Karrageenin tutkitut haitat

Kuva suoliston sisältä

Päivitys 17.3.2026: Artikkelia on täydennetty tutkimuksilla (2021–2024), jotka tuovat uutta tietoa karrageenin yhteydestä kohonneeseen rintasyöpä- ja diabetesriskiin sekä sen suorista haittavaikutuksista ihmisen suolistomikrobistoon.

Mitä karrageeni on?

Otetaan kantaa, hyvin pienessä piirissä, kuumana käymään keskusteluun karrageenin terveysvaikutuksista. Karrageeni on punalevästä saatava polysakkaridi, jota käytetään elintarviketeollisuudessa sakeuttajana, stabilointiaineena ja emulgaattorina. Se löytyy monista prosessoiduista elintarvikkeista, kuten maitotuotteista, lihavalmisteista ja kasvipohjaisista juomista, ja tunnetaan myös koodinimellä E407. Sen käyttöä ruoassa on perinteisesti pidetty turvallisena, mutta mitä sanoo tutkimukset?

Karrageeni voi vaikuttaa suoliston ja aineenvaihdunnan terveyteen monin tavoin. Tutkimuksissa se on yhdistetty seuraaviin vaikutuksiin:

  • Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen: Karrageenin on havaittu heikentävän suoliston limakalvoa ja lisäävän suolen seinämän läpäisevyyttä, mikä voi johtaa tulehdustiloihin ja ns. ”vuotava suoli” -oireyhtymään [2, 11].
  • Tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) paheneminen: Karrageeni saattaa aktivoida tulehdusreaktioita suolistossa, mikä voi pahentaa Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta [3, 11].
  • Mikrobiston muutokset: Karrageeni voi muuttaa suoliston bakteerikantaa vähentämällä anti-inflammatoristen bakteerien, kuten Faecalibacterium prausnitzii -kannan, osuutta [3]. Vuonna 2021 julkaistussa laajassa vertailututkimuksessa karrageenin havaittiin olevan yksi haitallisimmista lisäaineista suolistomikrobistolle: se lisäsi suoraan bakteerien kykyä aiheuttaa tulehdusta ja heikensi mikrobiston monimuotoisuutta [17].
  • Proteiinien imeytymishäiriöt: Saattaa häiritä ruoansulatuksessa tapahtuvaa proteiinien pilkkoutumista ja imeytymistä [2].
  • Mahdollinen yhteys syöpäriskiin: Eläinkokeissa hajonneen karrageenin on havaittu aiheuttavan ruoansulatuskanavan haavaumia ja kasvaimia [4]. Laajassa ranskalaisessa väestötutkimuksessa (2024) havaittiin lisäksi yhteys karrageenien (E407 ja E407a) runsaan saannin ja kohonneen rintasyöpäriskin välillä [16].
  • Insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riski: Karrageeni voi heikentää insuliiniherkkyyttä ja häiritä sokeriaineenvaihduntaa. Tuoreessa yli 100 000 osallistujan väestötutkimuksessa (2024) karrageenin käyttö yhdistettiin suoraan kohonneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin [18]. Tätä tukee kliininen koe (2024), jossa karrageenin havaittiin aiheuttavan insuliiniresistenssiä ja nostavan tulehdusarvoja erityisesti ylipainoisilla henkilöillä [11].

Vaikka enemmistö tutkimuksista keskittyy karrageenin haittavaikutuksiin, jotkut tutkimukset ovat tuoneet esiin myös mahdollisia positiivisia vaikutuksia:

  • Positiiviset löydökset sydänpotilailla? Yksittäisessä kliinisessä tutkimuksessa (Sokolova ym., 2014) havaittiin, että karrageeniravintolisä alensi merkittävästi kokonaiskolesterolia (−16,5 %), LDL-kolesterolia (−33,5 %) ja tulehdusmarkkereita, kuten CRP:tä, valkosoluja ja fibrinogeeniä. Lisäksi immuunijärjestelmän toiminta tasapainottui ilman yliaktivaatiota. Tutkimus kohdistui sydänpotilaisiin ja oli pieni, mutta se viittaa siihen, että karrageenilla voi tietyissä tilanteissa olla myös hyötyjä [15].
  • Prebioottinen vaikutus: Joidenkin karrageenityyppien, erityisesti Kappaphycus-lajin tuottaman karrageenin, on havaittu lisäävän suolistossa esiintyviä hyödyllisiä bifidobakteereja [5].
  • Ruoan koostumuksen parantaminen: Karrageeni parantaa monien elintarvikkeiden rakennetta ja suuntuntumaa, mikä voi parantaa ruokailukokemusta [3].
  • HPV-tartuntojen ehkäisy: Satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että karrageenigeeli saattoi vähentää uusien HPV-tartuntojen riskiä 37 % verrattuna lumelääkkeeseen, ilman merkittäviä haittavaikutuksia [12].

