Kirjoitus on osa “Ravitsemus ja muistisairaudet” -artikkelisarjaa, jonka pohjana toimii kandidaatin tutkielman aikana kertyneen aineiston ylijäämä. Työn rajoitteista johtuen moni kiinnostava tutkimus jäi tuolloin käsittelemättä, siksi nostan niitä nyt esiin tässä sarjassa. Toisena olisi vuorossa C- ja D-vitamiinit ja muistisairaudet.
C- ja D-vitamiini ja muistisairaudet
Näytön aste: *
Laaja systemaattinen katsaus ja verkostometatutkimus (2025) vertaili Alzheimerin tautia sairastavien ja terveiden henkilöiden vitamiinitasoja. Tulokset osoittivat, että erityisesti C- ja D-vitamiinien pitoisuudet olivat selvästi matalammat Alzheimer-potilailla. C-vitamiinin taso oli kaikkein selkeimmin alentunut, ja D-vitamiini seurasi läheisesti perässä. Tämä viittaa siihen, että näiden vitamiinien puutokset voivat liittyä hermoston rappeutumiseen ja sairauden etenemiseen. (1)
Entäs ravitolisistä saatava C- Ja D-vitamiini?
Vuoden 2024 systemaattinen katsaus tarkasteli 33 tutkimusta ravintolisien vaikutuksista iäkkäiden kognitioon. Tulokset korostivat erityisesti D-vitamiinin hyötyjä. Se yhdistyi toistuvasti hitaampaan kognitiiviseen heikkenemiseen ja pienempään dementia- tai Alzheimerin taudin riskiin. Sen sijaan C-vitamiini ei erottunut tässä katsauksessa merkittäväksi kognitiota tukevaksi ravintoaineeksi, vaikka sitä on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty hermoston suojamekanismeihin. Näin ollen D-vitamiini vaikuttaa olevan vahvemmalla näytöllä varustettu tuki iäkkään aivoterveyteen, etenkin kun se yhdistyy muihin ravitsemuksellisiin tekijöihin kuten omega-3-rasvahappoihin ja suoliston hyvinvointia tukeviin probiootteihin. (2)
Missä ruoissa on runsaasti C- ja D-vitamiineja?
C-vitamiinia esiintyy runsaasti erityisesti tuoreissa kasviksissa ja hedelmissä. Erittäin hyviä lähteitä suhteessa annoskokoon ovat mm. paprika, mustaherukat, kiivi, appelsiini, tyrni ja parsakaali. Eimerkiksi puolikas paprika voi kattaa koko päivän tarpeen.
D-vitamiinia saadaan parhaiten rasvaisista kaloista kuten lohi, silakka, makrilli ja sardiini. Myös D-vitaminoidut maitotuotteet ja kasvipohjaiset juomat ovat hyviä lähteitä. Pienessä määrin D-vitamiinia on myös kananmunan keltuaisessa ja sienissä (erityisesti UV-valossa kasvatetuissa).
Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti, JIA) on krooninen tulehduksellinen sairaus, joka voi vaikuttaa merkittävästi lapsen elämänlaatuun. Lääkehoito on ensisijainen keino oireiden hallintaan, mutta voisiko ravitsemus toimia tukevana hoitokeinona? Tässä artikkelissa käyn läpi tutkimustuloksia siitä, miten omega-3-rasvahapot, D-vitamiini ja folaatti, polyfenolit, gluteeni ja viljat voivat vaikuttaa lastenreumaan.
Huom.Tämä artikkeli on kirjoitettu pyynnöstä, ja raportoin siinä ainoastaan tutkimustuloksia sekä oman näkemykseni aiheesta. Jos epäilet lastenreumaa, konsultoi aina lääkäriä ja noudata hoito-ohjeita lääkärin suositusten mukaisesti.
Lastenreuma –Omega-3-rasvahapot
Tutkimukset viittaavat siihen, että kalaöljylisän käyttö voi vähentää lastenreuman oireita. Omega-3-rasvahapoilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, ja ne voivat auttaa vähentämään nivelkipua ja jäykkyyttä. Tähänastiset tutkimus tulokset tukevat omega-3-rasvahappojen hyödyllisyyttä lastenreuman täydentävänä hoitomuotona.
Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.
Tutki ruokavalion, omega-3-lisällä tai ilman, vaikutusta nivelreuman hallintaan, ja tulokset viittaavat siihen, että anti-inflammatoriset ruokavaliot voivat lievittää oireita.
Arvioitiin, vähentävätkö kalaöljylisät kipua ja parantavatko ne muita kliinisiä muuttujia niveltulehduspotilailla. Kuudesta tietokannasta löydettiin 42 satunnaistettua tutkimusta, joista 30 raportoi täydelliset kivunlievitystiedot. Meta-analyysi osoitti, että kalaöljy vähensi kipua lievästi, erityisesti nivelreumapotilailla, mutta ei nivelrikkopotilailla.
