Tiivistelmä: Akuutissa sairaalahoidossa voi olla tehokkaampaa käyttää kalsidiolia D-vitamiinin lähteenä, ja muuten on tärkeää ylläpitää riittäviä D-vitamiinitasoja ympäri vuoden.
Syksyn ja talven lähestyessä D-vitamiinin saanti vähenee merkittävästi auringonvalon vähetessä. Pohjoisilla leveysasteilla iho tuottaa D-vitamiinia UVB-säteistä vain kesäkuukausina, joten monille meistä riittävä saanti ruokavaliosta tai ravintolisistä on erityisen tärkeää. Pandemian aikana D-vitamiinin mahdollisia vaikutuksia COVID-19-taudin vakavuuteen on tutkittu laajasti. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että D-vitamiinitasoilla voi olla yhteys infektioiden vakavuuteen ja oireiden kestoon. Tiivistän kolmen tutkimuksen tuloksia D-vitamiinin vaikutuksista COVID-19-potilailla eri olosuhteissa.
Tausta: Brasilialainen satunnaistettu kliininen tutkimus. Tarkasteltiin, vähentääkö yksi suuri annos D3-vitamiinia sairaalahoidon kestoa COVID-19-potilailla. Tutkimusasetelma: 240 keskivaikeaa tai vaikeaoireista COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä sai 200 000 IU (5000 µg) D3-vitamiinia kerta-annoksena, toinen lumelääkettä. Tulokset: D3-vitamiinilisä ei lyhentänyt sairaalassaoloaikaa verrattuna lumelääkkeeseen, ja molempien ryhmien keskimääräinen sairaalassaoloaika oli noin 7 päivää.
Tausta: Tutkimuksessa selvitettiin kahden viikon ajan päivittäin 5000 IU (125µg) tai 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinilisän vaikutuksia lievä- ja keskivaikea-oireisten COVID-19-potilaiden toipumiseen. Tutkimusasetelma: 69 henkilöä, joilla oli lievä tai keskivaikea COVID-19, jaettiin kahteen ryhmään ja heille annettiin joko 5000 IU tai 1000 IU D3-vitamiinia päivittäin kahden viikon ajan. Tulokset: 5000 IU saaneet toipuivat yskästä ja makuaistin menetyksestä nopeammin kuin 1000 IU saaneet. (Yskä: 6,2 vs. 9,1 päivää; makuaistin menetys: 11,4 vs. 16,9 päivää).
Tausta: Espanjalaisessa pilottitutkimuksessa arvioitiin kalsidiolin vaikutusta tehohoidon tarpeeseen ja kuolleisuuteen COVID-19-potilailla. Tutkimusasetelma: 76 sairaalahoitoon otettua COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai kalsidiolia, ja toinen ryhmä ei saanut. Kaikille annettiin standardihoitoa, johon kuului hydroksiklorokiini ja atsitromysiini. Tulokset: Kalsidiolia saaneista potilaista vain yksi (2 %) tarvitsi tehohoitoa, kun taas ilman kalsidiolia olleista potilaista 13 (50 %) päätyi tehohoitoon. Kuolleisuutta ei ollut kalsidioliryhmässä.
Oma pohdinta:
Kahdessa tutkimuksessa D-vitamiiniin liittyi selkeä hyöty, mutta ensimmäisessä tutkimuksessa vaikutusta ei havaittu. Miksi?
Yksi mahdollinen syy voi liittyä käytettyihin D-vitamiinin muotoihin ja potilaiden tilaan. Kolekalsiferoli (tutkimus 1 ja 2) tarvitsee aikaa muuttuakseen elimistössä aktiiviseksi kalsitrioliksi. Tämä hidastaa sen vaikutusta, erityisesti sairaalahoidossa (tutkimus 1), jossa keho on stressitilassa. Muu lääkitys voi vaikuttaa maksan kykyyn käsitellä D-vitamiinia. Brasilian tutkimuksessa käytettiin hydroksiklorokiinia ja atsitromysiiniä, jotka voivat hidastaa D-vitamiinin muuttumista aktiiviseksi muodoksi. Kalsidioli (tutkimus 3) muuttuu nopeasti aktiiviseksi D-vitamiiniksi, mikä mahdollistaa nopeamman vaikutuksen.
Ylläpitämällä D-vitamiinitasot riittävällä tasolla ympäri vuoden voidaan tukea immuunijärjestelmää tehokkaasti. Akuutissa tilanteessa, kuten vakavassa COVID-19, saattaa olla hyödyllisempää käyttää nopeasti vaikuttavaa kalsidiolia kolekalsiferolin sijaan.
Verenpaineen alentaminen ruokavaliolla ja paleoliittinen ruokavalio.