FDA ja EFSA pitävät karrageenia turvallisena, mutta EU on kieltänyt sen imeväisruoissa varovaisuusperiaatteella. Ravitsemussuositukset eivät ota kantaa ja ruokavirasto on määritellyt suosiuksen E407 ja E407a yhteismäärälle 75 mg/kg/vrk. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut hajonneen karrageenin ryhmään 2B, mikä tarkoittaa, että se on mahdollisesti syöpää aiheuttava ihmisille. [7, 13, 14]

Vaikka karrageeni on laajasti käytetty elintarvikelisäaine, tutkimusten tulokset (lähinnä eläinkokeet ja kohorteista tehdyt analyysit) viittaavat siihen, että se voi aiheuttaa haittavaikutuksia suoliston terveydelle. Ihmisillä on tehty vain muutama koe ja ei se hyvältä näyttänyt karrageenin osalta suoliston tai diabeteksen osalta, ainakaan riskiryhmillä [8, 10, 11, 18]. Mutta myös toisenlaisia tuloksia on saatu pienissä kokeissa [9, 15].

Tämän jälkeen on pakko tarkastella jääkaapin sisältöä, varsinkin kun oma suolisto ei ole koskaan ollut hyvässä kunnossa. Ainakaan omaan silmään hyödyt ei ole isommat kuin mahdolliset haitat, toisin kun esimerkiksi hunajalla.

Ei varmastikaan kannata ryhtyä boikotteihin, painiotteisiin tai ylilyönteihin näiden lähinnä eläimillä ja laboratoriossa tehtyjen tutkimusten pohjalta. Mutta karrageeni saa nyt selvästi peukun alas.

Lähteet ja tiivistelmät tutkimuksista:
(1) Katsausartikkeli: Carrageenan in the Diet: Friend or Foe for Inflammatory Bowel Disease? (PubMed, 2024)

Tarkasteli karrageenin vaikutuksia tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD) ja sen mahdollisia suoliston läpäisevyyttä lisääviä vaikutuksia. Todettiin että karrageeni voi pahentaa tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) aiheuttamalla suolistohaavaumia, tulehdusta ja ”vuotavan suolen” oireyhtymää eläinkokeissa.

(2) Laboratoriotutkimus: Digestive fate of dietary carrageenan: Evidence of interference with digestive proteolysis and disruption of gut epithelial function (PubMed, 2017)

Tutki, miten karrageeni vaikuttaa proteiinien pilkkoutumiseen ja suoliston epiteelin toimintaan. Tutkimus osoitti, että karrageeni häiritsee mahan proteiinien pilkkoutumista ja vahingoittaa suolen epiteelisolujen toimintaa. Tulokset viittaavat siihen, että karrageeni voi edistää suolistotulehdusta ja heikentää ravintoaineiden imeytymistä.

(3) Katsaus: The Role of Carrageenan in Inflammatory Bowel Diseases and Allergic Reactions: Where Do We Stand? (PMC, 2021)

Käsitteleli karrageenin vaikutusta suoliston mikrobiomiin ja tulehdusprosesseihin. Karrageeni voi edistää tulehdusreaktioita ja muuttaa suoliston mikrobistoa, mikä viittaa sen rooliin tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) kehittymisessä ja hoidossa. Koska karrageenin turvallisuudesta on epävarmuutta, suositellaan ultraprosessoitujen elintarvikkeiden kulutuksen vähentämistä.

(4) Eläintutkimuksiin perustuva katsaus: Review of harmful gastrointestinal effects of carrageenan in animal experiments (PMC, 2001)

Tarkasteltiin karrageenin yhteyttä paksusuolen haavaumiin ja ruoansulatuskanavan kasvaimiin eläinmalleissa. Sekä hajottamaton että hajonnut karrageeni yhdistettiin suoliston haavaumien ja kasvainten esiintymiseen, mahdollisesti johtuen kontaminaatiosta, spontaanista aineenvaihdunnasta tai suoliston bakteerien vuorovaikutuksesta. Hajonneen karrageenin syöpää aiheuttavat ominaisuudet ovat tunnettuja, ja hajottamattoman karrageenin on havaittu edistävän kasvainten muodostumista. Tämän vuoksi sen laajaa käyttöä länsimaisessa ruokavaliossa tulisi arvioida kriittisesti uudelleen.

(5) katsausartikkeli: Carrageenan as a Potential Factor of Inflammatory Bowel Diseases (PubMed, 2024)

Tarkasteli karrageenin hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia. Vaikka sitä voidaan käyttää lääketeollisuudessa esimerkiksi lääkkeiden kapselointiin ja se voi edistää hyödyllisten Bifidobacterium-bakteerien kasvua, se voi myös aiheuttaa suolistotulehdusta. Karrageeni muuttaa suoliston mikrobistoa, heikentää limakalvon suojakerrosta ja aktivoi tulehdusreittejä, mikä voi pahentaa tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta.