Arvioitiin omega-3-rasvahappojen (2 g/vrk, 12 viikkoa) vaikutusta lasten idiopaattisen niveltulehduksen (JIA) aktiivisuuteen ja toimintakykyyn 66 potilaan satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa asetelmassa. Taudin aktiivisuutta (JDAS-27), toimintakykyä (CHAQ) ja tulehdusmerkkiaineita (ESR, CRP, TNF-α, IL-1β) mitattiin lähtötilanteessa ja tutkimuksen lopussa. Omega-3-ryhmässä tulehdusmerkkiaineiden tasot laskivat ja toimintakyky parani lumeryhmään verrattuna.
Tutkimuksessa selvitettiin omega-3-rasvahappolisän (2 g/päivä, 12 viikon ajan) vaikutusta lasten idiopaattiseen niveltulehdukseen (JIA). Mukana oli 27 potilasta, ja arvioinnissa käytettiin JADAS-27-pistemäärää (työkalu taudin aktiivisuuden pisteytykseen), CHAQ-toimintakykymittausta sekä tulehdusmerkkiaineita (IL-1 ja TNF-α). Tulokset osoittivat parannusta nivelten tulehduksessa, toimintakyvyssä ja tulehdusmerkkiaineiden tasoissa. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden tarve väheni.
Arvioitiin kalaöljylisän vaikutusta aktiiviseen nivelreumaan 14 viikon kaksoissokkoutetussa, . Osallistujia oli 40, joista osa sai 2,7 g eikosapentaeenihappoa (EPA) ja 1,8 g dokosaheksaeenihappoa (DHA) päivittäin, ja osa lumelääkettä. Kalaöljyä saaneilla väsymyksen alkaminen viivästyi keskimäärin 156 minuuttia ja aristavien nivelten määrä väheni 3,5:llä, ja tulehdusta edistävän leukotrieeni B4:n tuotanto väheni. Vaikutus säilyi vielä neljän viikon huuhtoutumisjakson jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kalaöljy voi lievittää nivelreuman oireita.
Tiedenörteille syventävää tietoa omega-3:sesta
Omega-3-rasvahapot, erityisesti eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), vähentävät interleukiini-1 (IL-1) ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-α) -sytokiinien tuotantoa useiden mekanismien kautta. Käydään niitä hieman läpi.
1. Eikosanoidien tuotannon muutos
Omega-3-rasvahapot korvaavat arakidonihappoa (AA) solukalvojen fosfolipideissä. Arakidonihaposta (omega-6) muodostuu tulehdusta edistäviä eikosanoideja, kuten prostaglandiini E2 (PGE2) ja leukotrieeni B4 (LTB4), jotka lisäävät IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. EPA ja DHA puolestaan johtavat vähemmän tulehdusta edistävien tai jopa tulehdusta vähentävien eikosanoidien, kuten prostaglandiini E3 (PGE3) ja leukotrieeni B5 (LTB5), muodostumiseen. Tämä muutos vähentää tulehdusreaktion voimakkuutta ja siten IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa. (Lähde)
2. Transkription ja geeniekspression säätely
Omega-3-rasvahapot voivat estää NF-κB (nukleaarinen tekijä kappa B) -signalointia, joka on keskeinen tulehduksen säätelytekijä. NF-κB:n aktivoituminen lisää IL-1:n ja TNF-α:n tuotantoa makrofageissa ja muissa immuunisoluissa. Omega-3 estää NF-κB:n siirtymistä tumaan, mikä vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien synteesiä. (Lähde)
3. Resolviinien ja protectiinien tuotanto
Omega-3-rasvahapoista syntyy resolviineja ja protectiineja, jotka ovat aktiivisesti tulehdusta sammuttavia lipidivälittäjäaineita. Resolviinit ja protectiinit vähentävät tulehdusreaktiota säätelemällä immuunisolujen toimintaa ja estämällä liiallista IL-1– ja TNF-α-tuotantoa. (Lähde)
4. Makrofagien ja T-solujen toiminnan säätely
Omega-3 vähentää M1-makrofagien (proinflammatoristen makrofagien) aktiivisuutta ja lisää M2-makrofagien (tulehdusta hillitsevien makrofagien) toimintaa. T-solujen osalta omega-3 voi vähentää Th1- ja Th17-solujen aktiivisuutta, jotka tuottavat tulehdusta edistäviä sytokiineja, kuten TNF-α:ta ja IL-1:ä. (Lähde)
5. Vapaiden radikaalien vähentäminen
Omega-3-rasvahapot vähentävät reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa, mikä voi hillitä tulehduksen etenemistä ja sytokiinien liiallista eritystä. Tulehdusprosessit, joissa IL-1 ja TNF-α ovat mukana, liittyvät oksidatiiviseen stressiin. (Lähde)
Lastenreuma –D-vitamiini ja folaatti
D-vitamiinin puutos on yleinen sekä lastenreumaa sairastavilla. Matala D-vitamiinitaso on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan ja suurempaan riskiin sairastua silmätulehdukseen (uveiittiin), joka on lastenreuman tunnettu komplikaatio. Riittävä D-vitamiinin saanti on siis tärkeää taudin hallinnan kannalta.