Paleoruokavalio, eli paleoliittinen ruokavalio, pohjautuu kivikauden ihmisten ruokavalioon. Sen tavoitteena on syödä kuten esihistorialliset esi-isämme ennen maanviljelyn ja jalostettujen elintarvikkeiden tuloa. Paleoruokavaliossa suositaan kokonaisia, prosessoimattomia ruokia ja vältetään teollisesti käsiteltyjä raaka-aineita, kuten viljatuotteita, sokeria ja maitotuotteita. Paleoruokavalio tukee verenpaineen alentamista ruokavaliolla, sillä se sisältää runsaasti kaliumia ja terveellisiä rasvoja samalla, kun se vähentää prosessoitujen elintarvikkeiden ja liiallisen suolan saantia.
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä tutkittiin paleoruokavalion vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin, mukaan lukien verenpaine. Analyysiin sisällytettiin neljä satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa vertailtiin paleoruokavaliota muihin ruokavalioihin 159 osallistujalla.
Tulokset: Paleoruokavalio vähensi lyhyellä aikavälillä verenpainetta enemmän kuin vertailuruokavaliot: Systolinen verenpaine laski keskimäärin 3,64 mmHg enemmän paleoruokavaliolla ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 2,48 mmHg enemmän paleoruokavaliolla, muutokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.
Meta-analyysissä tarkasteltiin paleoruokavalion vaikutusta eri terveysindikaattoreihin, mukaan lukien verenpaine, sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä terveillä ja ei-terveillä aikuisilla. Katsauksessa arvioitiin 21 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.
Tulokset: Paleoruokavalio laski verenpainetta erityisesti lyhyellä aikavälillä verrattuna muihin terveellisiin ruokavalioihin. Vaikutus verenpaineeseen ei kuitenkaan jatkunut yhtä voimakkaana pitkällä aikavälillä. Muiden ruokavalioiden tavoin paleoruokavalio vähensi lyhytaikaisesti sekä systolista että diastolista verenpainetta, mutta paleoruokavalion vaikutus oli suurempi.
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin paleoruokavalion vaikutusta eri terveysmittareihin, kuten verenpaineeseen, potilailla, joilla on metabolinen häiriö. Tutkimukseen sisältyi kymmenen satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.
Tulokset: Paleoruokavalio laski sekä systolista että diastolista verenpainetta verrattuna kontrolliruokavalioihin: Systolinen verenpaine laski keskimäärin 5,89 mmHg ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 4,01 mmHg.
Meta-analyysissä tutkittiin paleoruokavalion vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten verenpaineeseen, käyttäen kahdeksan satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen aineistoa.
Tulokset: Paleoruokavalio alensi sekä systolista että diastolista verenpainetta. systolinen verenpaine laski keskimäärin 4,24 mmHg ja Diastolinen verenpaine laski keskimäärin 2,95 mmHg.
Verenpaineen alentaminen ruokavaliolla – Onko paleo ratkaisu
Paleoruokavaliota vaidaan sanoa rajoittavaksi ruokavalioksi. Käytännössä noudattaminen on siis hyvin vaikeaa. Se vaikuttaa kuitenkin olevan hyvinkin terveellinen ruokavaliomalli myös muiden kuin verenpaineen suhteen. Jos sinulla on vahvempi selkäranka kuin minulla ja pidät aidoista mausta ja verisistä pihveistä niin tässä voisi olla sinulle hyvä vaihtoehto.
Verenpainetauti
WHO kertoo että Verenpainetauti (hypertensio) on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä terveysriskeistä. Se vaikuttaa yli 1,3 miljardiin ihmiseen, ja on suurin yksittäinen riskitekijä kuolemille, jotka johtuvat sydänsairauksista ja aivohalvauksista. Korkea verenpaine aiheuttaa vuosittain arviolta 10,8 miljoonaa kuolemaa, mikä vastaa noin 19 % kaikista kuolemista. Lisäksi korkea verenpaine on vastuussa yli 50 % sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan, tapauksista.
Mikä on kurkumiini?Kurkumiini on kurkuman pääasiallinen bioaktiivinen aine. Kurkuma taas on mauste ja yrtti, joka on peräisin kurkumakasvin (Curcuma longa) juuresta. Kurkumiiini voi lievittää masennuksen oireita säännöllisesti käytettynä.
Tutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta masennuksen oireisiin. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa 56 masennuksesta kärsivää henkilöä sai joko kurkumiinia (500 mg kahdesti päivässä) tai lumelääkettä 8 viikon ajan. Päämittarina käytettiin IDS-SR30-masennuskyselyä, ja lisäksi arvioitiin ahdistuneisuutta STAI-mittarilla.
