen: Relationships of Dietary Patterns, Foods, and Micro- and Macronutrients with Alzheimer’s Disease and Late-Life Cognitive Disorders vuodelta 2017. Se tarkasteli laajasti ruokavalioiden, yksittäisten ruokien ja ravintoaineiden yhteyksiä Alzheimerin tautiin ja muihin ikääntymiseen liittyviin kognitiivisiin häiriöihin. Katsauksen mukaan jotkin ruoat, joita on aiemmin pidetty haitallisina, ovat saaneet uudenlaista tulkintaa tuoreemmassa tutkimusnäytössä. Näihin kuuluu myös kananmunat.
Entä Suomessa?
Suomesta löytyi vain yksi aiheeseen liittyvä tutkimus: Kuopion sydän- ja verisuonitautitutkimus (KIHD), julkaistu vuonna 2017. Tutkimuksessa selvitettiin ravinnon kolesterolin ja kananmunien kulutuksen yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin riskiin itäsuomalaisessa väestössä.
Kohtuullinen kananmunien syönti ei ollut yhteydessä suurempaan muistihäiriöiden riskiin, eikä myöskään kolesterolin saanti ruokavaliosta. Joissain alaryhmissä tulokset viittasivat jopa mahdolliseen suojaavaan vaikutukseen.
Euroopasta löytyi kiinnostava pitkittäistutkimus Espanjasta, jossa seurattiin yli 25 000 ihmistä keskimäärin 21,5 vuoden ajan. EPIC-Spain Dementia -kohortti tarkasteli kananmunien syönnin yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin riskiin.
Koko väestön tasolla kananmunien kulutus ei ollut yhteydessä suurempaan eikä pienempään riskiin. Mutta kun osallistujat jaettiin sen mukaan, kuinka hyvin he noudattivat Välimeren ruokavaliota, löytyi jotain mielenkiintoista: niillä, joilla ruokavalion laatu oli heikko, kananmunien suurempi kulutus näyttäisi liittyvän matalampaan dementiariskiin. Hyvin tai kohtalaisesti ruokavalio-ohjeita noudattavilla yhteyttä ei havaittu.
Mitä Yhdysvalloissa on tutkittu?
Yhdysvalloista löytyi kaksi kiinnostavaa pitkittäistutkimusta, joissa tarkasteltiin kananmunien vaikutusta muistiin ja Alzheimerin riskiin.
Rush Memory and Aging Projectissa havaittiin, että vähintään kaksi kananmunaa viikossa syöneillä oli pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Myös aivojen obduktiotulokset tukivat tätä: enemmän kananmunia syöneillä oli vähemmän Alzheimerin taudille tyypillisiä muutoksia. Osasyyksi epäillään kananmunien koliinipitoisuutta, joka saattaa suojata muistia.
Rancho Bernardo -tutkimuksessa taas selvisi, että miehillä suurempi kananmunien kulutus oli yhteydessä parempaan muistisuoriutumiseen etenkin pitkäkestoisessa ja lyhytkestoisessa muistissa. Naisilla vaikutus ei ollut yhtä selvä. Kananmunien syöminen keski-iässä näyttäisi siis olevan yhteydessä parempaan kognitiiviseen kuntoon myöhemmällä iällä, ainakin joillain osa-alueilla.
Mitä Aasiassa on havaittu?
Aasian tutkimukset tukevat yleisesti ajatusta siitä, että kananmunien kulutuksella ei ole haittaa ja joissakin tapauksissa se voi jopa olla hyödyksi muistille.
Kiinalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa (2024) havaittiin, että päivittäin kananmunia syöneillä oli selvästi pienempi dementiariski verrattuna niihin, jotka söivät niitä harvemmin. Päivittäinen munankulutus näytti siis olevan yhteydessä parempaan muistiterveyteen.
Toinen kiinalainen pitkittäistutkimus(2022) osoitti, että suurempi kananmunien kulutus liittyi parempaan yleiseen kognitiiviseen toimintaan etenkin naisilla ja niillä, joilla oli alhainen raudan saanti.
Iranilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (2024) kananmunia enemmän syöneet iäkkäät aikuiset suoriutuivat paremmin muistia ja ajattelua mittaavissa testeissä. Vaikutus oli vahvempi niillä, jotka söivät vähintään 4 munaa viikossa, mutta osa yhteyksistä heikkeni, kun tulokset vakioitiin muilla tekijöillä.
Kolmas kiinalainen tutkimus (2015) toi esiin, että suurempi päivittäinen kananmunien ja merituotteiden saanti oli yhteydessä pienempään lievän kognitiivisen heikentymisen (MCI) riskiin. Samassa yhteydessä myös aktiiviset elämäntavat, kuten lukeminen ja liikunta, näyttivät suojaavan muistia.
Kananmunien kulutuksen ja kognitiivisen toiminnan yhteys eri tutkimuksissa
Kananmunien haitallista vaikutusta kognitioon arvioidaan uudelleen
Aiemmat negatiiviset käsitykset eivät välttämättä pidä paikkaansa
Omat mietinnät
Tähän asti löydetty tutkimusnäyttö on yllättävän yhtenäistä ja toisaalta myös aika odotettua. Onhan kananmunassa kaikki elämälle välttämättömät rakennusaineet yhdessä paketissa.
Monessa tutkimuksessa pohdittiin myös miksi kananmunat voisivat olla hyödyksi muistille. Esille nousivat erityisesti ravintoaineet kuten koliini ja rauta. Kiinnostavaa oli, että yhdessä eurooppalaisessa tutkimuksessa kananmunien mahdollinen hyöty näkyi vain niillä, joiden ruokavalio oli muuten vähemmän terveellinen. Jos ruokavalio oli jo valmiiksi hyvä, kuten välimerellinen, munien lisäämisestä ei ollut lisähyötyä. Myös tutkimustulosten alueellinen jakautuminen viittaisi siihen.
Pohjoismaiset ravitsemussuositukset suosittelevat punaisen lihan kulutuksen vähentämistä terveyden ja ympäristön nimissä. Vähemmän on puhuttu siitä, miten suositus vaikuttaa haavoittuviin ryhmiin, kuten nuoriin tyttöihin, joilla raudan tarve on suuri. Jos punaisen lihan määrä kouluruoassa vähenee, raudanpuutteen riski voi kasvaa ja seuraukset näkyvät lasten terveydessä, kasvussa ja oppimisessa.
Punainen liha on paras raudanlähde
Punainen liha on tärkein hyvin imeytyvän raudan lähde ruokavaliossamme. Kun punaisen lihan saanti vähenee, heikosti imeytyvän kasvisperäisen raudan osuus kasvaa. Tämä voi lisätä raudanpuutteen riskiä etenkin ryhmissä, joilla raudan tarve on suurta.
Riskiryhmät: nuoret tytöt, vegaanit ja fertiili-ikäiset naiset
Erityisessä riskissä ovat nuoret tytöt, jotka ovat murrosiän kasvupyrähdyksen ja kuukautisten alkamisen vuoksi lisääntyneen raudan tarpeen vaiheessa. Myös vegaaniruokavaliota noudattavat nuoret sekä fertiili-ikäiset naiset ovat alttiita raudanpuutteelle, sillä heidän ruokavalionsa voi sisältää vain vähän hyvin imeytyvää rautaa.
Mitä tutkimukset sanovat raudanpuutteesta Pohjoismaissa?
Useat tutkimukset Pohjoismaista osoittavat, että raudanpuute on yleinen ongelma nuorilla tytöillä, myös ilman näkyvää anemiaa.
Suomalainen seurantatutkimus (2022) havaitsi, että 21,6 % lapsista, joilla oli normaali hemoglobiini, ja 14,9 % lapsista, joilla oli normaali hemoglobiini ja punasoluindeksi, oli ferritiinitaso alle 15 μg/l, mikä viittaa raudan varastojen puutteeseen. (1)
Suomalaisessa tutkimuksessa (2020) tutkittiin 578 nuorta (14–17-vuotiaita, sekä urheilijoita että ei-urheilijoita). Noin 23 % tytöistä oli ferritiinitaso alle 15 μg/l, mikä osoittaa rautavarastojen loppumista. (2)
Ruotsalaisessa tutkimuksessa (2025) todettiin, että noin 23 % teini-ikäisistä tytöistä kärsi raudanpuutteesta (ferritiini <15 μg/l). (3)
Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa (2025) havaittiin vielä korkeampi raudanpuutteen yleisyys: 38,1 % osallistujista oli ferritiini alle 15 µg/l ja noin 3 %:lla oli jo kehittynyt raudanpuuteanemia. Kasvis- ja vegaaniruokavaliota noudattavilla tytöillä raudanpuutteen riski oli suurin (n. 66 %), kun taas kaikkiruokaisilla se oli noin 31 %. (4)
Norjalaisessa väestötutkimuksessa (2021) 18,1 % tytöistä oli raudanpuute (alhainen ferritiini) verrattuna vain 1,6 %:iin pojista. (5)
Miten rautaa mitataan ja tutkitaan?
Raudan tilaa elimistössä arvioidaan yleisimmin verikokeilla. Tavallisimmat mittarit ovat hemoglobiini, joka kertoo veren hapenkuljetuskyvystä, ja ferritiini, joka heijastaa kehon rautavarastoja. Pelkkä hemoglobiini voi olla pitkään normaali, vaikka varastoraudan määrä olisi jo vähentynyt, joten ferritiinimääritys on tarkempi keino havaita varhainen raudanpuute. Joissain tilanteissa tutkitaan lisäksi esimerkiksi transferriinin kylläisyys (TSAT) tai liukoinen transferriinireseptori (sTfR) täydentämään tilannearviota, etenkin jos elimistössä on tulehdustila, joka voi nostaa ferritiinitasoa.
Omia ajatuksia aiheesta
Suuri määrä nuorista tytöistä kärsii jo nyt raudanpuutteesta, joten heille soisi pikemminkin enemmän kuin vähemmän punaista lihaa erityisesti kouluruokailun yhteydessä. Aihe on toki ravitsemuspiireissä herkkä ja latautunut, mutta lasten terveydellä ei tässä asiassa pitäisi leikkiä. Rautavarastojen turvaaminen on perusedellytys kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Olen tällä hetkellä koulussa opintojaksolla nimeltä ”Ruokapalvelut”, jossa teimme muun muassa ruokapassin. Siinä korostettiin toistuvasti sitä, että voi kannattaa vaihtaa kasvirasvalevitteisiin. Mutta mitä tiede sanoo asiasta? Kuinka haitallista voi on ihmisille, ja miksi sitä tulisi välttää niin voimakkaasti? Kannattaako voi korvata margariinilla vai kentis jollain muulla?
Viimeaikainen tutkimusnäyttö
Koska satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (RCT) ja niihin perustuvia meta-analyysejä ei ole saatavilla, joudumme tarkastelemaan seurantatutkimuksiin perustuvia meta-analyysejä. Näyttöön tulee suhtautua tavanomaiseen tapaan varauksella, kuten aina havaintotutkimuksiin perustuvassa näytössä. Tässä ei käsitellä vaikutuksia veren rasva-arvoihin – niihin palataan lopussa – vaan keskitytään lopputulemiin eli sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.