Foolihappo on keskeinen osa lastenreuman hoitoa. Metotreksaatti, yleisesti käytetty reumalääke, voi aiheuttaa foolihapon puutosta, mikä saattaa lisätä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä. Folaattilisän on osoitettu tehokkaasti vähentävän näitä haittavaikutuksia ilman, että se heikentää lääkkeen tehoa.
Tarkasteli ravitsemuksen vaikutuksia JIA:han, erityisesti kasvuun, painoindeksiin (BMI), luuntiheyteen (BMD), tulehdukseen ja toipumiseen. Huono ravitsemustila voi heikentää taudin hallintaa ja pitkän aikavälin ennustetta, kun taas riittävä ravitsemus tukee immuunijärjestelmää, vähentää tulehdusta ja edistää toipumista. Vaikka tutkimuksissa ei ole yhtenäistä standardia, terveellisen ruokavalion mahdolliset hyödyt JIA-potilaiden hyvinvoinnille ovat merkittäviä.
D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston terveydessä ja immuunijärjestelmän säätelyssä, mikä tekee siitä keskeisen tekijän lastenreuman hallinnassa. JIA-potilailla havaitaan usein D-vitamiinin puutetta, mikä saattaa liittyä sairauden aktiivisuuteen ja luuston tiheyden heikkenemiseen.
Tutkimuksessa verrattiin D-vitamiinitasoja 1–18-vuotiailla lasten idiopaattista niveltulehdusta (JIA) sairastavilla lapsilla ja terveillä verrokeilla. Tulokset osoittivat, että 66 % JIA-potilaista kärsi D-vitamiinin puutoksesta, ja nykyiset D-vitamiinilisät (500–2 000 IU/vrk eli 12,5–50 µg/vrk) eivät riittäneet turvaamaan riittävää tasoa. D-vitamiinitasoihin vaikuttivat vuodenaika ja ennaltaehkäisevä saanti, mutta ei sairauden hoito tai VDR-geenin polymorfismit.
JIA-potilailla on kohonnut riski aliravitsemukseen, ja erityisesti oligoartriitti liittyi aiemmin raportoimattomaan ravitsemukselliseen vajaustilaan. Aliravitsemuksen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, eikä pelkästään vähäinen energian tai proteiinin saanti.
Lastenreuma –Gluteeni
Valitettavasti tutkimuksia oli hyvin vähän. Kaksi tutkimusta kuitenkin osoitti, että lastenreuma on yhteydessä suurentuneeseen keliakiariskiin, erityisesti silloin, jos suvussa esiintyy autoimmuunisairauksia. Sen sijaan gluteenittoman ruokavalion ei havaittu lievittävän kipua tämän hyvin pienen pilottitutkimuksen perusteella.
Tutkimukseen osallistui 329 JIA-potilasta Etelä-Italiasta (2001–2019), joista 2,4 %:lla diagnosoitiin keliakia, mikä on merkittävästi yleisempää kuin Italian väestössä keskimäärin. Autoimmuunisairauksien sukuhistoria oli merkittävä riskitekijä: 87,5 % JIA + keliakia -potilaista oli suvussa autoimmuunisairauksia, kun taas muilla JIA-potilailla osuus oli 45,8 %
Seuranta-ajat olivat keskimäärin 7,0 vuotta lapsilla. Keliakiaan sairastuneilla lapsilla JIA riski oli lähes kolminkertainen verrattuna yleiseen väestöön. Tulokset viittaavat vahvaan yhteyteen keliakian ja autoimmuunisairauksien, kuten JIA:n ja RA:n, välillä.
25 potilasta, gluteeniton ruokavalio, 3 kuukautta. Ei vaikutusta kipuun JIA-potilailla.
Lastenreuma –Polyfenolit
Kasviperäiset polyfenolit, kuten kurkumiini, resveratroli ja vihreän teen katekiinit, ovat saaneet huomiota tulehdusta vähentävinä yhdisteinä. Kurkumiinin on todettu vaikuttavan tulehduksen välittäjäaineisiin ja vähentävän niveltulehduksen aktiivisuutta. Löytämissäni tutkimuksissa sillä oli myös positiivisia vaikutuksia lastenreumaan, vaikka tutkimusnäyttö on rajallista.