Tulokset: Ensimmäisen neljän viikon aikana sekä kurkumiinia että plaseboa saaneiden ryhmissä masennusoireet vähenivät. Viikoilla 4–8 kurkumiiniryhmässä tapahtui merkittävämpiä parannuksia mielialaoireissa verrattuna plaseboryhmään. Kurkumiinin havaittiin olevan erityisen tehokas henkilöillä, joilla oli epätyypillinen masennus.
Tutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta ahdistukseen ja masennukseen ylipainoisilla henkilöillä. Kaksoissokkoutetussa ja ristiinkytketyssä tutkimuksessa 30 osallistujaa sai kurkumiinia (1 g/päivä) tai lumelääkettä 30 päivän ajan, minkä jälkeen kahden viikon tauon jälkeen osallistujat siirtyivät toiseen hoitoryhmään toiseksi 30 päivän jaksoksi. Ahdistusta ja masennusta arvioitiin Beckin Ahdistus- (BAI) ja Masennusasteikolla (BDI) lähtötilanteessa sekä viikoilla 4, 6 ja 10.
Tulokset: Kurkumiryhmässä ahdistusoireet vähenivät merkitsevästi (p=0,03), mutta kurkumiinilla ei ollut merkittävää vaikutusta masennuspisteisiin (p=0,7).
Tutkimuksessa arvioitiin kurkumiinin ja kurkumiinin sekä sahramin yhdistelmän vaikutusta masennukseen. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa 123 masennuksesta kärsivää henkilöä jaettiin neljään ryhmään: 1. plasebo, 2. matala annos kurkumiinia (250 mg kahdesti päivässä), 3. korkea annos kurkumiinia (500 mg kahdesti päivässä) ja 4. kurkumiinin (250 mg kahdesti päivässä) sekä sahramia (15 mg kahdesti päivässä) yhdistelmä. Hoitojakso kesti 12 viikkoa, ja tuloksia mitattiin masennus- ja ahdistusoirekyselyillä (IDS-SR30 ja STAI).
Tulokset: Kaikilla aktiivisia hoitoja saaneilla ryhmillä masennus- ja ahdistusoireet vähenivät merkittävästi plaseboryhmään verrattuna. Erityisesti epätyypillistä masennusta sairastavat hyötyivät hoidosta (vasteprosentti 65 % vs. 35 %, p=0,012). Kurkumiinin annoksilla tai kurkumiini-sahramiyhdistelmällä ei havaittu eroa tehoavuudessa.
Tässä 12 viikon satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin kurkumiinin vaikutusta masennukseen lisähoitona Thaimaassa. Tutkimukseen osallistui 65 masennusdiagnoosin saanutta henkilöä, jotka saivat joko kurkumiinia (annosta lisättiin 500 mg – >1500 mg päivässä) tai plaseboa. Hoidon päättyessä seuranta jatkui vielä neljän viikon ajan. Masennusoireita arvioitiin Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikolla (MADRS) ja ahdistusta Hamiltonin ahdistusarviointiasteikolla (HAM-A).
Tulokset: Kurkumiinia saaneilla masennusoireet vähenivät merkittävästi plaseboryhmään verrattuna, erityisesti 12 ja 16 viikon kohdalla. Vaikutus oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Hoito oli turvallinen eikä aiheuttanut merkittäviä haittavaikutuksia tai muutoksia verenkuvassa tai EKG-mittauksissa.
Pilottitutkimuksessa selvitettiin kurkumiinin vaikutusta masennuksen hoitoon erityisesti masennuslääkkeiden tehoa lisäävänä lisäravinteena. Tutkimukseen osallistui 108 miespotilasta (ikä 31–59), jotka saivat nykyisten masennuslääkkeidensä lisäksi päivittäin joko 1000 mg kurkumiinia tai plasebona toimivaa soijajauhetta 6 viikon ajan. Masennusoireita mitattiin Hamiltonin ja Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikoilla. Lisäksi tutkittiin veren interleukiini 1β, tuumorinekroositekijä α (TNF-α), aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) sekä syljen kortisolin tasoja.
Tulokset: Kurkumilisä laski merkittävästi molempia masennuspisteitä (HAM-D ja MADRS) plaseboryhmään verrattuna. Lisäksi kurkumiini alensi tulehdusta aiheuttavien sytokiinien (IL-1β ja TNF-α) tasoja, nosti BDNFpitoisuutta ja vähensi syljen kortisolitasoja.
Pilottitutkimuksessa tutkittiin kurkumiinin lisävaikutuksia masennuksen hoidossa, kun sitä käytettiin yhdessä masennuslääkkeiden (essitalopraami tai venlafaksiini) kanssa. Tutkimukseen osallistui 40 ensimmäistä masennusjaksoaan kokevaa potilasta, jotka saivat 5 viikon ajan joko 500 mg kurkumiinia päivittäin tai plaseboa masennuslääkkeiden ohella. Masennusoireita mitattiin Clinical Global Impression-Severity -asteikolla, Hamiltonin masennusasteikolla ja Montgomery-Asbergin masennusarviointiasteikolla.