Tutkimus 1
Laajassa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin, miten voin ja kasvipohjaisten öljyjen pitkäaikainen käyttö vaikuttaa kuolleisuuteen. Yli 220 000 terveenä tutkimuksen alussa ollutta aikuista seurattiin jopa 33 vuoden ajan. Runsas voin käyttö oli yhteydessä 15 % suurempaan kokonaiskuolleisuuteen ja 12 % suurempaan syöpäkuolleisuuteen verrattuna niihin, jotka käyttivät voita vähiten.
Sen sijaan kasviöljyjen, kuten oliivi-, rypsi- ja soijaöljyn, runsas käyttö oli yhteydessä pienempään kuolleisuuteen: kokonaiskuolleisuus oli 16 %, syöpäkuolleisuus 11 % ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus 6 % matalampi runsaasti kasviöljyjä käyttävillä. Tarkemmassa analyysissä havaittiin, että jokainen 10 gramman päivittäinen vaihto voista kasviöljyihin liittyi 17 % pienempään kokonais- ja syöpäkuolleisuuteen.
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten taustaraportti (2023) kokoaa yhteen laajasti näyttöä eri rasvojen terveysvaikutuksista. Oliiviöljyn käyttö oli yhteydessä 23 % pienempään kokonaiskuolleisuuteen sekä pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin (−28 %), tyypin 2 diabetekseen (−16 %, jopa −51 % RCT:ssä) ja joihinkin syöpiin. Rypsiöljystä ei ollut yhtä vahvaa näyttöä suuntaan tai toiseen. Voin käytön havaittiin liittyvän hieman alentuneeseen diabetesriskiin mutta myös hieman kohonneeseen kuolleisuuteen. Margarineista ja voiseoksista näyttö oli niukkaa ja epäyhtenäistä.
Vuonna 2021 julkaistussa amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaisten ruoanlaittorasvojen käyttö liittyy kuolleisuuteen. Aineistona oli yli 521 000 henkilöä (ikä 50–71 vuotta), seuranta-aika keskimäärin 16 vuotta. Tulokset: voin käyttö oli yhteydessä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen (HR per 1 rkl/päivä = 1.08), syöpäkuolleisuuteen sekä sydän- ja diabeteskuolleisuuteen. Kovempi margariini liittyi myös lisääntyneeseen kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 1.06). Sen sijaan rypsiöljyn käyttö liittyi lievästi pienempään kokonaiskuolleisuuteen (HR = 0.98) ja oliiviöljyn käyttö merkittävästi pienempään kokonais- ja sydänperäiseen kuolleisuuteen (HR = 0.96). Maissiöljyllä ei havaittu merkittävää yhteyttä.
Vuonna 2016 julkaistiin meta-analyysi, jonka tarkoituksena oli tutkia systemaattisesti, miten voin käyttö liittyy tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen, kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Mukaan otettiin yhdeksän julkaisua, jotka kattoivat 15 maa- tai väestökohtaista kohorttia, yhteensä 636 151 osallistujaa ja 6,5 miljoonaa henkilövuotta. Tulokset: kokonaiskuolleisuus – heikko positiivinen yhteys (RR = 1.01; 95 % CI 1.00–1.03), sydän- ja verisuonitaudit – ei merkittäviä yhteyksiä, tyypin 2 diabetes – heikko suojaava yhteys (RR = 0.96; 95 % CI 0.93–0.99).
Oliiviöljy näyttäisi olevan erinomainen valinta niin margariinien kuin muidenkin öljyjen tai voin sijaan. Voi ei ole mikään terveysihme, vaan näyttäisi todennäköisemmin kallistuvan haitallisen puolelle. En kuitenkaan vielä tällä näytöllä lähtisi asiasta hyperventiloimaan tai jättämään voisilmää puurosta pois – kunhan se puuro tulee syödyksi. Pullat ja muut leivonnaiset onkin sitten asia erikseen.
Hyödyllisintä näyttäisi olevan, että vaihtaa voin oliiviöljyyn. Margariinin osalta aiemmat tutkimukset voivat olla harhaanjohtavia, sillä sen laatu on parantunut merkittävästi esimerkiksi transrasvojen osalta. Näin ollen margariinin käyttö voi tänä päivänä olla perusteltu ja terveyttä tukeva valinta. Kuitenkin Ruokapalvelut-kurssilla tulisi mielestäni suositella leivälle oliiviöljyä margariinin sijaan. Kurssien tulisi perustua tieteelliseen näyttöön – olemmehan sentään ravitsemustieteen opiskelijoita.
Mikä tekee voista ongelmallisen?
Voin ja esimerkiksi kookosöljyn tiedetään nostavan LDL-kolesterolia – tämä on kiistaton vaikutus, ja se johtuu niiden sisältämästä tyydyttyneestä rasvasta. Kohonnut LDL-taso voi olla haitallinen erityisesti silloin, kun samalla triglyseridit ovat koholla ja HDL on matala.
Voin mahdolliset haittavaikutukset saattavat välittyä myös muiden mekanismien kautta. On olemassa alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että tyydyttyneet rasvat – kuten voissa olevat – voivat edistää matala-asteista tulehdusta elimistössä. Tämä matala-asteinen tulehdus on yhdistetty valtimotautien, kuten ateroskleroosin, kehittymiseen. Näiden vaikutusmekanismien tutkimus on kuitenkin vielä alkuvaiheessa.
Ketogeeninen ruokavalio, mitä tiede sanoo sen hyödyistä? Ketogeenisen ruokavalion, eli keto-ruokavalion, ympärillä pyörivä uutisointi on ollut mediassa yksipuolisen negatiivista – mutta perustuuko kritiikki tieteeseen? Viimeisen 10 vuoden tutkimukset kertovat toista. Selvitän, mitä ketogeeninen ruokavalio tarjoaa painonpudotukseen ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon vahvimman tieteellisen näytön – satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden (RCT), meta-analyysien ja systemaattisten katsausten – pohjalta. Heikompaa näyttöä tarjoavat seurantatutkimukset jätän pois.
Ketogeeninen ruokavalio painonpudotuksessa
Ketogeeninen ruokavalio on tehokas menetelmä painonpudotukseen, erityisesti lyhyellä aikavälillä. Meta-analyysien mukaan keto-ruokavaliolla olevat aikuiset menettävät keskimäärin enemmän painoa kuin perinteisiä vähärasvaisia tai kalorirajoitettuja ruokavalioita noudattavat. Painonlasku on nopeinta ensimmäisten 3–6 kuukauden aikana, jolloin pudotus voi olla jopa 10–15 kiloa. Ketoosin ansiosta elimistö polttaa rasvavarastojaan tehokkaasti energiaksi. Lisäksi ruokavalio vähentää ruokahalua ja tasaa verensokeria, mikä voi helpottaa sen noudattamista. (1, 2, 3, 7)
Pitkällä aikavälillä keton teho painonpudotuksessa voi tasaantua muiden ruokavalioiden kanssa, mutta se on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi diabeetikoille tai niille, jotka tavoittelevat nopeita tuloksia hiilihydraatteja rajoittamalla. (1, 3, 5, 6)
Ketogeeninen ruokavalio ja verensokerin hallinta
Ketogeeninen ruokavalio parantaa verensokerin hallintaa merkittävästi. Meta-analyysit osoittavat, että se alentaa paastoverensokeria ja pitkän aikavälin verensokeritasoa (HbA1c) tehokkaammin kuin monet muut ruokavaliot. Hiilihydraattien rajoitus parantaa insuliiniherkkyyttä vähentämällä insuliinin tarvetta, mikä tekee siitä erityisen hyödyllisen tyypin 2 diabetesta sairastaville. (4, 5, 6)
Useissa tutkimuksissa havaittiin, että monet osallistujat pystyivät vähentämään tai lopettamaan diabeteslääkityksensä ketogeenisen ruokavalion ansiosta. Verensokerin tasaisuus ja insuliinivasteen paraneminen tekevät siitä varteenotettavan vaihtoehdon erityisesti niille, joilla on kohonnut riski metabolisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen tai esidiabetekseen. (4, 6)
Ketogeenisen ruokavalion haasteet ja mahdolliset haittavaikutukset
Vaikka ketogeeninen ruokavalio on tehokas painonpudotuksessa ja verensokerin hallinnassa, sen toteuttaminen ja pitkäaikainen noudattaminen voi olla haastavaa. Tiukka hiilihydraattirajoitus vaatii tarkkaa suunnittelua, ja meta-analyysit osoittavat, että painonpudotuksen etu voi tasoittua muiden ruokavalioiden kanssa pitkällä aikavälillä, sillä monet palaavat vähitellen tavanomaiseen ruokavalioon. (3, 4, 5)
Lisäksi keto voi nostaa LDL-kolesterolitasoja erityisesti niillä, joiden ruokavalio sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja, mikä voi olla merkittävä huomio sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. (2, 3, 4)
Alkuvaiheessa ketogeeninen ruokavalio aiheuttaa usein lyhytaikaisia sivuvaikutuksia, kuten väsymystä, päänsärkyä ja huimausta, kun keho sopeutuu ketoosiin. Myös ruoansulatusvaivat, kuten ummetus, voivat olla yleisiä vähäisen kuitujen saannin takia. Näistä syistä ruokavalio ei välttämättä sovi kaikille, ja sen pitkäaikaisvaikutuksista, erityisesti sydänterveyteen ja aineenvaihduntaan, tarvitaan vielä lisätutkimusta. (2, 3, 4, 5)
Oma mielipide
Ketogeeninen ruokavalio on loistava tapa hallita painoa ja verensokeria. Jos joku väittää, ettei se ole luonnollinen ruokavalio, pyydä häntä etsimään hiilihydraatteja Suomen talvesta ilman kaupan hyllyjä – onnea matkaan! Niukkuus osoittaa, että elimistömme pärjää myös vähähiilihydraattisesti. Ketoa ei kuitenkaan ole helppo noudattaa – sen tietää jokainen, joka on kamppaillut hiilihydraattirajoitusten kanssa. Säännöllinen ketoilu tuskin haittaa, ja painonhallinnassa sekä verensokerin säätelyssä se ansaitsee täyden kympin. Peukku ylös ketoilulle.
Tutkimuksessa selvitettiin erittäin vähäkalorisen ketogeenisen ruokavalion tehokkuutta ja turvallisuutta ylipainoisten ja lihavien henkilöiden painonhallinnassa. Katsaukseen valittiin 12 tutkimusta, joissa arvioitiin sen vaikutuksia painoon, vyötärönympärykseen, verenpaineeseen, verensokeriin, veren rasva-arvoihin sekä maksa- ja munuaisarvoihin. Ruokavalio vähensi painoa tehokkaasti: lyhyissä jaksoissa 10 kiloa ja vähintään 4 viikon ketogeenisessä vaiheessa 15,6 kiloa, ja tulokset säilyivät jopa kahden vuoden ajan. Lisäksi se laski vyötärönympärystä, verensokeria, kolesterolia, triglyseridejä ja verenpainetta. Turvallisuus oli hyvä, eikä merkittäviä haittoja havaittu. Lopettamisprosentti (7,5 %) oli samaa luokkaa perinteisten vähäkaloristen ruokavalioiden kanssa. Tutkimus osoittaa, että tämä ruokavalio on tehokas ja turvallinen vaihtoehto ylipainon ja lihavuuden hoitoon.
Tutkimus tarkasteli ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia ylipainoisten ja lihavien henkilöiden aineenvaihduntaan, oli heillä tyypin 2 diabetesta tai ei. Analyysiin otettiin 14 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa sitä verrattiin vähärasvaisiin ruokavalioihin.