(6) Katsaus: The Role of Carrageenan and Carboxymethylcellulose in the Development of Intestinal Inflammation (Frontiers, 2017)

Tutkimuksessa tarkastellaan elintarvikelisäaineiden karrageenin ja karboksimetyyliselluloosan (CMC) mahdollista yhteyttä tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) kehittymiseen. Eläinkokeiden perusteella nämä lisäaineet voivat aiheuttaa suolistotulehdusta muistuttavia muutoksia. Lisätutkimuksia tarvitaan selvittämään lisäaineiden tarkempi rooli IBD:ssä, erityisesti lasten ruokavaliossa.

(7) Ruokaviraston verkkosivut (4.3.2025)

Tietoa karrageenista ruokaviraston sivuilta.

(8) Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu A randomized trial of the effects of the no-carrageenan diet on ulcerative colitis disease activity (PubMed, 2017)

Pieni koe missä potilaat, joilla oli remissiossa oleva haavainen paksusuolitulehdus, ohjeistettiin noudattamaan karrageenitonta ruokavaliota ja satunnaistettiin saamaan joko lumekapseleita tai karrageenia sisältäviä kapseleita. Kapselien karrageenimäärä oli pienempi kuin keskimääräinen päivittäinen karrageenin saanti ruokavaliosta. 12 potilasta täytti tutkimuskyselyt. Kolme karrageenia sisältäviä kapseleita saanutta potilasta sai uusiutumisen, kun taas yksikään lumekapseleita saanut potilas ei saanut uusiutumista.

(9) Satunnaistettu pilottitutkimus: Randomized controlled pilot study: effect of carrageenan emulsifier on inflammation and gastrointestinal symptoms in quiescent ulcerative colitis (Food & Nutrition Research 2023)

Hyvin pieni koe missä verrattiin korkean molekyylipainon karrageenia ja kaurapohjaista beetaglukaanivalmistetta (lumelääke) potilailla (n = 7), joilla oli rauhallinen haavainen paksusuolentulehdus. Missään biokemiallisissa markkereissa ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja karrageeni- ja lumelääkejaksojen välillä, eikä myöskään merkittäviä eroja verrattaessa kumpaakaan jaksoa lähtötasoon. Maha-suolikanavan oireet olivat voimakkaampia lumelääkejakson aikana; kaikkien oireiden summa ja suoliston korina olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia lumelääkejakson lopussa kuin karrageenijakson lopussa

(10) Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus: Carrageenan-Free Diet Shows Improved Glucose Tolerance and Insulin Signaling in Prediabetes: A Randomized, Pilot Clinical Trial (2020)

Tutkimuksessa havaittiin, että karrageeniton ruokavalio paransi glukoosinsietoa ja insuliiniherkkyyttä esidiabetesta sairastavilla, kun taas karrageenia sisältävä ruokavalio ei tuottanut merkittäviä muutoksia. Ryhmien väliset erot viittaavat siihen, että karrageenin poistaminen ruokavaliosta voi olla hyödyllistä insuliinisignaloinnin ja glukoosinsiedon parantamisessa.

(11) Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu ristikkäistutkimus: Carrageenan and insulin resistance in humans: a randomised double-blind cross-over trial (2024)

Osallistui 20 miestä, joiden keski-ikä oli 27,4. Osallistujien painoindeksi oli keskimäärin normaali tai lievästi ylipainoinen. Annettiin 250 mg karrageenia aamulla ja illalla tai Lumelääkettä. Kummankin intervention kesto oli 2 viikkoa, samat osallistujat saivat molempia hoitoja (karrageenia ja lumelääkettä) eri aikoina.

Tutkimuksessa havaittiin, että karrageeni, saattaa edistää insuliiniresistenssiä ja matala-asteista tulehdusta ylipainoisilla henkilöillä suoliston tulehdusta edistävien mekanismien kautta. Vaikka kokonaisvaltainen insuliiniherkkyys ei muuttunut merkittävästi, ylipainoisilla osallistujilla karrageeni alensi insuliiniherkkyyttä, lisäsi suoliston läpäisevyyttä, ja nosti tulehdusmerkkiaineiden tasoja.

(12) Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja lumekontrolloitu tutkimus: Efficacy and safety of a self-applied carrageenan-based gel to prevent human papillomavirus infection in sexually active young women (CATCH study): an exploratory phase IIB randomised, placebo-controlled trial (2023)

Tutkimuksessa, johon osallistui terveitä, yli 18-vuotiaita naisia, tutkittiin karrageenipohjaisen geelin tehoa uusien HPV-tartuntojen ehkäisyssä. Tutkimuksessa testattiin karrageenipohjaisen geelin tehoa HPV-tartuntojen ehkäisyssä naisilla. Havaittiin, että karrageenigeeli vähensi uusien HPV-tartuntojen riskiä 37 % verrattuna lumelääkkeeseen, ilman merkittäviä lisäyksiä haittatapahtumissa.