Tulokset: Molemmissa ryhmissä masennuspisteet laskivat merkittävästi lähtötilanteesta tutkimuksen loppuun, ja muutos oli havaittavissa jo 7 päivän jälkeen. Kurkumiiniryhmässä oireet lievenivät hiukan nopeammin kuin plaseboryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Kumpikaan ryhmä ei raportoinut sivuvaikutuksista.
Oma pohdintaa
Voiko Kurkumiiini lievittää masennuksen oireita? Kurkumiini vaikuttaa olevan plaseboa tehokkaampi masennusoireiden lievittämisessä. Tuloksia voi alkaa näkyä 2–3 kuukauden kuluttua joten sitä tulisi käyttää säännöllisesti. Joissakin tutkimuksissa hyöty oli erityisesti havaittavissa henkilöillä, joilla oli epätyypillinen masennus tai masennuslääkkeiden rinnalla käytettynä.
Laskeeko kaurapuuro sokeripiikkejä? Monet pohtivat kaurapuuron vaikutusta verensokeriin, erityisesti sen sisältämän beetaglukaanin vuoksi. Kaurapuuro on tunnettu terveellisistä ominaisuuksistaan, mutta sen vaikutus verensokerin hallintaan riippuu monista tekijöistä, kuten annoskoosta ja aterian muista hiilihydraattilähteistä.
Tiivistelmä: Lisäämällä yli 3,5 grammaa kauran beetaglukaania ateriaan, voit vähentää merkittävästi (yli 20 %) sekä verensokerin että insuliinin välitöntä nousua ruokailun jälkeen. Kaurapuuro sisältää paljon beetaglukaania joten voidaan sanoa että kaurapuuro laskee sokeripiikkejä aterian jälkeen.
Meta-analyysi koostui 103 tutkimuksesta ja oli erittäin kattava. Tutkimuksessa selvitettiin kauran beetaglukaanin vaikutusta akuutteihin glukoosi- ja insuliinivasteisiin. Tutkijat hakivat MEDLINE-, EMBASE- ja Cochrane-tietokannoista satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia, joissa kauran beetaglukaania (konsentraatti tai kauralese) lisättiin hiilihydraattipitoisiin aterioihin. Päätuloksena tarkasteltiin glukoosin inkrementaalista pinta-alan alapuolista käyrää (iAUC), ja sivutuloksina insuliinin iAUC sekä glukoosin ja insuliinin huippunousua (iPeak). Näistä siis iAUC mittaa verensokerin tai insuliinin kokonaisnousua aterian jälkeen, ja iPeak huippuarvoa.
Tulokset: Kauran beetaglukaani vähensi glukoosin iAUC-arvoa 23 % ja iPeak-arvoa 28 %, ja insuliinin iAUC-arvoa 22 % sekä iPeak-arvoa 24 %. Vähenemisen suuruuteen vaikuttivat beetaglukaanin annos, molekyylipaino ja vertailuateria. Molekyylipaino >300 kg/mol tehosti glukoosin iAUC- ja iPeak-arvojen vähenemistä. Eri vertailuateriaryhmien välillä havaittiin merkittäviä eroja glukoosivasteessa, mutta tulokset olivat yhteneviä diabeetikoilla ja terveillä henkilöillä.
Oma tulkinta: Tutkimuksen tulokset ovat vahvat ja kattavat, ja niitä on vaikea kyseenalaistaa. Se, kuinka merkittäviä glukoosi- ja insuliinipiikit lopulta ovat, riippuu yksilön metabolisesta terveydestä ja esimerkiksi ruokailurytmistä. Eli laskeeko kaurapuuro sokeripiikkejä? Kyllä.
Kreatiini on menille tuttu kuntosaliharjoitelijoiden ja urheilijoiden lisäravinteena. Siinä yhteydessä sen onkin todettu olevan yksi parhaista jollei paras lisäravinne. Masennuksen taustalla voi olla aivojen energiansaannin häiriöitä, ja kreatiinin tiedetään parantavan aivojen energia-aineenvaihduntaa. Voiko kreatiinilla jopa hoitaa masennusta?
Tiivistelmä: Kreatiinilla on lupaavia tuloksia masennuksen hoidossa
Tavoitteena oli arvioida kreatiinimonohydraatin (kreatiini) lisäämisen vaikutuksia SSRI-lääkkeeseen (essitalopraami) vakavan masennuksen hoidossa. 52 naisella tehtiin kahdeksan viikon kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu kliininen tutkimus, jossa yksi ryhmä sai essitalopraamin lisäksi 5 g kreatiinia päivittäin ja toinen ryhmä sai lumelääkettä. Tehokkuutta mitattiin Hamiltonin masennusasteikolla (HAM-D).