Tulokset osoittivat, että ketogeeninen ruokavalio paransi erityisesti diabeetikoiden verensokeritasapainoa laskemalla pitkäaikaista verensokeria ja insuliiniresistenssiä. Painonpudotus oli merkittävää kaikilla: diabeetikoilla suurempaa (-7,78 kg) kuin muilla (-3,81 kg). Diabeetikoilla ruokavalio alensi triglyseridejä ja nosti hyvää kolesterolia, mutta ei-diabeetikoilla se lisäsi kokonaiskolesterolia ja huonoa kolesterolia.
Muut sydän- ja verisuonitautien riskitekijät, kuten verenpaine ja munuaisarvot, eivät muuttuneet merkittävästi verrattuna vähärasvaisiin ruokavalioihin. Tutkimus toteaa, että ketogeeninen ruokavalio tukee tehokkaasti aineenvaihdunnan hallintaa, etenkin diabeetikoilla, mutta sen pitkäaikaisvaikutuksista ja turvallisuudesta tarvitaan lisää tietoa.
Tämä sateenvarjoanalyysi kokosi ketogeenisen ruokavalion terveysvaikutukset 17 meta-analyysin perusteella, jotka pohjasivat 68 satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen. Keskimääräinen seuranta-aika oli 13 viikkoa.
Ketogeeninen ruokavalio paransi useita terveysarvoja. Vahvaa näyttöä saatiin triglyseridien laskusta, epilepsiakohtausten vähenemisestä ja LDL kolesterolin noususta. Kohtalaista näyttöä oli painon laskusta, verensokerin alenemisesta ja kokonaiskolesterolin noususta.
Ylipainoisilla ja lihavilla erittäin vähäkalorinen ketogeeninen ruokavalio tuki painonhallintaa ja sydänterveyttä ilman lihasmassan menetystä. Vähähiilihydraattinen korkearasvainen versio vähensi painoa ja rasvaa, mutta myös lihasmassaa terveillä.
Vaikka ruokavalio auttoi epilepsian ja aineenvaihdunnan hallinnassa, se nosti huonoa kolesterolia. Pitkäaikaisvaikutukset, kuten sydänriskit, vaativat lisätutkimusta.
Tässä arvioitiin ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia tyypin 2 diabeteksen hallintaan, kuten verensokeriin, lääkitykseen ja painoon. Katsaukseen otettiin 14 tutkimusta, pääosin kliinisiä kokeita, seuranta-ajaltaan muutamasta viikosta vuoteen. Ruokavalio laski verensokeria merkittävästi jo viikoissa, ja vaikutus säilyi pidemmässäkin seurannassa – osalla jopa alle diabeteksen rajan. Useissa tutkimuksissa lääkitystä, kuten insuliinia, voitiin vähentää tai lopettaa.
Paino putosi selvästi etenkin lyhyellä aikavälillä, ja joissain tapauksissa vaikutus kesti. Triglyseridit paranivat, mutta huonon kolesterolin nousu osassa tutkimuksia herättää kysymyksiä sydänterveydestä. Pitkäaikainen noudattaminen oli haastavaa, vaikka tuki ja ohjaus helpottivat sitä. Ketogeeninen ruokavalio näyttää lupaavalta diabeteksen hallintaan, mutta sen pitkäaikaisvaikutukset vaativat lisätutkimusta.
Tässä katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin hyvin vähähiilihydraattisen ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia tyypin 2 diabeteksen ja esidiabeteksen hallintaan. Mukaan otettiin kahdeksan satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa ruokavaliota noudatettiin ainakin kuusi kuukautta. Päämittarina oli pitkäaikainen verensokeri vuoden kohdalla, ja tarkasteltiin myös painoa, rasva-arvoja ja insuliiniherkkyyttä.
Tulokset osoittivat, että ruokavalio laski verensokeria joissakin tutkimuksissa, mutta ei aina. Triglyseridit vähenivät ja hyvä kolesteroli nousi verrattuna muihin ruokavalioihin, mutta huonon kolesterolin muutokset jäivät epäselviksi. Painonhallinnassa se ei erottunut vuoden seurannassa. Ruokavalion noudattaminen oli pitkäaikaisesti vaikeaa, ja hiilihydraattien saanti kasvoi joillakin, mikä selittänee vaihtelua. Ruokavalio voi hyödyttää sokeriaineenvaihduntaa ja rasva-arvoja, mutta sen paremmuudesta ei saatu varmuutta. Lisää pitkäaikaisia tutkimuksia tarvitaan tehon ja turvallisuuden selvittämiseksi.
Tässä tutkimuksessa arvioitiin vähähiilihydraattisen ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ylipainoisilla ja lihavilla, erityisesti tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Analyysiin otettiin 21 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa vertailtiin sen vaikutuksia verensokeriin, painoon ja rasva-arvoihin muihin ruokavalioihin.
Ketogeeninen ruokavalio alensi selvästi paastoverensokeria ja pitkäaikaista verensokeria diabeetikoilla sekä tuki painonhallintaa vähentämällä painoa (-6,72 kg) ja vyötärönympärystä. Triglyseridit laskivat ja hyvä kolesteroli nousi hieman, mutta muilla osallistujilla hyödyt olivat samankaltaisia triglyseridien ja kolesterolin osalta.
Tutkimus viittaa siihen, että ketogeeninen ruokavalio auttaa painonhallinnassa ja verensokerin parantamisessa etenkin diabeetikoilla, ja sillä voi olla sydänterveyshyötyjä. Pitkäaikaisvaikutukset vaativat lisätutkimusta.
Tämä meta-analyysi selvitti ketogeenisen ruokavalion vaikutuksia painonhallintaan, verensokeritasapainoon ja veren rasva-arvoihin ylipainoisilla tyypin 2 diabeetikoilla. Analyysiin sisällytettiin kahdeksan satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 611 osallistujaa. Ketogeeninen ruokavalio, jossa hiilihydraattien saanti oli hyvin vähäistä (alle 50 g/päivä), edisti merkittävästi painonpudotusta ja vyötärönympäryksen kaventumista. HbA1c-arvo laski, mutta paastosokeri ja insuliiniresistenssi eivät eronneet merkittävästi muista ruokavalioista. Triglyseridit laskivat ja HDL-kolesteroli nousi, mutta kokonais- ja LDL-kolesterolissa ei havaittu muutoksia.
p.s. Ennen kuin saan kritiikkiä niin tässä tiivistettynä miksi en ole niin huolissani ketogeenisen ruokavalion LDL:ää nostavasta vaikutuksesta
Ketogeeninen ruokavalio voi joillakin nostaa LDL-kolesterolia, mutta saatavilla oleva tutkimusnäyttö viittaa siihen, että tämä yksittäinen muutos ei välttämättä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä, jos samalla triglyseridit laskevat ja HDL nousee. Meta-analyysit osoittavat, että ketogeeninen ruokavalio parantaa lipidiprofiilia alentamalla triglyseriditasoja ja nostamalla HDL-kolesterolia (2,6). Tämä yhdistelmä on tutkimuksissa yhdistetty pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin, mikä viittaa siihen, että matalat triglyseridit ja korkea HDL voivat osittain kompensoida korkeiden LDL-tasojen mahdollisia haittoja (3). Lisäksi triglyseridi/HDL-suhde on tunnistettu vahvaksi sydänterveyden riskin ennustajaksi, ja ketogeeninen ruokavalio parantaa tätä suhdetta edulliseen suuntaan (5,6). Kun tarkastellaan lipidiprofiilin kokonaisuutta eikä vain yksittäistä LDL-arvoa, ketogeenisen ruokavalion vaikutukset näyttävät tukevan sydän- ja verisuoniterveyttä. Näin ollen LDL:n nousua ei ole syytä tarkastella irrallisena ongelmana, vaan osana laajempaa metabolista muutosta, joka sisältää monia suotuisia vaikutuksia.
Tauriini on rikkiä sisältävä aminohappo, joka ei osallistu proteiinisynteesiin, mutta sillä on tärkeä rooli sydämen, aivojen, silmien ja lihasten toiminnassa. Keho tuottaa tauriinia itse, mutta erityisesti vegaanit ja ikääntyvät voivat saada sitä liian vähän ravinnosta. Tauriini on yleinen lisäravinne urheilijoille, mutta mitä tiede sanoo tauriinin hyödyistä, ja onko sen saannista jotain haittaa?
Tauriini ja sydänterveys
Tauriini ei ole vain urheilijoiden suosima lisäravinne – sillä on myös valtavat hyödyt sydämen terveydelle. Tauriini parantaa sydämen toimintaa, laskee verenpainetta ja vähentää haitallisia veren rasva-arvoja. Tutkimusten mukaan verenpaine voi laskea jopa 4 mmHg, mikä on jo itsessään merkittävä terveyshyöty. (1, 2)
Tauriini ja aineenvaihdunta
Tutkimukset osoittavat, että tauriini voi alentaa paastoverensokeria, parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää insuliiniresistenssiä. Diabetespotilaat, jotka käyttivät tuariinia, näkivät merkittäviä parannuksia verensokerissaan. (4, 8)
Tauriini on yhdistetty myös metabolisen oireyhtymän hallintaan. Se voi vähentää kohonneen verensokerin, korkean verenpaineen ja epäterveellisen rasvaprofiilin riskiä. Näin ollen se saattaa olla hyödyllinen lisä ravitsemukseen niille, joilla on metabolinen oireyhtymä tai sen esiasteita. (2)
Tauriini ja aivoterveys
Tutkimusnäytön perusteella tauriini voi tukea kognitiivista toimintaa ja ehkäistä muistin heikkenemistä. Systemaattinen analyysi 23 kliinisestä tutkimuksesta osoitti, että 1,5–3 gramman päivittäinen tauriinilisä paransi kognitiivisia testituloksia, kuten MMSE (Mini-Mental State Examination) -pistemäärää. Vaikutukset olivat erityisen merkittäviä ikääntyneillä ja henkilöillä, joilla oli jo havaittavissa kognitiivista heikentymistä. (5, 6)
Tauriinin neuroprotektiiviset vaikutukset voivat liittyä sen kykyyn vähentää oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja amyloidibeeta-plakkien kertymistä, mikä on yksi Alzheimerin taudin keskeisistä mekanismeista. Eläinmalleissa tauriini on parantanut oppimiskykyä ja suojannut hermosoluja sytotoksisuudelta. Nykyinen näyttö viittaa siihen, että tauriini voisi olla lupaava lisä keinoihin, joilla pyritään ylläpitämään aivoterveyttä ja hidastamaan kognitiivista rappeutumista. (5, 6)
Tauriini ja tulehduksen hallinta
Tulehdus on monien kroonisten sairauksien taustalla, ja tauriinilla näyttää olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia. Esimerkiksi nivelreumaa sairastavilla potilailla tauriini on vähentänyt tulehdusmerkkiaineiden (TNF-α ja IL-6) määrää sekä hidastanut taudin etenemistä. (7)
Lisäksi tauriini toimii antioksidanttina, joka voi vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata soluja vaurioilta. Se voi lisätä elimistön omien antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin ja katalaasin, aktiivisuutta jopa 2,5-kertaiseksi. (5, 6, 7)
Kestävyysurheilu, aerobinen suorituskyky ja voimaharjoittelu
Tauriini voi parantaa kestävyyssuoritusta monin eri tavoin. Se auttaa vähentämään laktaatin kertymistä lihaksiin, mikä voi vähentää lihasväsymystä ja parantaa suorituskykyä pitkissä suorituksissa. Tutkimusten mukaan 1–3 gramman annos ennen harjoitusta voi pidentää aikaa uupumukseen kestävyysurheilijoilla. (3).