(13) Wikipedia IARC Group 2B luokittellut aineet (haettu 5.3.2025)

Kivasti listattu ryhmän 2b karsinogeenit.

(14) Re‐evaluation of carrageenan (E 407) and processed Eucheuma seaweed (E 407a) as food additives (EFSA, 2018)

EFSA:n kanta aiheeseen.

(15) Sokolova E.V. et al. (2014). Effect of carrageenan food supplement on patients with cardiovascular disease: results in normalization of lipid profile and moderate modulation of immunity system markers. PharmaNutrition.

(16) Laaja väestötutkimus: Food additive emulsifiers and cancer risk: results from the French prospective NutriNet-Santé cohort (PLOS Medicine / PubMed, 2024)

Tutki yli 92 000 aikuisen ruokavaliota ja emulgointiaineiden saantia keskimäärin seitsemän vuoden seuranta-aikana. Tutkimuksessa havaittiin tilastollinen yhteys karrageenien (E407 ja E407a) runsaan saannin ja kohonneen rintasyöpäriskin välillä. Tulokset viittaavat siihen, että ultraprosessoiduissa elintarvikkeissa yleisesti käytetyt emulgointiaineet voivat lisätä syöpäriskiä mahdollisesti edistämällä elimistön matala-asteista tulehdusta.

(17) Laboratoriotutkimus (ex vivo): Direct impact of commonly used dietary emulsifiers on human gut microbiota (Microbiome / PubMed, 2021) Tässä tutkimuksessa testattiin 20 yleistä emulgointiainetta käyttämällä ihmisen suolistomikrobistoa mallintavaa bioreaktoria. Tutkimus osoitti, että karrageenilla ja tietyillä kumeilla oli erityisen voimakas haitallinen vaikutus: ne muuttivat bakteeriston koostumusta ja lisäsivät merkittävästi tulehdusta edistävien molekyylien (kuten flagelliinin ja LPS:n) ilmenemistä. Tulokset vahvistavat, että karrageeni voi suoraan muuttaa ihmisen mikrobistoa tulehdusta edistävään suuntaan.

(18) Laaja väestötutkimus: Food additive emulsifiers and the risk of type 2 diabetes: analysis of data from the French NutriNet-Santé prospective cohort study (Lancet Diabetes & Endocrinology, 2024) Tutkimuksessa seurattiin yli 104 000 aikuista keskimäärin seitsemän vuoden ajan. Tulokset osoittivat suoran yhteyden karrageenin (E407) saannin ja kohonneen tyypin 2 diabeteksen riskin välillä. Jokaista 100 mg päivittäistä karrageeniannosta kohden diabeteksen riski kasvoi 3 %. Tutkimus on yksi laajimmista näytöistä siitä, kuinka yleiset elintarvikkeiden emulgointiaineet voivat vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan väestötasolla.

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Hunajan tutkitut terveyshyödyt

Hunaja

Hunajalla on hämmästyttävän laaja kirjo tutkittuja terveyshyötyjä! Tieteellisissä tutkimuksissa on perehdytty sen vaikutuksiin monista näkökulmista: antibakteeriset ominaisuudet, haavojen paranemisen edistäminen, suoliston hyvinvointi, sydän- ja verisuoniterveyden tuki, antioksidanttivaikutukset, verensokerin hallinta ja immuunijärjestelmän vahvistaminen. Käydään läpi, mitä löysin hunajan terveyshyödyistä!

Hunaja tunnetaan vahvasta antibakteerisesta vaikutuksestaan. Sen alhainen pH, korkea sokeripitoisuus ja vetyperoksidin tuotanto tekevät siitä luonnollisen mikrobien kasvua estävän aineen. Lisäksi tietyt hunajatyypit, kuten manukahunaja, sisältää metyyliglyoksaalia millä on erityisen voimakas antibakteerinen vaikutus. Tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi torjua useita taudinaiheuttajia, kuten Staphylococcus aureus ja Escherichia coli. Merkittävää on myös se, että bakteerit eivät kehitä vastustuskykyä hunajalle samalla tavalla kuin antibiooteille.

Lähteet – antibakteerilsille ja mikrobilääkeellisille ominaisuuksille
Kirjallisuuskatsaus: The Potential of Honey as a Prebiotic Food to Re-engineer the Gut Microbiome Toward a Healthy State (2022)

Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi edistää hyödyllisten bakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien, kasvua. Hunaja voi myös vähentää haitallisten bakteerien, kuten salmonellan ja E. colin, määrää. Hunajalla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka voivat edistää suoliston terveyttä.