Tulokset: kreatiinia saanut ryhmä koki merkittävämmän parannuksen HAM-D-pisteissä jo kahden viikon jälkeen, ja parannus säilyi viikoilla 4 ja 8. Tutkimuksen aikana ryhmien välillä ei havaittu merkittäviä eroja hoidon keskeyttämisessä tai haittavaikutuksissa..
Tutkimuksessa arvioitiin kreatiinin käyttöä lisähoitona nuorille naisille, joilla oli SSRI-lääkkeille (fluoksetiini) resistentti vakava masennus. Viisi nuorta naista, jotka olivat käyttäneet fluoksetiinia vähintään 8 viikkoa, mutta joilla masennusoireet jatkuivat, saivat 4 g kreatiinia päivittäin kahdeksan viikon ajan. Masennuksen oireita arvioitiin lasten masennusasteikolla (CDRS-R), ja aivojen energiametaboliittien muutoksia tutkittiin 31-fosforin magneettikuvauksella (31P MRS).
Tulokset: Masennusasteikon pistemäärä laski keskimäärin 69 -> 30,6, eikä vakavia haittavaikutuksia havaittu. Lisäksi kreatiinilla hoidetuilla potilailla havaittiin merkittävä aivojen fosfokreatiinin pitoisuuden nousu, mikä viittaa hoidon vaikutukseen aivojen energiansaannissa.
Tutkimuksessa arvioitiin kreatiinimonohydraatin vaikutusta hoitoresistenttiin masennukseen. Kahdeksan potilasta, joilla oli masennus, ja kaksi potilasta, joilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, saivat neljän viikon ajan 3–5 g kreatiinia päivittäin. Masennuksen ja ahdistuksen vakavuuden muutoksia mitattiin Hamiltonin masennus- ja ahdistusasteikoilla sekä kliinisen yleisvaikutelman asteikolla.
Tulokset: Masennusta sairastavilla potilailla kaikki mittaustulokset paranivat merkittävästi. Yksi potilas keskeytti hoidon merkittävän parannuksen jälkeen jo viikon kuluttua. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat potilaat kehittivät hoidon aikana hypomanian tai manian.
Oma näkemys – Voiko kreatiinilla hoitaa masennusta?
Kyllä. Kreatiini on hyvin siedetty, ja tutkimuksissa käytetyillä annoksilla on raportoitu vain vähän haittavaikutuksia. Tutkimus 1 oli näistä isoin ja oli myös tupla sokkoutettu RCT tutkimus (pyramiidin huipulla). Tutkimuksien 2 ja 3 otoskoko oli hyvin pieni ja placebo-kontrolli puuttui joten näiden todistusarvo on matalampi. Voisin hyvinkin kokeilla kreatiinia mikäli kärsisin masennukseta.
Verenpainetta alentavat juomat: Roselle-tee (Hibiscus sabdariffa) on yksi tehokkaimmista juomista verenpaineen laskemiseen. Tutkimukset osoittavat, että se voi alentaa systolista verenpainetta merkittävästi ja on verrattavissa yleisiin verenpainelääkkeisiin. Suositeltu annos on 2–3 kupillista päivässä.
Tutkimuksessa verrattiin happaman teen (Hibiscus sabdariffa) ja mustan teen vaikutuksia verenpaineeseen tyypin II diabetesta sairastavilla potilailla, joilla oli lievä verenpainetauti. Tutkimus oli kaksoissokkoutettu ja satunnaistettu, ja siihen osallistui 60 potilasta. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään, ja heidän verenpainettaan mitattiin päivinä 0, 15 ja 30. Happaman teen ryhmässä systolinen verenpaine laski merkittävästi 134,4 mmHg -> 112,7 mmHg kuukauden aikana. Mustan teen ryhmässä systolinen verenpaine sen sijaan nousi 118,6 mmHg -> 127,3 mmHg. Diastoliseen verenpaineeseen ei kuitenkaan havaittu merkittäviä muutoksia kummassakaan ryhmässä.
Tutkimuksessa verrattiin Hibiscus sabdariffa -kasvin uutetta captopril-lääkkeeseen. Satunnaistettuun ja kontrolloituun tutkimukseen osallistui 90 potilasta, joilla ei ollut käytössä verenpainelääkitystä kuukauden ajan ennen tutkimusta. Potilaat saivat joko Hibiscus-uutetta (10 g kuivattuja kukintoja päivittäin) tai captopriliä (25 mg kahdesti päivässä) neljän viikon ajan. Hibiscus-uutteen käyttö laski systolista verenpainetta keskimäärin 139,05 mmHg -> 123,73 mmHg ja diastolista painetta 90,81 mmHg -> 79,52 mmHg. Verenpaineen alenema oli samankaltainen molemmissa hoitoryhmissä, eikä merkittäviä eroja havaittu. Molemmat hoidot olivat hyvin siedettyjä, ja Hibiscus-ryhmässä havaittiin myös natriumin erityksen lisääntyminen virtsassa.