Tiedenörteille: Tauriinin vaikutusmekanismit
Tauriini on biologisesti aktiivinen yhdiste, joka osallistuu useisiin fysiologisiin prosesseihin. Sen vaikutukset perustuvat moniin eri mekanismeihin, jotka liittyvät solukalvojen stabilointiin, kalsiumhomeostaasiin, antioksidanttitoimintaan, immuunivasteeseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Alla on esitelty keskeisimmät vaikutusreitit ja niiden merkitys elimistölle.
1. Solukalvojen stabilointi ja osmoregulaatio
Tauriini toimii solukalvoja stabiloivana yhdisteenä, mikä auttaa soluja ylläpitämään rakenteellista eheyttään ja optimaalista toimintakykyään. Se vaikuttaa osmoregulaation kautta solun neste- ja ionitasapainoon, mikä on erityisen tärkeää hermo- ja lihassolujen toiminnalle. (6,7)
2. Kalsiumhomeostaasin säätely
Tauriini osallistuu solunsisäisen kalsiumin säätelyyn, mikä on keskeistä hermoimpulssien välitykselle, lihasten supistumiselle ja sydämen toiminnalle. Se moduloi kalsiumkanavien toimintaa ja voi estää liiallista kalsiumin kertymistä soluihin, mikä suojaa soluja eksitotoksisuudelta (hermosolut vaurioituvat tai kuolevat liiallisen kiihottavien välittäjäaineiden, kuten glutamaatin, vaikutuksesta) ja kalsiumista johtuvilta vaurioilta. (5,6)
3. Antioksidatiiviset ja anti-inflammatoriset vaikutukset
Tauriini on osoitettu vähentävän oksidatiivista stressiä epäsuorasti säätelemällä Nrf2-reittiä, mikä johtaa antioksidanttientsyymien, kuten superoksididismutaasin (SOD) ja katalaasin, aktiivisuuden lisääntymiseen. Lisäksi tauriini voi neutraloida hypokloorihappoa (HOCl) muodostamalla vähemmän toksisen tauriinikloramiinin, mikä osaltaan suojaa soluja hapetusstressiltä. Tauriini voi myös vaimentaa tulehdusreaktioita estämällä proinflammatoristen sytokiinien (TNF-α, IL-6) tuotantoa. (6,7)
4. Kognitiivisen toiminnan tukeminen
Tauriini voi vaikuttaa aivojen plastisuuteen ja neurogeneesiin aktivoimalla Akt/CREB/PGC1α-reitin. Tämä vaikutusmekanismi tukee mitokondrioiden biogeneesiä, parantaa synapsien toimintaa ja vähentää oksidatiivista stressiä hermosoluissa. Näiden prosessien ansiosta tauriini voi edistää kognitiivista suorituskykyä ja suojata neurodegeneratiivisilta sairauksilta. (6)
5. Immuunijärjestelmän säätely ja tulehduksen hallinta
Tauriini on keskeinen immuunijärjestelmän modulaattori. Se reagoi neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) kanssa ja muodostaa tauriinikloramiinia, joka on vähemmän toksinen mutta säilyttää antioksidanttiset ja anti-inflammatoriset ominaisuudet. Lisäksi tauriinikloramiini ja tauriinibromamiini voivat estää immuunijärjestelmän liiallista aktivaatiota ja hillitä kroonista tulehdusta. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman, yhteydessä. (7)
6. Mitokondrioiden toiminnan tehostaminen
Tauriini tukee solujen energiantuotantoa ja mitokondrioiden tehokkuutta. Se voi parantaa ATP-tuotantoa, vähentää oksidatiivista stressiä ja suojata mitokondrioita vaurioilta. Tämä voi edistää fyysistä kestävyyttä, vähentää lihasväsymystä ja tukea aineenvaihdunnan terveyttä. (3,6)
7. Verenkiertoelimistön säätely
Tauriini voi edistää verisuonten laajentumista lisäämällä typpioksidin (NO) tuotantoa ja vähentämällä angiotensiini II:n vaikutuksia. Tämä johtaa verenpaineen laskuun ja parantaa verenkiertoa, mikä voi olla hyödyllistä erityisesti henkilöille, joilla on kohonnut verenpaine tai sydän- ja verisuonitautien riski. (1,2)
Miten sitä käytetään?
Tutkimuksissa tauriinin annostus on vaihdellut 1–6 gramman välillä päivässä. Urheilusuoritusta varten suositeltu annos nautitaan yleensä noin 60–120 minuuttia ennen harjoitusta. Pitkäaikaisen käytön osalta tutkimukset viittaavat siihen, että enintään 3 gramman päiväannos on turvallinen eikä aiheuta haittavaikutuksia. (3, 4, 8)
Mitä viranomaiset sanovat tauriinista?
Suomalaisten viranomaisten, kuten Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tai 2024 ravitsemussuosituksissa tauriini ei juurikaan esiinny. Myöskään Finelin elintarviketietokannassa tai Vegaaniliiton suosituksissa tauriinia ei mainita olennaisena ravintoaineena. Mainita liittyy energiajuomiin liittyvän varoitteluun (THL) ja kissojen ruokavalioon (vagaaniliitto).
Oma mielipide
Tauriini on monipuolinen ja turvallinen ravintoaine, joka voi tarjota hyötyjä sydänterveydelle, aineenvaihdunnalle, aivoterveydelle, urheilusuoritukselle ja tulehduksen hallinnalle. Erityisesti vegaanit, ikääntyvät ja metabolista oireyhtymää sairastavat voivat hyötyä sen lisäämisestä ruokavalioon. Pitäisikö viranomaisten ja vegaaniliiton ottaa tauriiniin kantaa? Tällä näytöllä pitäisi. Vaikka elimistö sitä itse tuottaakin niin jotkin ryhmät ovat selkeästi vaarassa saada tauriinia liian vähän. Tutkimuksia tauriinista toki voi aina tehdä lisää mutta kyllä, tauriinille tulee peukku ylös!
Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen 20 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=808) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi sydämen sykettä (-3,58 bpm), systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,44 mmHg) sekä paransi sydämen vasemman kammion ejektiofraktiota (+4,98 %) ja New York Heart Association (NYHA) -toiminnallista luokitusta. Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen, ja erityisesti sydämen vajaatoimintapotilailla tauriini paransi sydämen toimintaa.
Tutkimus arvioi tauriinin vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään 25 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (N=1024) perusteella. Tulokset osoittivat, että tauriini alensi tilastollisesti merkitsevästi systolista (-4,0 mmHg) ja diastolista verenpainetta (-1,51 mmHg), paastoverensokeria (-0,33 mmol/l mg/dL) ja triglyseriditasoja (-0,21 mmol/l). Meta-regressio viittasi mahdolliseen annosriippuvaiseen vaikutukseen erityisesti diastolisen verenpaineen ja paastoverensokerin laskussa.
Tutkimus tarkasteli tauriinin vaikutusta kestävyysurheilusuoritukseen analysoimalla kymmenen vertaisarvioitua tutkimusta. Tulokset osoittivat, että tauriinin nauttiminen paransi kestävyysurheilusuoritusta tilastollisesti merkitsevästi (Hedges’ g = 0.40, P = 0.004), erityisesti uupumukseen asti suoritetuissa testeissä (TTE) (Hedges’ g = 0.43, P = 0.007). Tauriiniannoksen suuruus (1–6 g) ja käyttöjakso (yksi annos vs. usean päivän käyttö) eivät vaikuttaneet suorituskykyvaikutukseen. Tutkimuksen perusteella jo yksi tauriiniannos voi parantaa kestävyyssuorituskykyä riippumatta annoksen suuruudesta tai kestoajasta.
Tutkimus tarkasteli pitkäaikaisen tauriinilisän vaikutuksia veren rasva- ja sokeriarvoihin ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla analysoimalla yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Tauriinin käyttö laski merkittävästi triglyseridejä, kokonaiskolesterolia ja paastoinsuliinia. Lisäksi ylipainoisilla tauriini paransi BMI:tä, kun taas lihavuudesta kärsivillä havaittiin merkittäviä parannuksia HbA1c:ssä ja insuliiniresistenssissä (HOMA-IR). 3 gramman päivittäinen annos osoittautui tehokkaimmaksi parantamaan verensokeritasoa ja HbA1c-arvoja.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin neuroprotektiivisia vaikutuksia ja sen mahdollista käyttöä neurologisten sairauksien hoidossa. Tauriinin havaittiin vähentävän oksidatiivista stressiä, tulehdusta ja hermoston soluvaurioita erilaisissa tautimalleissa, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa, aivohalvauksessa, epilepsiassa, selkäydinvammoissa ja traumaperäisissä aivovammoissa. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluu endoplasmisen kalvoston stressin säätely, kalsiumin homeostaasin ylläpito ja glutamaattivälitteisen neurotoksisuuden estäminen.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan sekä sen potentiaalia muistin ja oppimisen parantamisessa eri fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Tauriinin tasojen vaihtelut keskushermostossa liittyvät kognitiivisiin häiriöihin, ja lisäravinteena se on osoittanut parantavan muistia ja kognitiota muun muassa ikääntymisen, Alzheimerin taudin, aivoiskemian ja erilaisten neurotoksisten vaurioiden yhteydessä. Sen vaikutusmekanismeihin kuuluvat GABA-A-reseptorien ja tauriinikuljettajien palauttaminen, neuroinflammaation vähentäminen, antioksidanttisten reittien aktivointi (Nrf2) sekä mitokondrioiden ja synapsien toiminnan parantaminen.
Katsausartikkeli käsittelee tauriinin roolia tulehduksellisissa sairauksissa ja sen antioksidanttisia ja immunomodulatorisia vaikutuksia. Tauriini suojaa soluja hapetusstressiltä ja vähentää tulehdusta erityisesti neutrofiilien tuottaman hypokloorihapon (HOCl) neutraloinnin kautta. Sen johdannaiset, tauriinikloramiini (TauCl) ja tauriinibromamiini (TauBr), omaavat sekä antimikrobisia että anti-inflammatorisia vaikutuksia, mikä voi olla hyödyllistä esimerkiksi nivelreuman, kroonisten infektioiden ja suolistotulehdusten hoidossa.
Tutkimuksessa analysoitiin diabetespotilaille annettua tauriinilisää. Meta-analyysissä mukana olleet satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (N = 5, osallistujia = 209) tutkivat tauriinin vaikutusta verensokeritasoihin, insuliiniresistenssiin, veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen ja kehon koostumukseen diabetesta sairastavilla ihmisillä.. Tulokset osoittivat, että tauriinilisä alensi pitkäaikaisen verensokerin tasoa (HbA1c) (-0,41 SMD, p = 0,01), paastoverensokeria (-1,28 SMD, p = 0,03) ja insuliiniresistenssiä (HOMA-IR) (-0,64 SMD, p = 0,03).