Kataus: Antibacterial components of honey (2012)

Hunajan sisältämät sokerit, vetyperoksidi, matala pH, metyyligyoksaali ja defensiini-1 -niminen peptidi toimivat antibakteerisina yhdisteinä. Hunajan teho perustuu useiden yhdisteiden yhteisvaikutukseen, ja niiden pitoisuudet vaihtelevat hunajalajikkeiden välillä.

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja on tehokas antibakteerinen aine monia eri bakteereja vastaan, eikä hunajalle resistenttejä kantoja ole vielä havaittu. Manukahunaja on tutkituin hunajalajike ja sitä käytetään jo haavojen infektioiden hoidossa. Hunaja ei ainoastaan tapa bakteereja, vaan se vaikuttaa myös biofilmin muodostumiseen, bakteerien viestintään ja virulenssitekijöiden ilmentymiseen.

Hunajan käyttö haavanhoidossa perustuu sen tulehdusta vähentäviin ja kosteutta ylläpitäviin ominaisuuksiin. Tutkimukset osoittavat, että hunaja voi nopeuttaa haavojen ja palovammojen paranemista sekä vähentää infektioriskiä. Erityisesti haavaumien ja kroonisten haavojen hoidossa hunajalla on saatu lupaavia tuloksia. Sen antimikrobiset yhdisteet estävät haitallisten bakteerien kasvua, ja samalla hunaja edistää ihokudoksen uusiutumista.

Lähteet – Haavanhoito ja ihoterveys
Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Honey as a topical treatment for wounds (2015)

Tutkimuskatsauksen mukaan hunaja näyttää parantavan palovammoja ja infektoituneita leikkaushaavoja nopeammin kuin perinteiset hoidot.

Katsaus: Antimicrobial properties of honey (2014)

Antiseptiset sekä antimikrobiset ominaisuudet on vasta hiljattain tieteellisesti vahvistettu. Kliiniset ja laboratoriotutkimukset osoittavat, että hunaja on tehokas laajakirjoinen antimikrobinen aine.

Katsaus: Honey: a sweet solution to the growing problem of antimicrobial resistance? (2013)

Hunaja on tehokas antibakteerinen aine monia eri bakteereja vastaan, eikä hunajalle resistenttejä kantoja ole vielä havaittu. Manukahunaja on tutkituin hunajalajike ja sitä käytetään jo haavojen infektioiden hoidossa. Hunaja ei ainoastaan tapa bakteereja, vaan se vaikuttaa myös biofilmin muodostumiseen, bakteerien viestintään ja virulenssitekijöiden ilmentymiseen.

Hunajalla on myös suolistolle hyödyllisiä vaikutuksia. Se toimii luonnollisena prebioottina, eli se ruokkii suoliston hyviä bakteereja, kuten Lactobacillus ja Bifidobacterium -lajeja. Lisäksi hunajan on havaittu vähentävän haitallisten bakteerien, kuten Clostridium difficile ja Salmonella, kasvua. Tutkimuksissa on myös havaittu, että hunaja voi auttaa lievittämään bakteeri-infektion aiheuttamaa ripulia ja suojata mahalaukun limakalvoa.

Hunaja sisältää runsaasti polyfenoleja ja flavonoideja, jotka toimivat antioksidantteina ja auttavat suojaamaan sydän- ja verisuoniterveyttä. Tutkimusten mukaan hunaja voi alentaa LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sekä nostaa HDL-kolesterolia, mikä edistää sydämen hyvinvointia. Lisäksi joissakin tutkimuksissa on havaittu, että hunaja voi vaikuttaa suotuisasti verenpaineeseen ja vähentää oksidatiivista stressiä, joka on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Lähteet – Sydän- ja verisuoniterveys
TUTKIMUSKAUTSAUS: Cardioprotective Effects of Honey and Its Constituent: An Evidence-Based Review of Laboratory Studies and Clinical Trials (2022)

Katsauksessa käydään läpi tutkimuksia, jotka osoittavat hunajan positiivisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten lipidiaineenvaihduntaan, hapettumisstressin vähentämiseen ja verenpaineen säätelyyn. Hunajan on myös havaittu auttavan sydämen rytmihäiriöihin ja vähentävän sydäninfarktin aiheuttamia vaurioita. Tutkimusten perusteella hunaja näyttää lupaavalta luonnolliselta vaihtoehdolta sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Analysoitiin 18 kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1105 osallistujaa. Hunaja, erityisesti robinia-, apila- ja käsittelemätön raakahunaja, voi parantaa glukoositasapainoa ja lipiditasoja, kun sitä kulutetaan osana terveellistä ruokavaliota. Vähensi paastoverensokeria, kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia, paastotriglyseridejä ja alaniiniaminotransferaasia (ALAT). Hunaja lisäsi HDL-kolesterolia. Vaikutukset vaihtelivat hunajan kukkalähteen ja käsittelytavan mukaan.