Tutkimukseen osallistui 31 potilasta kokeelliseen ryhmään ja 23 potilasta kontrolliryhmään, joilla kaikilla oli kohtalainen essentiaalinen verenpainetauti. Verenpaine mitattiin ennen hoitoa ja 15 päivän kuluttua. Kokeellisessa ryhmässä systolinen verenpaine laski 11,2 % ja diastolinen 10,7 % hoidon aloituksen jälkeen. Merkittäviä eroja havaittiin molemmissa verenpainelukemissa verrattuna kontrolliryhmään. Hoidon lopettamisen jälkeen systolinen paine nousi 7,9 % ja diastolinen 5,6 %, mikä osoittaa hoidon tehokkuuden verenpaineen alentamisessa.
Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen osallistui 65 aikuista. Potilaat joivat joko 3 annosta (240 ml/annos) teetä tai lume juomaa päivittäin kuuden viikon ajan. Tulokset osoittivat, että hibiskusteen käyttö laski systolista verenpainetta keskimäärin 7,2 mmHg verrattuna lumeryhmän 1,3 mmHg laskuun. Diastolinen paine laski myös hibiskusryhmässä, ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Suurempi verenpaineen lasku havaittiin niillä, joilla oli korkeampi lähtötason systolinen paine.
Tutkimuksessa verrattiin Hibiscus sabdariffa -uutteen ja lisinopriilin vaikutuksia verenpaineeseen ja turvallisuuteen. Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun ja kontrolloituun tutkimukseen osallistui 193 potilasta, jotka saivat joko Hibiscus-uutetta (250 mg antosyaaneja) tai lisinopriilia (10 mg) päivittäin neljän viikon ajan. Tulokset osoittivat, että Hibiscus-hoito laski verenpainetta merkittävästi: systolinen verenpaine laski 17,14 mmHg ja diastolinen 11,97 mmHg. Lisäksi hoito vähensi merkittävästi angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) aktiivisuutta plasmassa. Hibiscus-uutteen terapeuttinen teho oli 65,12 %, ja se oli hyvin siedetty ja turvallinen ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Verrattuna lisinopriiliin, Hibiscus-uute oli hieman vähemmän tehokas, mutta sillä oli selkeä natriureettinen vaikutus, mikä näkyi seerumin natriumpitoisuuden laskuna.
Verenpainetauti
WHO kertoo että Verenpainetauti (hypertensio) on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä terveysriskeistä. Se vaikuttaa yli 1,3 miljardiin ihmiseen, ja on suurin yksittäinen riskitekijä kuolemille, jotka johtuvat sydänsairauksista ja aivohalvauksista. Korkea verenpaine aiheuttaa vuosittain arviolta 10,8 miljoonaa kuolemaa, mikä vastaa noin 19 % kaikista kuolemista. Lisäksi korkea verenpaine on vastuussa yli 50 % sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan, tapauksista.
Hoidossa voidaan hyödyntää sekä lääkkeitä että ei-lääkkeellisiä keinoja, kuten ruokavaliomuutoksia, liikuntaa ja ravintolisiä.
Vaikka tutkimuspohja ei ole vielä hirveän laaja niin en näe mitään syytä miksi en käyttäisi kyseistä teetä jos tarkoitus olis käyttä parasta juomaa mikä alentaa tutkitusti verenpainetta. Roselle-teellä näyttäisi olevan myös triglyseridejä laskeva vaikutus muutaman tutkimuksen perusteella ja haittavaikutuksia ei näytä olevan.
Tiivistelmä: Luotettavimpia tutkimustyyppejä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit, jotka yhdistävät useiden tutkimusten tulokset tai päätelmät. Yksittäisistä tutkimuksista satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ovat luotettavimpia, ja heti niiden jälkeen tulevat Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet). Muut tutkimusmuodot, kuten kohorttitutkimukset ja tapaus-verrokkitutkimukset, tuottavat lähinnä hypoteeseja ja suuntaa jatkotutkimuksille. Käytin esimerkkinä omega-3 -rasvahappoon liittyviä tutkimuksia.
Eri tutkimustyypit
Ravitsemustiede nojaa vahvasti tieteellisiin tutkimuksiin, kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Tieteellisellä tutkimuksella on selkeä hierarkia, joka auttaa arvioimaan, kuinka luotettavia ja yleistettäviä johtopäätökset ovat. Artikkelissa käymme läpi tieteellisen tutkimuksen hierarkian ja sen merkityksen ravitsemustutkimuksessa.
1. Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit
Hierarkian kärjessä ovat systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit. Ne yhdistävät ja analysoivat useiden tutkimusten tuloksia, usein satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (RCT) perusteella. Systemaattinen katsaus tarkastelee kattavasti kaikkia tietyn aihepiirin tutkimuksia, ja meta-analyysi yhdistää tutkimusten tulokset tilastolliseen analyysiin, jolloin saadaan vahvempia johtopäätöksiä.
Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit vähentävät yksittäisten tutkimusten mahdollisia virheitä ja parantavat sitä kautta niiden luotettavuutta. Ne ovat kullanarvoisia silloin, kun haluamme tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi tietyn ravintoaineen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä. Meta-analyysin laatu riippuu siitä, miten tutkimukset on valittu ja analyysi toteutettu. Tämä määrittää, kuinka luotettava meta-analyysi lopulta on.
Esimerkki systemaattisesta katsausesta ja meta-analyysistä: 2016 ulkaistu meta-analyysin luomu- ja tavanomaisen lihan ravintoainepitoisuuksista. Analyysissä havaittiin, että luomulihan rasvahappopitoisuudet, kuten omega-3, olivat korkeammat luomulihassa verrattuna tavanomaiseen lihaa. Tutkimukseen: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26878675/
2. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT)
RCT ovat yksittäisistä tutkimuksista luotettavimpia. Näissä tutkimuksissa osallistujat jaetaan satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmiin, jolloin voidaan paremmin eliminoida harhat ja tutkia tietyn ravitsemusmuutoksen tai ravintoaineen vaikutuksia. Näin voidaan saada selville syy-seuraussuhteita.
Satunnaistaminen auttaa eliminoimaan monia harhoja, ja kontrolloiduissa olosuhteissa voidaan varmistaa, että tulokset johtuvat juuri tutkittavasta interventiosta. Ravitsemustutkimuksessa ne ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi uusien ruokavaliomallien tai lisäravinteiden vaikutusten tutkimisessa.
Esimerkki RCT-kokeesta: Kaksoissokkoutettu, satunnaistettu kliininen tutkimus tehtiin 128:lle kriittisesti sairaalle, COVID-19-tartunnan saaneella potilaalla, jotka jaettiin satunnaisesti interventioryhmään (omega-3) (n = 42) ja kontrolliryhmään (n = 86). Omega-3 ryhmällä oli merkittävästi korkeampi 1 kuukauden eloonjäämisaste. Tutkimukseen: https://link.springer.com/article/10.1186/s12967-021-02795-5
3. Mendelistiset satunnaistamiskokeet (MS-kokeet)
Mendelistiset satunnaistamiskokeet ovat tutkimusmenetelmä, jossa käytetään geneettistä informaatiota luonnollisena satunnaistajana. Koska geenit periytyvät satunnaisesti vanhemmilta lapsille, tutkijat voivat käyttää geneettisiä variaatioita altistuksen (esim. kolesterolitasot tai vitamiinitasot) tutkimiseen ja arvioida, miten ne vaikuttavat sairauksien riskiin. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen silloin, kun tavanomaiset RCT olisivat kalliita tai eettisesti haastavia.
MS-kokeet ovat tärkeitä, koska ne voivat eliminoida sekoittavat tekijät, jotka usein haittaavat muita havaintotutkimuksia. Geneettinen satunnaistaminen tapahtuu jo hedelmöityksessä, joten ympäristötekijät eivät pääse vääristämään tuloksia yhtä helposti. MS-kokeet voivat tarjota vahvaa näyttöä esimerkiksi tiettyjen ravintoaineiden yhteydestä kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.
EsimerkkiMendelistisestä satunnaistamiskokesta:Tämä Mendelistinen satunnaistettu tukimus osoittaa omega-3-rasvahappojen syy-yhteyden tulehduksellisessa suolistosairaudessa (IBD). Tutkimus käytti geneettisiä markkereita, jotka liittyvät omega-3-rasvahappojen metaboliaan, ja havaitsi, että omega-3 anti-inflammatoriset ominaisuudet voivat vähentää IBD aiheuttamaa kroonista tulehdusta. Tutkimukseen tästä: https://www.mdpi.com/1422-0067/23/22/14380
4. Kohorttitutkimukset
Kohorttitutkimukset seuraavat suuria ihmisryhmiä pitkän ajan kuluessa ja tarkastelevat, miten tietyt altisteet, kuten ruokavalio, vaikuttavat terveyteen ajan myötä. Näissä tutkimuksissa ei satunnaisteta osallistujia, mutta ne antavat arvokasta tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista.