Sokeri ja syöpä. Tavallinen pöytäsokeri eli sakkaroosi koostuu puoliksi glukoosista ja puoliksi fruktoosista. Juuri fruktoosilla näyttäisi olevan yhteys negatiivisiin terveysvaikutuksiin, kuten mahdollisesti lisääntyneeseen syöpäriskiin. Fruktoosi on yksinkertainen sokeri, jota esiintyy luonnollisesti esimerkiksi hedelmissä, hunajassa ja joissakin vihanneksissa, mutta suurin osa ruokavalion fruktoosista tulee lisätystä sokerista.
Korkealla fruktoosin saannilla voi olla yhteys tiettyjen syöpien riskin nousuun. Sekä mekanistiset tutkimukset että väestötasolla tehdyt epidemiologiset tutkimukset ovat tuoneet esiin mahdollisia haittavaikutuksia. Katsotaanpa siis mitä tiede asiasta sanoo.
Sokeri ja syöpä – Mihin syöpiin yhteydet on löytyneet
Useat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että runsas sokerin ja fruktoosin kulutus saattaa lisätä tiettyjen syöpien riskiä. On kuitenkin tärkeää huomioida, että epidemiologiset tutkimukset eivät osoita suoraa syy-seuraussuhdetta, vaan ainoastaan yhteyden eri tekijöiden välillä. Näin ollen tuloksia tulee tarkastella kriittisesti. Vertailukohtana voi kuitenkin pitää esimerkiksi ravitsemussuosituksissa mainittua yhteyttä punaisen lihan ja paksusuolensyövän välillä, joka perustuu myös epidemiologisiin tutkimuksiin.
Haimasyöpä: Meta-analyysi, johon sisällytettiin prospektiivisia kohorttitutkimuksia yhteensä noin 1 182 000 osallistujalta, osoitti, että jokainen 25 gramman päivittäinen lisäys fruktoosin saannissa lisäsi haimasyövän riskiä 22 % [1].
Paksu- ja peräsuolisyöpä: Pitkäaikaisessa tutkimuksessa seurattiin 192 651 henkilöä 19 vuoden ajan. Tuloksena havaittiin, että jokainen päivittäinen 25 gramman lisäys fruktoosin saannissa lisäsi paksu- ja peräsuolisyövän riskiä 13 % [2]. Toisessa meta-analyysissä havaittiin lisäksi, että runsas sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien kulutus lisäsi vastaavasti paksu- ja peräsuolisyövän riskiä 13 % [8].
Rintasyöpä: Meta-analyysin mukaan sokerilla makeutetut juomat nostivat rintasyöpäriskiä ja -kuolleisuutta [3]. Myös toinen, samalta vuodelta (2021) oleva meta-analyysi vahvisti, että sokerilla makeutetut virvoitusjuomat nostivat rintasyöpäriskiä 14 % [9]. Samaa havaittiin ranskalaisessa NutriNet-Santé-kohortissa, jossa 100 ml päivittäinen lisäys sokerijuomissa kasvatti riskiä 22 % [4].
Maksasyöpä: Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi osoitti, että runsas sokerilla makeutettujen juomien kulutus oli yhteydessä kohonneeseen maksasyöpäriskiin [3].
Eturauhasyöpä: Runsas sokerijuomien nauttiminen on myös yhdistetty eturauhassyöpään. Eturauhassyövän riski lisääntyy 17–18 % niillä, jotka kuluttavat eniten sokerilla makeutettuja juomia [3, 9].
Sokeri ja syöpä – Mekanistiset syyt (tiedenörteille)
Idea tähän artikkeliin syntyi, kun törmäsin tuoreeseen tutkimukseen [5], jossa havaittiin, että maksassa metaboloitu fruktoosi voi epäsuorasti tukea syöpäsolujen kasvua. Päätin selvittää asiaa tarkemmin, ja löysinkin useita mekanismeja, joiden kautta fruktoosi voisi mahdollisesti vaikuttaa syövän etenemiseen:
Hyperinsulinemia ja IGF-1
Nopeasti imeytyviä sokereita sisältävät ruokavaliot aiheuttavat toistuvia verensokerin ja insuliinin piikkejä. Kroonisesti koholla oleva insuliini voi johtaa insuliiniresistenssiin ja korkeampiin verenkiertoon joutuvan insuliinin kaltaisen kasvutekijän 1 (IGF-1) pitoisuuksiin. Sekä insuliini että IGF-1 tunnetaan solujen lisääntymisen edistäjinä ja ohjelmoidun solukuoleman (apoptoosin) estäjinä. [9]
Tulehdus ja oksidatiivinen stressi
Korkea sokerin, erityisesti fruktoosin, saanti edistää systeemistä tulehdusta ja oksidatiivista stressiä. Tämä prosessi, joka tapahtuu pääosin maksassa, johtaa rasvamaksan kehittymiseen ja tulehdussytokiinien vapautumiseen. Krooninen tulehdus on tunnettu syövän edistäjä, sillä se voi vaurioittaa DNA:ta, edistää uusien verisuonten muodostumista (angiogeneesiä) ja auttaa syöpäsoluja välttämään immuunijärjestelmää. Eläinmallit vahvistavat, että runsas sokeri aktivoi tulehdusreittejä ja nopeuttaa syövän kasvua. [6]
Fruktoosi syöpäsolujen energianlähteenä
Syöpäsolut voivat hyödyntää fruktoosia energian lähteenä erityisesti GLUT5-nimisen kuljetusproteiinin avulla. GLUT5 mahdollistaa fruktoosin tehokkaan imeytymisen tiettyihin syöpäsoluihin, kuten rinta-, paksusuoli-, keuhko- ja leukemiasoluihin. Etenkin hapenpuutteessa (hypoksia) tämä mekanismi voi tarjota syöpäsoluille kriittisen lisäenergian lähteen, mikä voi edesauttaa syövän kasvua ja aggressiivisuutta. [6, 7].
Lipogeneesi ja lipidien vaikutus syövän kasvuun
Fruktoosin aineenvaihdunta maksassa tuottaa lipidipohjaisia yhdisteitä, kuten lysophosphatidylcholineja (LPC), jotka voivat kulkeutua verenkierron kautta syöpäsoluihin. Syöpäsolut voivat hyödyntää näitä yhdisteitä solukalvojensa rakennusaineina, mikä edesauttaa kasvaimen kasvua. Tämä tarkoittaa, ettei fruktoosi välttämättä suoraan ruokikaan syöpäsoluja, vaan vaikuttaa epäsuorasti maksassa syntyvien metaboliittien kautta. [5].
Virtsahapon vaikutukset
Fruktoosin aineenvaihdunnan seurauksena muodostuu myös virtsahappoa, joka voi haitata solujen energiantuotantoa estämällä TCA-sykliin kuuluvaa aconitase-entsyymiä. Tämän seurauksena solujen aineenvaihdunta painottuu glykolyysiin, mikä puolestaan kasvattaa edelleen oksidatiivista stressiä ja voi stimuloida syöpäsolujen kasvua ja geneettistä epävakautta. [6]
Fruktoosi ja Warburgin efekti
Fruktoosi voi vahvistaa ns. Warburgin efektiä, eli tilannetta, jossa syöpäsolut hyödyntävät energiantuotannossaan aerobista glykolyysiä silloinkin, kun happea on runsaasti saatavilla. Tämä johtaa laktaatin kertymiseen, mikä muokkaa kasvaimen mikroympäristöä ja tukee syövän selviytymistä muun muassa edistämällä tulehdusta sekä angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta. [6, 7]
Oma pohdinta
Yhteydet ovat vahvimpia sokerilla makeutettujen juomien ja prosessoitujen ruokien kohdalla, mikä viittaa siihen, että määrä tekee siitä myrkyn [10].
Käytännön esimerkkinä:
Marjat: Mansikoissa (100 g) fruktoosia on noin 2,4 grammaa, mustikoissa vastaavasti noin 4,9 grammaa 100 grammaa kohden.
Hunaja: Yksi teelusikallinen hunajaa sisältää noin 2 grammaa fruktoosia.
Sokerilla makeutetut juomat: Puolen litran sokerijuoma sisältää noin 25 grammaa fruktoosia.
On hyvä huomata, että luonnolliset fruktoosin lähteet, kuten marjat ja hunaja, sisältävät fruktoosin lisäksi terveydelle edullisia yhdisteitä, kuten antosyaaneja ja fenolihappoja, joilla saattaa olla jopa syöpäriskiä alentavia vaikutuksia.
Päivittäisen sokerin saannin rajoittaminen olisi järkevää. WHO ja Suomen ravitsemussuositukset suosittelevat, ettei lisättyjen sokerien saanti ylittäisi 10 energiaprosenttia, ja WHO:n mukaan vielä alhaisempi, alle 5 % saanti voisi tuoda lisäterveyshyötyjä. Itse laskisin tätä rajaa alle 5 prosenttiin, pelkästään fruktoosin syöpäriskiin liittyvän näytön perusteella.
Sokerin ja sydänsairauksien välinen yhteys ansaitsisi vielä oman erillisen tarkastelunsa. Mutta jo tämänkin näytön perusteella lisätylle sokerille ja liialliselle fruktoosille voi antaa ansaitun peukun alas.
Tutkittiin sokerin ja sokerilähteiden yhteyttä paksusuolisyövän riskiin monietnisessä kohortissa (väestötutkimus), Keskimääräinen seuranta-aika oli 19 vuotta ja seurattiin 192 651 henkilöä. Runsas fruktoosin saanti lisäsi paksusuolen syöpäriskiä 13 %.
Tutkimukseen sisällytettiin 71 havainnoivaa artikkelia, joista 32 oli tapaus-verrokkitutkimuksia ja 39 kohorttitutkimuksia.
Verrattuna alhaisimpaan kulutukseen, korkein sokerilla makeutettujen juomien kulutus osoitti lisääntynyttä yleistä syöpäriskiä (12 %) ja kuolleisuutta (7 %). Rintasyövän, maksasolukarsinooman, paksusuolisyövän ja eturauhassyövän riski sekä rintasyövän kuolleisuus olivat yhteydessä sokerilla makeutettujen juomien kulutukseen.
Yleisen syöpäriski kasvoi 4 % yhdellä annoksella (250 ml/vrk) lisäyksellä sokerilla makeutettujen juomien kulutuksessa. Hedelmämehujen kulutus osoitti yhteyden syöpäriskiin kohorttitutkimuksissa (6 %). Riski kasvoi 14 % yhdellä annoksella 200ml/vrk lisäyksellä hedelmämehujen kulutuksessa.
Seurattiin 101 257 yli 18-vuotiasta osallistujaa ranskalaisessa NutriNet-Santé-kohortissa vuosina 2009–2017. Osallistujien sokeripitoisten juomien (kuten sokerilla makeutettujen juomien ja 100 % hedelmämehujen) ja keinotekoisesti makeutettujen juomien kulutusta arvioitiin toistuvilla 24 tunnin ruokavaliokyselyillä.
Sokeripitoisten juomien kulutus oli merkitsevästi yhteydessä yleisen syövän riskiin, 100 ml/vrk lisäyksellä 18 %, ja rintasyövän riskiin 22 %. 100 % hedelmämehun kulutus oli merkitsevästi yhteydessä yleisen syövän riskiin (12 %). Keinotekoisesti makeutettujen juomien kulutus ei ollut yhteydessä syövän riskiin.
Tutkittiin fruktoosin vaikutusta kasvaimen kasvuun. Tutkijat käyttivät eläinmalleja, joissa oli melanooma, rintasyöpä tai kohdunkaulan syöpä, tutkiakseen fruktoosin vaikutusta kasvaimen kasvuun. He tutkivat myös soluviljelykokeilla, miten syöpäsolut ja maksasolut reagoivat fruktoosiin. Tutkittiin ketoheksokinaasi-C (KHK-C) ilmentymistä syöpäsoluissa ja maksasoluissa.