Hunaja sisältää useita voimakkaita antioksidantteja, kuten flavonoideja ja fenolihappoja, jotka voivat auttaa vähentämään kehon matala-asteista tulehdusta. Oksidatiivinen stressi ja krooninen tulehdus ovat yhteydessä moniin sairauksiin, kuten sydänsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksissa on havaittu, että hunajan sisältämät yhdisteet voivat auttaa hillitsemään tulehdusreaktioita ja suojata soluja vaurioilta.

Lähteet – Tulehdusta vähentävät ja antioksidanttiset vaikutukset
katsaus: Phenolic Compounds in Honey and Their Associated Health Benefits: A Review (2018)

Katsaus korostaa hunajan sisältämien flavonoidien ja fenolihappojen merkitystä sen antioksidanttisissa ja tulehdusta ehkäisevissä vaikutuksissa. Nämä yhdisteet neutraloivat vapaita radikaaleja ja estävät tulehdusreittejä, mikä tekee hunajasta potentiaalisen hoitokeinon muun muassa haavojen paranemiseen ja hengitystieinfektioihin.

potilastapauksia: Anti-inflammatory properties of raw honey and its clinical applications in daily practice. (2022)

Tutkimuksessa on kuvattu 18 potilaan kokemuksia, joita on hoidettu hunajalla. Tutkimuksessa on käytetty standardoituja mittareita (TIS, PASI, VAS) hoidon tehon arviointiin. Atopista dermatiittia sairastavien 12 potilaan TIS-pisteet paranivat merkittävästi viikon hunajahoidon jälkeen (6:sta 1:een). Psoriaasia sairastavien 6 potilaan psoriaasiläiskät paranivat merkittävästi, ja PASI-pisteet laskivat 80:een jopa kuukausi paikallisen hunajahoidon lopettamisen jälkeen. Suurin osa potilaista koki merkittävää paranemista, eikä sivuvaikutuksia havaittu.

Tutkimukset viittaavat siihen, että hunaja nostaa verensokeria hitaammin kuin puhdistettu valkoinen sokeri ja voi jopa parantaa insuliiniherkkyyttä. Meta-analyysien mukaan kohtuullinen hunajan käyttö voi alentaa paastoverensokeria ja tukea glukoositasapainoa erityisesti diabeetikoilla.

Toisaalta annostelu vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa, 53 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä söi 50 grammaa hunajaa päivässä kahdeksan viikon ajan. Paastoverensokeri pysyi vakaana, mutta pitkäaikainen sokeritasapaino (HbA1c) heikkeni hieman verrattuna verrokkeihin, mikä viittaa siihen, että suuret annokset voivat olla haitallisia. Tutkimus päätteli, että alle 50 gramman päiväannos voisi tasapainottaa verensokerin ja aineenvaihdunnan etuja, kun taas liiallinen käyttö saattaa nostaa verensokeria.

Lähteet – Verensokerin hallinta ja diabetes
Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi: Effect of honey on cardiometabolic risk factors: a systematic review and meta-analysis (2023)

Analysoitiin 18 kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 1105 osallistujaa. Hunaja, erityisesti robinia-, apila- ja käsittelemätön raakahunaja, voi parantaa glukoositasapainoa ja lipiditasoja, kun sitä kulutetaan osana terveellistä ruokavaliota. Vähensi paastoverensokeria, kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia, paastotriglyseridejä ja alaniiniaminotransferaasia (ALAT). Hunaja lisäsi HDL-kolesterolia. Vaikutukset vaihtelivat hunajan kukkalähteen ja käsittelytavan mukaan.

Satunnaistettu kontrolloitu crossover-tutkimus: Effect of Natural Honey on Glycemic Control and Anthropometric Measures of Patients with Type 2 Diabetes: A Randomized Controlled Crossover Trial (2019)

Tutki hunajan vaikutuksia tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden glykeemiseen kontrolliin. HbA1c: Hunajan (50 g/vrk 8 viikon ajan) käyttö lisäsi HbA1c:tä merkityksettömästi (+0,17 %), kun taas kontrolliryhmässä se laski merkittävästi (-0,22 %). Ryhmien välillä oli merkittävä ero (P = 0,02).

Hunajalla on myös immuunijärjestelmää vahvistavia ominaisuuksia. Se voi stimuloida kehon puolustusjärjestelmää ja auttaa ehkäisemään infektioita. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hunajan säännöllinen käyttö voi vähentää hengitystieinfektioiden esiintyvyyttä. Lisäksi hunaja tunnetaan yskän lievittäjänä ja kurkun ärsytyksen helpottajana, mikä tekee siitä suositun luonnollisen vaihtoehdon flunssakaudella.

Lähteet – Immuunijärjestelmän tukeminen
Tutkimuskatsaus: The Immunomodulatory Effects of Honey and Associated Flavonoids in Cancer (2021)

Hunaja osoittaa lupaavia immunomodulatorisia vaikutuksia syövän hoidossa, sillä se stimuloi immuunijärjestelmää ja vähentää tulehdusta, mikä viittaa potentiaaliin lisähoitona.