Kohorttitutkimukset voivat paljastaa tärkeitä yhteyksiä ruokavalion ja sairauksien välillä. Esimerkiksi Välimeren ruokavalion suojaavasta vaikutuksesta sydän- ja verisuonitauteja vastaan tiedetään kohorttitutkimusten perusteella.
Esimerkki kohorttitutkimusesta. Kohottitutkimuksia voidaan myös niputtaa niin että niiden näyttövoima on voimakkaampi. Pooling Project of 19 Cohort Studies -tutkimus yhdisti 19 kohorttitutkimuksen tiedot. Analyyseissä omega-3-biomarkkerit ALA, DPA ja DHA yhdistettiin pienempään kuolemaan johtavan sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27357102/
5. Tapaus-verrokkitutkimukset
Tapaus-verrokkitutkimukset vertaavat ihmisiä, joilla on tietty sairaus (tapaukset), terveisiin ihmisiin (verrokit). Tämäntyyppinen tutkimus voi auttaa löytämään yhteyksiä riskitekijöiden, kuten ruokailutottumusten, ja sairauksien välillä. Tapaus-verrokkitutkimukset ovat kuitenkin alttiimpia harhoille, kuten sekoittavien tekijöiden vaikutukselle, verrattuna RCT tai kohorttitutkimuksiin.
Ne ovat nopeampia ja halvempia kuin kohorttitutkimukset ja erityisen hyödyllisiä harvinaisten sairauksien tai altisteiden tutkimisessa. Ne kuitenkin perustuvat usein muistitietoihin, mikä voi heikentää luotettavuutta
Esimerkki tapaus-verrokkitutimuksessa: Tutkimuksessa arvioitiin kohdunrungon syöpä riskin ja rasvahappojen sekä kalan saannin välisiä yhteyksiä väestöpohjaisessa otoksessa, joka sisälsi 556 syöpätapausta ja 533 iän mukaan vastaavaa verrokkia. Tulokset viittaavat siihen, että pitkäketjuisten monityydyttymättömien EPA- ja DHA-rasvahappojen EPA- ja DHA-saatavilla elintarvikkeissa ja ravintolisissä voi olla suojaavia assosiaatioita kohdunrungon syövän kehittymistä vastaan. Tutkimukseen tästä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22915050/
6. Poikittaistutkimukset
Poikittaistutkimukset tarkastelevat tiettyjä altisteita ja lopputulemia tiettynä ajankohtana. Ne voivat antaa tietoa esimerkiksi siitä, kuinka yleistä tiettyjen ravintoaineiden puute on väestössä, mutta eivät paljasta syy-seuraussuhteita.
Poikittaistutkimukset ovat hyödyllisiä, kun halutaan saada käsitys väestön terveydentilasta tai ravitsemustilasta. Esimerkiksi D-vitamiinin saannin yleisyys voidaan tutkia poikittaistutkimusten avulla, mutta niitä ei voida käyttää syy-seuraussuhteiden osoittamiseen
Tässä vielä toinen esimerkki poikittaistutkimusesta. Tutkimuksessa tutkittiin omega-3-rasvahappojen saannin ja fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumisen välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että suurempi omega-3-rasvahappojen saanti oli merkittävästi yhteydessä hitaampaan fenotyyppisen ikääntymisen nopeutumiseen. Päivittäinen omega-3-rasvahappojen saantikynnys (1,103 grammaa/päivä) vaikuttaa optimaaliselta, sillä sen jälkeen vaikutus tasaantuu. Tutkimukseen tästä: https://www.frontiersin.org/journals/nutrition/articles/10.3389/fnut.2024.1424156/full
7. Tapausselostukset ja tapaussarjat
Nämä ovat yksittäisiä raportteja tai sarjoja tapauksista, joissa tarkastellaan tiettyjä oireita tai sairauksia tietyillä potilailla. Ravitsemustieteessä tapausselostuksia käytetään joskus uudenlaisten ruokavalioiden tai ravintoaineiden vaikutusten kuvaamiseen.
Vaikka tapausselostukset eivät pysty osoittamaan laajoja yleistyksiä, ne voivat herättää kiinnostusta uudenlaisiin tutkimusaiheisiin ja auttaa havaitsemaan mahdollisia riskejä tai hyötyjä varhaisessa vaiheessa.
Medialla on taipumus ylireagoida yksittäisiin tutkimuksiin, erityisesti sellaisiin, jotka eivät ole tutkimushierarkiassa korkealla. Valitettavasti suurempien RCT-tutkimusten tekeminen on kallista, ja siksi ne tehdään yleensä pienille ryhmille ja ovat lyhytkestoisia. Näiden pienempien RCT-tutkimuksien pohjalta kootut meta-analyysit voivat vääristyä, varsinkin jos tutkimusten laatu on heikko.