Fruktoosilisiä saanti lisää kiertäviä ravintoaineita, kuten LPC:itä, jotka voivat lisätä kasvaimen kasvua solun ulkoisen mekanismin kautta. Fruktoosi edistää kasvaimen kasvua epäsuorasti elinten välisen lipidien siirron kautta, ei suoraan syöpäsolujen polttoaineena.
Tutkijat tarkastelivat olemassa olevaa kliinistä ja kokeellista näyttöä fruktoosin, liikalihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja syövän välisistä yhteyksistä. Totesivat että fruktoosi voi edistää syövän kasvua ja etäpesäkkeiden muodostumista Warburgin ilmiön kautta. Fruktoosin aineenvaihdunnan estäminen voi olla uusi lähestymistapa syövän ehkäisyyn ja hoitoon.
Kokoaa yhteen viimeaikaisen tutkimuksen fruktoosin vaikutuksista syöpäsolujen aineenvaihduntaan. Keskittyy erityisesti mekanismeihin, joilla syöpäsolut voivat hyödyntää fruktoosia vaihtoehtoisena hiilen lähteenä, kun glukoosi on vähissä kasvainympäristössä. Katsaus korostaa kasvavaa ymmärrystä siitä, miten fruktoosi voi vaikuttaa syöpäsolujen aineenvaihduntaan ja edistää syövän etenemistä.
Tutki sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien kulutuksen ja ruoansulatuskanavan syövän välistä yhteyttä. Tutkimuksessa yhdistettiin 27 havainnointitutkimuksen tulokset, ja havaittiin, että virvoitusjuomien kulutus liittyy lievästi kohonneeseen ruoansulatuskanavan syövän suhteelliseen riskiin 8 %. Kun analyysi rajattiin vain kohorttitutkimuksiin, havaittiin, että virvoitusjuomien kulutus liittyy 11 prosentin lisäykseen ruoansulatuskanavan syövän suhteellisessa riskissä. Lisäksi alaryhmäanalyysi osoitti, että virvoitusjuomien kulutus lisäsi merkittävästi paksusuolisyövän suhteellista riskiä 13 %.
Tutki sokerilla makeutetut juomat, keinotekoisesti makeutetut juomat ja hedelmämehut kulutuksen ja syöpäriskin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa analysoitiin 64 havainnointitutkimusta, joista 27 valittiin meta-analyysiin.
Löytyi tilastolllisesti merkitsevä yhteys sokerilla makeutettujen juomien kulutuksen ja rintasyövän riskin välillä, riski lisääntyi 14 %. Eturauhassyöpään riski kasvoi sokerilla makeutettuilla juomilla 18 % ja mehulla 3 %.
Tutki ultraprosessoidun ruoan kulutuksen yhteyttä syöpäriskiin. Tutkimuksessa yhdistettiin 13 tutkimuksen (4 kohorttitutkimusta ja 9 tapaus-verrokkitutkimusta) tulokset, joihin osallistui yhteensä 625 738 henkilöä.
Suuri ultraprosessoidun ruoan kulutus liittyi kohonneeseen paksusuolisyövän (OR = 1,23) ja peräsuolisyövän (OR = 1,18) riskiin. Alaryhmäanalyysi osoitti, että ultraprosessoidun ruoan kulutuksella ja paksusuolisyövällä oli positiivinen yhteys miehillä (OR = 1,31), mutta ei naisilla (OR = 1,10).
Epidemiologiset ja prekliiniset tutkimukset osoittavat, että liiallinen sokerin kulutus voi johtaa syövän kehittymiseen ja taudin etenemiseen, riippumatta sokerin ja lihavuuden välisestä yhteydestä. Prekliiniset tutkimukset osoittavat, että runsas sakkaroosi- tai fruktoosiruokavalio aktivoi useita mekanistisia reittejä, mukaan lukien tulehdus, glukoosi ja lipidien aineenvaihduntareitit. Ihmisillä tehdyt epidemiologiset tutkimukset ja prekliiniset tutkimukset tukevat syy-yhteyttä liiallisen sokerin ja syövän välillä.
Päivitys 17.3.2026: Artikkelia on täydennetty tutkimuksilla (2021–2024), jotka tuovat uutta tietoa karrageenin yhteydestä kohonneeseen rintasyöpä- ja diabetesriskiin sekä sen suorista haittavaikutuksista ihmisen suolistomikrobistoon.
Mitä karrageeni on?
Otetaan kantaa, hyvin pienessä piirissä, kuumana käymään keskusteluun karrageenin terveysvaikutuksista. Karrageeni on punalevästä saatava polysakkaridi, jota käytetään elintarviketeollisuudessa sakeuttajana, stabilointiaineena ja emulgaattorina. Se löytyy monista prosessoiduista elintarvikkeista, kuten maitotuotteista, lihavalmisteista ja kasvipohjaisista juomista, ja tunnetaan myös koodinimellä E407. Sen käyttöä ruoassa on perinteisesti pidetty turvallisena, mutta mitä sanoo tutkimukset?
Karrageeni – Mahdolliset haittavaikutukset
Karrageeni voi vaikuttaa suoliston ja aineenvaihdunnan terveyteen monin tavoin. Tutkimuksissa se on yhdistetty seuraaviin vaikutuksiin:
Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen: Karrageenin on havaittu heikentävän suoliston limakalvoa ja lisäävän suolen seinämän läpäisevyyttä, mikä voi johtaa tulehdustiloihin ja ns. ”vuotava suoli” -oireyhtymään [2, 11].
Tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) paheneminen: Karrageeni saattaa aktivoida tulehdusreaktioita suolistossa, mikä voi pahentaa Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta [3, 11].
Mikrobiston muutokset: Karrageeni voi muuttaa suoliston bakteerikantaa vähentämällä anti-inflammatoristen bakteerien, kuten Faecalibacterium prausnitzii -kannan, osuutta [3]. Vuonna 2021 julkaistussa laajassa vertailututkimuksessa karrageenin havaittiin olevan yksi haitallisimmista lisäaineista suolistomikrobistolle: se lisäsi suoraan bakteerien kykyä aiheuttaa tulehdusta ja heikensi mikrobiston monimuotoisuutta [17].
Proteiinien imeytymishäiriöt: Saattaa häiritä ruoansulatuksessa tapahtuvaa proteiinien pilkkoutumista ja imeytymistä [2].
Mahdollinen yhteys syöpäriskiin: Eläinkokeissa hajonneen karrageenin on havaittu aiheuttavan ruoansulatuskanavan haavaumia ja kasvaimia [4]. Laajassa ranskalaisessa väestötutkimuksessa (2024) havaittiin lisäksi yhteys karrageenien (E407 ja E407a) runsaan saannin ja kohonneen rintasyöpäriskin välillä [16].
Insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riski: Karrageeni voi heikentää insuliiniherkkyyttä ja häiritä sokeriaineenvaihduntaa. Tuoreessa yli 100 000 osallistujan väestötutkimuksessa (2024) karrageenin käyttö yhdistettiin suoraan kohonneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin [18]. Tätä tukee kliininen koe (2024), jossa karrageenin havaittiin aiheuttavan insuliiniresistenssiä ja nostavan tulehdusarvoja erityisesti ylipainoisilla henkilöillä [11].
Karrageeni – Mahdolliset hyödyt
Vaikka enemmistö tutkimuksista keskittyy karrageenin haittavaikutuksiin, jotkut tutkimukset ovat tuoneet esiin myös mahdollisia positiivisia vaikutuksia:
Positiiviset löydökset sydänpotilailla? Yksittäisessä kliinisessä tutkimuksessa (Sokolova ym., 2014) havaittiin, että karrageeniravintolisä alensi merkittävästi kokonaiskolesterolia (−16,5 %), LDL-kolesterolia (−33,5 %) ja tulehdusmarkkereita, kuten CRP:tä, valkosoluja ja fibrinogeeniä. Lisäksi immuunijärjestelmän toiminta tasapainottui ilman yliaktivaatiota. Tutkimus kohdistui sydänpotilaisiin ja oli pieni, mutta se viittaa siihen, että karrageenilla voi tietyissä tilanteissa olla myös hyötyjä [15].
Prebioottinen vaikutus: Joidenkin karrageenityyppien, erityisesti Kappaphycus-lajin tuottaman karrageenin, on havaittu lisäävän suolistossa esiintyviä hyödyllisiä bifidobakteereja [5].
Ruoan koostumuksen parantaminen: Karrageeni parantaa monien elintarvikkeiden rakennetta ja suuntuntumaa, mikä voi parantaa ruokailukokemusta [3].
HPV-tartuntojen ehkäisy: Satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että karrageenigeeli saattoi vähentää uusien HPV-tartuntojen riskiä 37 % verrattuna lumelääkkeeseen, ilman merkittäviä haittavaikutuksia [12].
Karrageeni – Mitä suositukset sanoo?
FDA ja EFSA pitävät karrageenia turvallisena, mutta EU on kieltänyt sen imeväisruoissa varovaisuusperiaatteella. Ravitsemussuositukset eivät ota kantaa ja ruokavirasto on määritellyt suosiuksen E407 ja E407a yhteismäärälle 75 mg/kg/vrk. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut hajonneen karrageenin ryhmään 2B, mikä tarkoittaa, että se on mahdollisesti syöpää aiheuttava ihmisille. [7, 13, 14]
Oma mielipide
Vaikka karrageeni on laajasti käytetty elintarvikelisäaine, tutkimusten tulokset (lähinnä eläinkokeet ja kohorteista tehdyt analyysit) viittaavat siihen, että se voi aiheuttaa haittavaikutuksia suoliston terveydelle. Ihmisillä on tehty vain muutama koe ja ei se hyvältä näyttänyt karrageenin osalta suoliston tai diabeteksen osalta, ainakaan riskiryhmillä [8, 10, 11, 18]. Mutta myös toisenlaisia tuloksia on saatu pienissä kokeissa [9, 15].
Tämän jälkeen on pakko tarkastella jääkaapin sisältöä, varsinkin kun oma suolisto ei ole koskaan ollut hyvässä kunnossa. Ainakaan omaan silmään hyödyt ei ole isommat kuin mahdolliset haitat, toisin kun esimerkiksi hunajalla.
Ei varmastikaan kannata ryhtyä boikotteihin, painiotteisiin tai ylilyönteihin näiden lähinnä eläimillä ja laboratoriossa tehtyjen tutkimusten pohjalta. Mutta karrageeni saa nyt selvästi peukun alas.
Tarkasteli karrageenin vaikutuksia tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD) ja sen mahdollisia suoliston läpäisevyyttä lisääviä vaikutuksia. Todettiin että karrageeni voi pahentaa tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) aiheuttamalla suolistohaavaumia, tulehdusta ja ”vuotavan suolen” oireyhtymää eläinkokeissa.
Tutki, miten karrageeni vaikuttaa proteiinien pilkkoutumiseen ja suoliston epiteelin toimintaan. Tutkimus osoitti, että karrageeni häiritsee mahan proteiinien pilkkoutumista ja vahingoittaa suolen epiteelisolujen toimintaa. Tulokset viittaavat siihen, että karrageeni voi edistää suolistotulehdusta ja heikentää ravintoaineiden imeytymistä.