Kirjallisuuskatsaus: Honey as a Potential Natural Antioxidant Medicine: An Insight into Its Molecular Mechanisms of Action (2018)

Tutkimukset osoittavat sen tehokkuuden haavojen parantamisessa, antibakteerisissa, tulehdusta ehkäisevissä, sienien ja virusten vastaisissa sekä diabeettisissa vaikutuksissa. Lisäksi hunajalla on immunomoduloivia, estrogeenisesti sääteleviä, antimutageenisia, syöpää ehkäiseviä ja monia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Hunaja voi toimia uutena antioksidanttina, joka vähentää monia oksidatiiviseen stressiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä sairauksia.

Tutkin myös hunajan sisältämiä bakteereja ja sieniä koskevia tutkimuksia, ja kyllä, niitä on havaittu olevan läsnä. Tästä huolimatta hunajan antibakteeriset ominaisuudet, sen kyky edistää haavojen paranemista, tukea suoliston hyvinvointia ja sydän- ja verisuoniterveyttä, vähentää tulehdusta sekä vahvistaa immuunijärjestelmää näyttävät perustuvan vankkaan tieteelliseen näyttöön.

Toisaalta verensokerin hallintaan ja diabeteksen ehkäisyyn liittyvä näyttö vaikuttaa mielestäni osin ristiriitaiselta. Tämä johtunee siitä, että hunaja sisältää runsaasti fruktoosia, jonka tiedetään voivan rasvoittaa maksaa liikaa nautittuna (yleensä toki limujen yhteydessä). Vaikka hunaja onkin luonnollinen tuote, on tärkeää muistaa sen korkea sokeripitoisuus.

Iso peukku hunajalle mutta kohtuullisesti osana tasapainoista ruokavaliota!

Lähteet – Fruktoosin yhteys rasvamaksaan (NAFLD)
Katsausartikkeli: Role of Dietary Fructose and Hepatic De Novo Lipogenesis in Fatty Liver Disease (2016)

Fruktoosi edistää maksan de novo -lipogeneesiä (DNL) eli rasvan muodostumista maksassa. Fruktoosi kulkeutuu suoraan maksaan portaaliveren kautta, jolloin sen pitoisuus maksassa on korkea. Fruktoosi lisää DNL:ään osallistuvien entsyymien tasoa voimakkaammin kuin runsasrasvainen ruokavalio. Fruktoosi edistää lipogeneesiä myös insuliiniresistenssin yhteydessä, koska se ei vaadi insuliinia aineenvaihduntaansa. Fruktoosi aiheuttaa ATP:n ehtymistä ja mitokondrioiden rasvahappojen hapettumisen estymistä, mikä johtaa reaktiivisten happilajien (ROS) tuotannon lisääntymiseen. Fruktoosi edistää myös ER-stressiä ja virtsahapon muodostumista, jotka ovat insuliinista riippumattomia DNL:ään johtavia reittejä.

Katsaus: Fructose and sugar: A major mediator of non-alcoholic fatty liver disease (2018)

Runsaasti sokeria sisältävät ruokavaliot lisäävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä. Fruktoosi edistää rasvan kertymistä maksaan lisäämällä lipogeneesiä (rasvan muodostumista) ja heikentämällä rasvan hapettumista. Fruktoosin aineenvaihdunta fruktokinaasi C:n kautta johtaa ATP:n kulutukseen, nukleotidien vaihtuvuuteen ja virtsahapon muodostumiseen, jotka kaikki edistävät rasvan kertymistä. Suoliston läpäisevyyden muutokset, mikrobiomi ja niihin liittyvä endotoksemia edistävät NAFLD:n ja NASH:in riskiä.

Prospektiivinen interventiotutkimus: Effects of Dietary Fructose Restriction on Liver Fat, De Novo Lipogenesis, and Insulin Kinetics in Children With Obesity (2017)

Lapset (9-18-vuotiaat) saivat kaikki ateriansa 9 päivän ajan, ja aterioiden energia- ja makroravinteiden koostumus oli sama kuin heidän tavanomaisessa ruokavaliossaan. Sokeri korvattiin tärkkelyksellä, jolloin fruktoosin lopullinen pitoisuus oli 4 % kokonaiskaloreista. Lyhytaikainen (9 päivää) isokalorinen fruktoosirajoitus vähensi merkittävästi maksan rasvaa, VAT:ia ja de novo lipogeneesiä (DNL). Insuliinikinetiikka parani merkittävästi. Nämä muutokset tapahtuivat riippumatta lähtötason maksan rasvapitoisuudesta.

Seuraa myös somessa:

Voit tukea toimintaani myös ostamalla tuotteita kaupasta:

Liity postituslistalle niin saat uusimMat artikkelit:

Älä jää paitsi!

