Tiivistelmä: Akuutissa sairaalahoidossa voi olla tehokkaampaa käyttää kalsidiolia D-vitamiinin lähteenä, ja muuten on tärkeää ylläpitää riittäviä D-vitamiinitasoja ympäri vuoden.
Syksyn ja talven lähestyessä D-vitamiinin saanti vähenee merkittävästi auringonvalon vähetessä. Pohjoisilla leveysasteilla iho tuottaa D-vitamiinia UVB-säteistä vain kesäkuukausina, joten monille meistä riittävä saanti ruokavaliosta tai ravintolisistä on erityisen tärkeää. Pandemian aikana D-vitamiinin mahdollisia vaikutuksia COVID-19-taudin vakavuuteen on tutkittu laajasti. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että D-vitamiinitasoilla voi olla yhteys infektioiden vakavuuteen ja oireiden kestoon. Tiivistän kolmen tutkimuksen tuloksia D-vitamiinin vaikutuksista COVID-19-potilailla eri olosuhteissa.
Tutkimus 1
Tausta: Brasilialainen satunnaistettu kliininen tutkimus. Tarkasteltiin, vähentääkö yksi suuri annos D3-vitamiinia sairaalahoidon kestoa COVID-19-potilailla.
Tutkimusasetelma: 240 keskivaikeaa tai vaikeaoireista COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä sai 200 000 IU (5000 µg) D3-vitamiinia kerta-annoksena, toinen lumelääkettä.
Tulokset: D3-vitamiinilisä ei lyhentänyt sairaalassaoloaikaa verrattuna lumelääkkeeseen, ja molempien ryhmien keskimääräinen sairaalassaoloaika oli noin 7 päivää.
Tutkimus 2
Tausta: Tutkimuksessa selvitettiin kahden viikon ajan päivittäin 5000 IU (125 µg) tai 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinilisän vaikutuksia lievä- ja keskivaikea-oireisten COVID-19-potilaiden toipumiseen.
Tutkimusasetelma: 69 henkilöä, joilla oli lievä tai keskivaikea COVID-19, jaettiin kahteen ryhmään ja heille annettiin joko 5000 IU tai 1000 IU D3-vitamiinia päivittäin kahden viikon ajan.
Tulokset: 5000 IU saaneet toipuivat yskästä ja makuaistin menetyksestä nopeammin kuin 1000 IU saaneet. (Yskä: 6,2 vs. 9,1 päivää; makuaistin menetys: 11,4 vs. 16,9 päivää).
Tutkimus 3
Tausta: Espanjalaisessa pilottitutkimuksessa arvioitiin kalsidiolin vaikutusta tehohoidon tarpeeseen ja kuolleisuuteen COVID-19-potilailla.
Tutkimusasetelma: 76 sairaalahoitoon otettua COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai kalsidiolia, ja toinen ryhmä ei saanut. Kaikille annettiin standardihoitoa, johon kuului hydroksiklorokiini ja atsitromysiini.
Tulokset: Kalsidiolia saaneista potilaista vain yksi (2 %) tarvitsi tehohoitoa, kun taas ilman kalsidiolia olleista potilaista 13 (50 %) päätyi tehohoitoon. Kuolleisuutta ei ollut kalsidioliryhmässä.
Oma pohdinta:
Kahdessa tutkimuksessa D-vitamiiniin liittyi selkeä hyöty, mutta ensimmäisessä tutkimuksessa vaikutusta ei havaittu. Miksi?
Yksi mahdollinen syy voi liittyä käytettyihin D-vitamiinin muotoihin ja potilaiden tilaan. Kolekalsiferoli (tutkimus 1 ja 2) tarvitsee aikaa muuttuakseen elimistössä aktiiviseksi kalsitrioliksi. Tämä hidastaa sen vaikutusta, erityisesti sairaalahoidossa (tutkimus 1), jossa keho on stressitilassa. Muu lääkitys voi vaikuttaa maksan kykyyn käsitellä D-vitamiinia. Brasilian tutkimuksessa käytettiin hydroksiklorokiinia ja atsitromysiiniä, jotka voivat hidastaa D-vitamiinin muuttumista aktiiviseksi muodoksi. Kalsidioli (tutkimus 3) muuttuu nopeasti aktiiviseksi D-vitamiiniksi, mikä mahdollistaa nopeamman vaikutuksen.
Ylläpitämällä D-vitamiinitasot riittävällä tasolla ympäri vuoden voidaan tukea immuunijärjestelmää tehokkaasti. Akuutissa tilanteessa, kuten vakavassa COVID-19, saattaa olla hyödyllisempää käyttää nopeasti vaikuttavaa kalsidiolia kolekalsiferolin sijaan.