Käsitteleli karrageenin vaikutusta suoliston mikrobiomiin ja tulehdusprosesseihin. Karrageeni voi edistää tulehdusreaktioita ja muuttaa suoliston mikrobistoa, mikä viittaa sen rooliin tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) kehittymisessä ja hoidossa. Koska karrageenin turvallisuudesta on epävarmuutta, suositellaan ultraprosessoitujen elintarvikkeiden kulutuksen vähentämistä.
Tarkasteltiin karrageenin yhteyttä paksusuolen haavaumiin ja ruoansulatuskanavan kasvaimiin eläinmalleissa. Sekä hajottamaton että hajonnut karrageeni yhdistettiin suoliston haavaumien ja kasvainten esiintymiseen, mahdollisesti johtuen kontaminaatiosta, spontaanista aineenvaihdunnasta tai suoliston bakteerien vuorovaikutuksesta. Hajonneen karrageenin syöpää aiheuttavat ominaisuudet ovat tunnettuja, ja hajottamattoman karrageenin on havaittu edistävän kasvainten muodostumista. Tämän vuoksi sen laajaa käyttöä länsimaisessa ruokavaliossa tulisi arvioida kriittisesti uudelleen.
Tarkasteli karrageenin hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia. Vaikka sitä voidaan käyttää lääketeollisuudessa esimerkiksi lääkkeiden kapselointiin ja se voi edistää hyödyllisten Bifidobacterium-bakteerien kasvua, se voi myös aiheuttaa suolistotulehdusta. Karrageeni muuttaa suoliston mikrobistoa, heikentää limakalvon suojakerrosta ja aktivoi tulehdusreittejä, mikä voi pahentaa tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta.
Tutkimuksessa tarkastellaan elintarvikelisäaineiden karrageenin ja karboksimetyyliselluloosan (CMC) mahdollista yhteyttä tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) kehittymiseen. Eläinkokeiden perusteella nämä lisäaineet voivat aiheuttaa suolistotulehdusta muistuttavia muutoksia. Lisätutkimuksia tarvitaan selvittämään lisäaineiden tarkempi rooli IBD:ssä, erityisesti lasten ruokavaliossa.
Pieni koe missä potilaat, joilla oli remissiossa oleva haavainen paksusuolitulehdus, ohjeistettiin noudattamaan karrageenitonta ruokavaliota ja satunnaistettiin saamaan joko lumekapseleita tai karrageenia sisältäviä kapseleita. Kapselien karrageenimäärä oli pienempi kuin keskimääräinen päivittäinen karrageenin saanti ruokavaliosta. 12 potilasta täytti tutkimuskyselyt. Kolme karrageenia sisältäviä kapseleita saanutta potilasta sai uusiutumisen, kun taas yksikään lumekapseleita saanut potilas ei saanut uusiutumista.
Hyvin pieni koe missä verrattiin korkean molekyylipainon karrageenia ja kaurapohjaista beetaglukaanivalmistetta (lumelääke) potilailla (n = 7), joilla oli rauhallinen haavainen paksusuolentulehdus. Missään biokemiallisissa markkereissa ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja karrageeni- ja lumelääkejaksojen välillä, eikä myöskään merkittäviä eroja verrattaessa kumpaakaan jaksoa lähtötasoon. Maha-suolikanavan oireet olivat voimakkaampia lumelääkejakson aikana; kaikkien oireiden summa ja suoliston korina olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia lumelääkejakson lopussa kuin karrageenijakson lopussa
Tutkimuksessa havaittiin, että karrageeniton ruokavalio paransi glukoosinsietoa ja insuliiniherkkyyttä esidiabetesta sairastavilla, kun taas karrageenia sisältävä ruokavalio ei tuottanut merkittäviä muutoksia. Ryhmien väliset erot viittaavat siihen, että karrageenin poistaminen ruokavaliosta voi olla hyödyllistä insuliinisignaloinnin ja glukoosinsiedon parantamisessa.
Osallistui 20 miestä, joiden keski-ikä oli 27,4. Osallistujien painoindeksi oli keskimäärin normaali tai lievästi ylipainoinen. Annettiin 250 mg karrageenia aamulla ja illalla tai Lumelääkettä. Kummankin intervention kesto oli 2 viikkoa, samat osallistujat saivat molempia hoitoja (karrageenia ja lumelääkettä) eri aikoina.
Tutkimuksessa havaittiin, että karrageeni, saattaa edistää insuliiniresistenssiä ja matala-asteista tulehdusta ylipainoisilla henkilöillä suoliston tulehdusta edistävien mekanismien kautta. Vaikka kokonaisvaltainen insuliiniherkkyys ei muuttunut merkittävästi, ylipainoisilla osallistujilla karrageeni alensi insuliiniherkkyyttä, lisäsi suoliston läpäisevyyttä, ja nosti tulehdusmerkkiaineiden tasoja.
Tutkimuksessa, johon osallistui terveitä, yli 18-vuotiaita naisia, tutkittiin karrageenipohjaisen geelin tehoa uusien HPV-tartuntojen ehkäisyssä. Tutkimuksessa testattiin karrageenipohjaisen geelin tehoa HPV-tartuntojen ehkäisyssä naisilla. Havaittiin, että karrageenigeeli vähensi uusien HPV-tartuntojen riskiä 37 % verrattuna lumelääkkeeseen, ilman merkittäviä lisäyksiä haittatapahtumissa.
Tutki yli 92 000 aikuisen ruokavaliota ja emulgointiaineiden saantia keskimäärin seitsemän vuoden seuranta-aikana. Tutkimuksessa havaittiin tilastollinen yhteys karrageenien (E407 ja E407a) runsaan saannin ja kohonneen rintasyöpäriskin välillä. Tulokset viittaavat siihen, että ultraprosessoiduissa elintarvikkeissa yleisesti käytetyt emulgointiaineet voivat lisätä syöpäriskiä mahdollisesti edistämällä elimistön matala-asteista tulehdusta.
(17) Laboratoriotutkimus (ex vivo): Direct impact of commonly used dietary emulsifiers on human gut microbiota (Microbiome / PubMed, 2021) Tässä tutkimuksessa testattiin 20 yleistä emulgointiainetta käyttämällä ihmisen suolistomikrobistoa mallintavaa bioreaktoria. Tutkimus osoitti, että karrageenilla ja tietyillä kumeilla oli erityisen voimakas haitallinen vaikutus: ne muuttivat bakteeriston koostumusta ja lisäsivät merkittävästi tulehdusta edistävien molekyylien (kuten flagelliinin ja LPS:n) ilmenemistä. Tulokset vahvistavat, että karrageeni voi suoraan muuttaa ihmisen mikrobistoa tulehdusta edistävään suuntaan.
(18) Laaja väestötutkimus: Food additive emulsifiers and the risk of type 2 diabetes: analysis of data from the French NutriNet-Santé prospective cohort study (Lancet Diabetes & Endocrinology, 2024) Tutkimuksessa seurattiin yli 104 000 aikuista keskimäärin seitsemän vuoden ajan. Tulokset osoittivat suoran yhteyden karrageenin (E407) saannin ja kohonneen tyypin 2 diabeteksen riskin välillä. Jokaista 100 mg päivittäistä karrageeniannosta kohden diabeteksen riski kasvoi 3 %. Tutkimus on yksi laajimmista näytöistä siitä, kuinka yleiset elintarvikkeiden emulgointiaineet voivat vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan väestötasolla.
Hunajalla on hämmästyttävän laaja kirjo tutkittuja terveyshyötyjä! Tieteellisissä tutkimuksissa on perehdytty sen vaikutuksiin monista näkökulmista: antibakteeriset ominaisuudet, haavojen paranemisen edistäminen, suoliston hyvinvointi, sydän- ja verisuoniterveyden tuki, antioksidanttivaikutukset, verensokerin hallinta ja immuunijärjestelmän vahvistaminen. Käydään läpi, mitä löysin hunajan terveyshyödyistä!
Hunaja – Antibakteeriset ja mikrobilääkkeelliset ominaisuudet
Hunaja tunnetaan vahvasta antibakteerisesta vaikutuksestaan. Sen alhainen pH, korkea sokeripitoisuus ja vetyperoksidin tuotanto tekevät siitä luonnollisen mikrobien kasvua estävän aineen. Lisäksi tietyt hunajatyypit, kuten manukahunaja, sisältää metyyliglyoksaalia millä on erityisen voimakas antibakteerinen vaikutus. Tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi torjua useita taudinaiheuttajia, kuten Staphylococcus aureus ja Escherichia coli. Merkittävää on myös se, että bakteerit eivät kehitä vastustuskykyä hunajalle samalla tavalla kuin antibiooteille.
Lähteet – antibakteerilsille ja mikrobilääkeellisille ominaisuuksille
Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi edistää hyödyllisten bakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien, kasvua. Hunaja voi myös vähentää haitallisten bakteerien, kuten salmonellan ja E. colin, määrää. Hunajalla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka voivat edistää suoliston terveyttä.
Hunajan sisältämät sokerit, vetyperoksidi, matala pH, metyyligyoksaali ja defensiini-1 -niminen peptidi toimivat antibakteerisina yhdisteinä. Hunajan teho perustuu useiden yhdisteiden yhteisvaikutukseen, ja niiden pitoisuudet vaihtelevat hunajalajikkeiden välillä.
Hunaja on tehokas antibakteerinen aine monia eri bakteereja vastaan, eikä hunajalle resistenttejä kantoja ole vielä havaittu. Manukahunaja on tutkituin hunajalajike ja sitä käytetään jo haavojen infektioiden hoidossa. Hunaja ei ainoastaan tapa bakteereja, vaan se vaikuttaa myös biofilmin muodostumiseen, bakteerien viestintään ja virulenssitekijöiden ilmentymiseen.
Hunaja – Haavanhoito ja ihoterveys
Hunajan käyttö haavanhoidossa perustuu sen tulehdusta vähentäviin ja kosteutta ylläpitäviin ominaisuuksiin. Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi nopeuttaa haavojen ja palovammojen paranemista sekä vähentää infektioriskiä. Erityisesti haavaumien ja kroonisten haavojen hoidossa hunajalla on saatu lupaavia tuloksia. Sen antimikrobiset yhdisteet estävät haitallisten bakteerien kasvua, ja samalla hunaja edistää ihokudoksen uusiutumista.
Antiseptiset sekä antimikrobiset ominaisuudet on vasta hiljattain tieteellisesti vahvistettu. Kliiniset ja laboratoriotutkimukset osoittavat, että hunaja on tehokas laajakirjoinen antimikrobinen aine.
Hunaja on tehokas antibakteerinen aine monia eri bakteereja vastaan, eikä hunajalle resistenttejä kantoja ole vielä havaittu. Manukahunaja on tutkituin hunajalajike ja sitä käytetään jo haavojen infektioiden hoidossa. Hunaja ei ainoastaan tapa bakteereja, vaan se vaikuttaa myös biofilmin muodostumiseen, bakteerien viestintään ja virulenssitekijöiden ilmentymiseen.
Hunaja – Ruoansulatus ja suoliston terveys
Hunajalla on myös suolistolle hyödyllisiä vaikutuksia. Se toimii luonnollisena prebioottina, eli se ruokkii suoliston hyviä bakteereja, kuten Lactobacillus ja Bifidobacterium -lajeja. Lisäksi hunajan on havaittu vähentävän haitallisten bakteerien, kuten Clostridium difficile ja Salmonella, kasvua. Tutkimuksissa on myös havaittu, että hunaja voi auttaa lievittämään bakteeri-infektion aiheuttamaa ripulia ja suojata mahalaukun limakalvoa.
Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi edistää hyödyllisten bakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien, kasvua. Hunaja voi myös vähentää haitallisten bakteerien, kuten salmonellan ja E. colin, määrää. Hunajalla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka voivat edistää suoliston terveyttä.
Tutkimukseen osallistui 200 lasta, jotka jaettiin neljään ryhmään: kontrolliryhmään ja kolmeen hunajaa saaneeseen ryhmään. Kontrolliryhmä sai vain WHO:n suosittelemaa ripulijuomaa, kun taas hunajaa saaneet ryhmät saivat sitä eri muodoissa (puhtaana, sekoitettuna ripulijuomaan tai siirappina). hunajaa saaneilla lapsilla ripulin kesto oli lyhyempi ja ulosteiden koostumus parani nopeammin kuin kontrolliryhmässä. Erityisesti puhdasta hunajaa ripulijuoman kanssa saaneilla lapsilla toipumisaika oli merkittävästi lyhyempi.
Tutkimus selvitti laventelihunajan sienikasvustoa estävää vaikutusta kolmea patogeenista hiivasientä (Candida albicans, Candida krusei ja Cryptococcus neoformans) vastaan. Kaikki testatut hunajanäytteet vähensivät kaikkien kolmen hiivasienen kasvua.
Tutkimuksessa havaittiin, että molemmat hunajalajikkeet vähensivät merkittävästi mahahaavan kokoa ja suojasivat mahalaukun limakalvoa vaurioilta. Hunaja myös vähensi tulehdusta ja paransi antioksidanttien toimintaa mahalaukussa.
Hunaja – Sydän- ja verisuoniterveys
Hunaja sisältää runsaasti polyfenoleja ja flavonoideja, jotka toimivat antioksidantteina ja auttavat suojaamaan sydän- ja verisuoniterveyttä. Tutkimusten mukaan hunaja voi alentaa LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sekä nostaa HDL-kolesterolia, mikä edistää sydämen hyvinvointia. Lisäksi joissakin tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen ja vähentää oksidatiivista stressiä, joka on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.
Katsauksessa käydään läpi tutkimuksia, jotka osoittavat hunajan positiivisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten lipidiaineenvaihduntaan, hapettumisstressin vähentämiseen ja verenpaineen säätelyyn. Hunajan on myös havaittu auttavan sydämen rytmihäiriöihin ja vähentävän sydäninfarktin aiheuttamia vaurioita. Tutkimusten perusteella hunaja näyttää lupaavalta luonnolliselta vaihtoehdolta sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.
Analysoitiin 18 kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1105 osallistujaa. Hunaja, erityisesti robinia-, apila- ja käsittelemätön raakahunaja, voi parantaa glukoositasapainoa ja lipiditasoja, kun sitä kulutetaan osana terveellistä ruokavaliota. Vähensi paastoverensokeria, kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia, paastotriglyseridejä ja alaniiniaminotransferaasia (ALAT). Hunaja lisäsi HDL-kolesterolia. Vaikutukset vaihtelivat hunajan kukkalähteen ja käsittelytavan mukaan.
Hunaja – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset
Hunaja sisältää useita voimakkaita antioksidantteja, kuten flavonoideja ja fenolihappoja, jotka voivat auttaa vähentämään kehon matala-asteista tulehdusta. Oksidatiivinen stressi ja krooninen tulehdus ovat yhteydessä moniin sairauksiin, kuten sydänsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksissa on havaittu, että hunajan sisältämät yhdisteet voivat auttaa hillitsemään tulehdusreaktioita ja suojata soluja vaurioilta.
Lähteet – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset
Katsaus korostaa hunajan sisältämien flavonoidien ja fenolihappojen merkitystä sen antioksidanttisissa ja tulehdusta ehkäisevissä vaikutuksissa. Nämä yhdisteet neutraloivat vapaita radikaaleja ja estävät tulehdusreittejä, mikä tekee hunajasta potentiaalisen hoitokeinon muun muassa haavojen paranemiseen ja hengitystieinfektioihin.
Tutkimuksessa on kuvattu 18 potilaan kokemuksia, joita on hoidettu hunajalla. Tutkimuksessa on käytetty standardoituja mittareita (TIS, PASI, VAS) hoidon tehon arviointiin. Atopista dermatiittia sairastavien 12 potilaan TIS-pisteet paranivat merkittävästi viikon hunajahoidon jälkeen (6:sta 1:een). Psoriaasia sairastavien 6 potilaan psoriaasiläiskät paranivat merkittävästi, ja PASI-pisteet laskivat 80:een jopa kuukausi paikallisen hunajahoidon lopettamisen jälkeen. Suurin osa potilaista koki merkittävää paranemista, eikä sivuvaikutuksia havaittu.
Hunaja – Verensokerin hallinta ja diabetes
Tutkimukset viittaavat siihen, että hunaja nostaa verensokeria hitaammin kuin puhdistettu valkoinen sokeri ja voi jopa parantaa insuliiniherkkyyttä. Meta-analyysien mukaan kohtuullinen hunajan käyttö voi alentaa paastoverensokeria ja tukea glukoositasapainoa erityisesti diabeetikoilla.
Toisaalta annostelu vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa, 53 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä söi 50 grammaa hunajaa päivässä kahdeksan viikon ajan. Paastoverensokeri pysyi vakaana, mutta pitkäaikainen sokeritasapaino (HbA1c) heikkeni hieman verrattuna verrokkeihin, mikä viittaa siihen, että suuret annokset voivat olla haitallisia. Tutkimus päätteli, että alle 50 gramman päiväannos voisi tasapainottaa verensokerin ja aineenvaihdunnan etuja, kun taas liiallinen käyttö saattaa nostaa verensokeria.
Analysoitiin 18 kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1105 osallistujaa. Hunaja, erityisesti robinia-, apila- ja käsittelemätön raakahunaja, voi parantaa glukoositasapainoa ja lipiditasoja, kun sitä kulutetaan osana terveellistä ruokavaliota. Vähensi paastoverensokeria, kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia, paastotriglyseridejä ja alaniiniaminotransferaasia (ALAT). Hunaja lisäsi HDL-kolesterolia. Vaikutukset vaihtelivat hunajan kukkalähteen ja käsittelytavan mukaan.
Tutki hunajan vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden glykeemiseen kontrolliin. HbA1c: Hunajan (50 g/vrk 8 viikon ajan) käyttö lisäsi HbA1c:tä merkityksettömästi (+0,17 %), kun taas kontrolliryhmässä se laski merkittävästi (-0,22 %). Ryhmien välillä oli merkittävä ero (P = 0,02).
Hunaja – Immuunijärjestelmän tukeminen
Hunajalla on myös immuunijärjestelmää vahvistavia ominaisuuksia. Se voi stimuloida kehon puolustusjärjestelmää ja auttaa ehkäisemään infektioita. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hunajan säännöllinen käyttö voi vähentää hengitystieinfektioiden esiintyvyyttä. Lisäksi hunaja tunnetaan yskän lievittäjänä ja kurkun ärsytyksen helpottajana, mikä tekee siitä suositun luonnollisen vaihtoehdon flunssakaudella.
Hunaja osoittaa lupaavia immunomodulatorisia vaikutuksia syövän hoidossa, sillä se stimuloi immuunijärjestelmää ja vähentää tulehdusta, mikä viittaa potentiaaliin lisähoitona.
Tutkimukset osoittavat sen tehokkuuden haavojen parantamisessa, antibakteerisissa, tulehdusta ehkäisevissä, sienien ja virusten vastaisissa sekä diabeettisissa vaikutuksissa. Lisäksi hunajalla on immunomoduloivia, estrogeenisesti sääteleviä, antimutageenisia, syöpää ehkäiseviä ja monia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Hunaja voi toimia uutena antioksidanttina, joka vähentää monia oksidatiiviseen stressiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä sairauksia.
Hunaja – Oma pohdinta
Tutkin myös hunajan sisältämiä bakteereja ja sieniä koskevia tutkimuksia, ja kyllä, niitä on havaittu olevan läsnä. Tästä huolimatta hunajan antibakteeriset ominaisuudet, sen kyky edistää haavojen paranemista, tukea suoliston hyvinvointia ja sydän- ja verisuoniterveyttä, vähentää tulehdusta sekä vahvistaa immuunijärjestelmää näyttävät perustuvan vankkaan tieteelliseen näyttöön.
Toisaalta verensokerin hallintaan ja diabeteksen ehkäisyyn liittyvä näyttö vaikuttaa mielestäni osin ristiriitaiselta. Tämä johtunee siitä, että hunaja sisältää runsaasti fruktoosia, jonka tiedetään voivan rasvoittaa maksaa liikaa nautittuna (yleensä toki limujen yhteydessä). Vaikka hunaja onkin luonnollinen tuote, on tärkeää muistaa sen korkea sokeripitoisuus.
Iso peukku hunajalle mutta kohtuullisesti osana tasapainoista ruokavaliota!
Fruktoosi edistää maksan de novo -lipogeneesiä (DNL) eli rasvan muodostumista maksassa. Fruktoosi kulkeutuu suoraan maksaan portaaliveren kautta, jolloin sen pitoisuus maksassa on korkea. Fruktoosi lisää DNL:ään osallistuvien entsyymien tasoa voimakkaammin kuin runsasrasvainen ruokavalio. Fruktoosi edistää lipogeneesiä myös insuliiniresistenssin yhteydessä, koska se ei vaadi insuliinia aineenvaihduntaansa. Fruktoosi aiheuttaa ATP:n ehtymistä ja mitokondrioiden rasvahappojen hapettumisen estymistä, mikä johtaa reaktiivisten happilajien (ROS) tuotannon lisääntymiseen. Fruktoosi edistää myös ER-stressiä ja virtsahapon muodostumista, jotka ovat insuliinista riippumattomia DNL:ään johtavia reittejä.
Runsaasti sokeria sisältävät ruokavaliot lisäävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä. Fruktoosi edistää rasvan kertymistä maksaan lisäämällä lipogeneesiä (rasvan muodostumista) ja heikentämällä rasvan hapettumista. Fruktoosin aineenvaihdunta fruktokinaasi C:n kautta johtaa ATP:n kulutukseen, nukleotidien vaihtuvuuteen ja virtsahapon muodostumiseen, jotka kaikki edistävät rasvan kertymistä. Suoliston läpäisevyyden muutokset, mikrobiomi ja niihin liittyvä endotoksemia edistävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä.
Lapset (9-18-vuotiaat) saivat kaikki ateriansa 9 päivän ajan, ja aterioiden energia- ja makroravinteiden koostumus oli sama kuin heidän tavanomaisessa ruokavaliossaan. Sokeri korvattiin tärkkelyksellä, jolloin fruktoosin lopullinen pitoisuus oli 4 % kokonaiskaloreista. Lyhytaikainen (9 päivää) isokalorinen fruktoosirajoitus vähensi merkittävästi maksan rasvaa, VAT:ia ja de novo lipogeneesiä (DNL). Insuliinikinetiikka parani merkittävästi. Nämä muutokset tapahtuivat riippumatta lähtötason maksan rasvapitoisuudesta.