Saat uusimmat artikkelit, et spämmiä, privacy policy

Virukset – muista D-vitamiini

D-vitamiinia saa auringosta

Tiivistelmä: Akuutissa sairaalahoidossa voi olla tehokkaampaa käyttää kalsidiolia D-vitamiinin lähteenä, ja muuten on tärkeää ylläpitää riittäviä D-vitamiinitasoja ympäri vuoden.

Syksyn ja talven lähestyessä D-vitamiinin saanti vähenee merkittävästi auringonvalon vähetessä. Pohjoisilla leveysasteilla iho tuottaa D-vitamiinia UVB-säteistä vain kesäkuukausina, joten monille meistä riittävä saanti ruokavaliosta tai ravintolisistä on erityisen tärkeää. Pandemian aikana D-vitamiinin mahdollisia vaikutuksia COVID-19-taudin vakavuuteen on tutkittu laajasti. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että D-vitamiinitasoilla voi olla yhteys infektioiden vakavuuteen ja oireiden kestoon. Tiivistän kolmen tutkimuksen tuloksia D-vitamiinin vaikutuksista COVID-19-potilailla eri olosuhteissa.

Tutkimus 1

Tausta: Brasilialainen satunnaistettu kliininen tutkimus. Tarkasteltiin, vähentääkö yksi suuri annos D3-vitamiinia sairaalahoidon kestoa COVID-19-potilailla.
Tutkimusasetelma: 240 keskivaikeaa tai vaikeaoireista COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä sai 200 000 IU (5000 µg) D3-vitamiinia kerta-annoksena, toinen lumelääkettä.
Tulokset: D3-vitamiinilisä ei lyhentänyt sairaalassaoloaikaa verrattuna lumelääkkeeseen, ja molempien ryhmien keskimääräinen sairaalassaoloaika oli noin 7 päivää.

Tutkimus 2

Tausta: Tutkimuksessa selvitettiin kahden viikon ajan päivittäin 5000 IU (125 µg) tai 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinilisän vaikutuksia lievä- ja keskivaikea-oireisten COVID-19-potilaiden toipumiseen.
Tutkimusasetelma: 69 henkilöä, joilla oli lievä tai keskivaikea COVID-19, jaettiin kahteen ryhmään ja heille annettiin joko 5000 IU tai 1000 IU D3-vitamiinia päivittäin kahden viikon ajan.
Tulokset: 5000 IU saaneet toipuivat yskästä ja makuaistin menetyksestä nopeammin kuin 1000 IU saaneet. (Yskä: 6,2 vs. 9,1 päivää; makuaistin menetys: 11,4 vs. 16,9 päivää).

Tutkimus 3

Tausta: Espanjalaisessa pilottitutkimuksessa arvioitiin kalsidiolin vaikutusta tehohoidon tarpeeseen ja kuolleisuuteen COVID-19-potilailla.
Tutkimusasetelma: 76 sairaalahoitoon otettua COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai kalsidiolia, ja toinen ryhmä ei saanut. Kaikille annettiin standardihoitoa, johon kuului hydroksiklorokiini ja atsitromysiini.
Tulokset: Kalsidiolia saaneista potilaista vain yksi (2 %) tarvitsi tehohoitoa, kun taas ilman kalsidiolia olleista potilaista 13 (50 %) päätyi tehohoitoon. Kuolleisuutta ei ollut kalsidioliryhmässä.

Oma pohdinta:

Kahdessa tutkimuksessa D-vitamiiniin liittyi selkeä hyöty, mutta ensimmäisessä tutkimuksessa vaikutusta ei havaittu. Miksi?

Yksi mahdollinen syy voi liittyä käytettyihin D-vitamiinin muotoihin ja potilaiden tilaan. Kolekalsiferoli (tutkimus 1 ja 2) tarvitsee aikaa muuttuakseen elimistössä aktiiviseksi kalsitrioliksi. Tämä hidastaa sen vaikutusta, erityisesti sairaalahoidossa (tutkimus 1), jossa keho on stressitilassa. Muu lääkitys voi vaikuttaa maksan kykyyn käsitellä D-vitamiinia. Brasilian tutkimuksessa käytettiin hydroksiklorokiinia ja atsitromysiiniä, jotka voivat hidastaa D-vitamiinin muuttumista aktiiviseksi muodoksi. Kalsidioli (tutkimus 3) muuttuu nopeasti aktiiviseksi D-vitamiiniksi, mikä mahdollistaa nopeamman vaikutuksen.

Ylläpitämällä D-vitamiinitasot riittävällä tasolla ympäri vuoden voidaan tukea immuunijärjestelmää tehokkaasti. Akuutissa tilanteessa, kuten vakavassa COVID-19, saattaa olla hyödyllisempää käyttää nopeasti vaikuttavaa kalsidiolia kolekalsiferolin sijaan.