Tutki sinilaserin (447 nm) ja ultrabioaktiivisen kurkumiinin (1200 mg/vrk) vaikutusta JIA-potilailla (n=48, keski-ikä 13,8 v.). Kurkumiiniryhmässä taudin aktiivisuus (JADAS-71) parani merkittävästi (13.8 → 2.8, kipu väheni 66.7 % ja toimintakyky parani 62.7 % verrattuna lumeryhmään. Lisäksi metotreksaatin ja metyyliprednisolonin tarve väheni huomattavasti. Sinilaser ja kurkumiini osoittautuivat tehokkaiksi, turvallisiksi ja kustannuksia säästäviksi lisähoidoiksi JIA:n hallinnassa.
Kurkumiini yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon paransi merkittävästi OJIA-potilaiden taudin aktiivisuutta varhaisvaiheessa ja vähensi tulehduksen ja oireiden voimakkuutta. Se oli turvallinen, hyvin siedetty ja edullinen lisähoito lastenreuman hallinnassa.
Tutkimuksessa 81 % (22/27) JIA-uveiittipotilaista saavutti tulehduksen inaktivaation vuoden aikana suun kautta otettavalla kurkumiini-fosfatidyylikoliinikompleksilla. 19 %:lla (5/27) ei tapahtunut merkittävää parannusta, mutta heidän tilanteensa pysyi vakaana. Hoito oli hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia tai allergisia reaktioita havaittu.
Lastenreuma –Oma pohdinta
Ensinnäkin oli hieman pettymys, että suoria tutkimuksia oli niin vähän. Jouduin käyttämään lähteissä niinkin vanhaa tutkimusta kuin vuodelta 1987 (omega-3). Lastenreuma on kuitenkin yleisin krooninen reumasairaus lapsilla, joten aihetta olisi tärkeää tutkia enemmän.
Omega-3:n mekanistinen ja kliininen tutkimusnäyttö on vahva. Myös D-vitamiinitasot voivat olla alhaiset, joten riittävästä saannista tulisi huolehtia. Folaatti on toinen tärkeä ravintoaine, jonka riittävä saanti on turvattava. Lasten vihreiden kasvisten syönti on muutenkin haasteellista, riippumatta siitä, onko heillä lastenreuma vai ei. Aiheesta ei kuitenkaan löytynyt juurikaan tutkimusviittauksia.
Kurkumiini on hyvin siedetty yhdiste, ja aiemmissa nivelrikkoa käsittelevissä artikkelissa se vakuutti ainakin minut tehollaan. Suoria tutkimuksia lastenreumasta oli kuitenkin hyvin vähän. Gluteenin ja viljojen osalta ei löytynyt muuta yhteyttä kuin se, että keliakian mahdollisuus kannattaa selvittää lastenreumaa sairastavilla, jos sitä ei ole vielä tutkittu.
Tiivistelmä: Akuutissa sairaalahoidossa voi olla tehokkaampaa käyttää kalsidiolia D-vitamiinin lähteenä, ja muuten on tärkeää ylläpitää riittäviä D-vitamiinitasoja ympäri vuoden.
Syksyn ja talven lähestyessä D-vitamiinin saanti vähenee merkittävästi auringonvalon vähetessä. Pohjoisilla leveysasteilla iho tuottaa D-vitamiinia UVB-säteistä vain kesäkuukausina, joten monille meistä riittävä saanti ruokavaliosta tai ravintolisistä on erityisen tärkeää. Pandemian aikana D-vitamiinin mahdollisia vaikutuksia COVID-19-taudin vakavuuteen on tutkittu laajasti. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että D-vitamiinitasoilla voi olla yhteys infektioiden vakavuuteen ja oireiden kestoon. Tiivistän kolmen tutkimuksen tuloksia D-vitamiinin vaikutuksista COVID-19-potilailla eri olosuhteissa.
Tausta: Brasilialainen satunnaistettu kliininen tutkimus. Tarkasteltiin, vähentääkö yksi suuri annos D3-vitamiinia sairaalahoidon kestoa COVID-19-potilailla. Tutkimusasetelma: 240 keskivaikeaa tai vaikeaoireista COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä sai 200 000 IU (5000 µg) D3-vitamiinia kerta-annoksena, toinen lumelääkettä. Tulokset: D3-vitamiinilisä ei lyhentänyt sairaalassaoloaikaa verrattuna lumelääkkeeseen, ja molempien ryhmien keskimääräinen sairaalassaoloaika oli noin 7 päivää.
Tausta: Tutkimuksessa selvitettiin kahden viikon ajan päivittäin 5000 IU (125µg) tai 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinilisän vaikutuksia lievä- ja keskivaikea-oireisten COVID-19-potilaiden toipumiseen. Tutkimusasetelma: 69 henkilöä, joilla oli lievä tai keskivaikea COVID-19, jaettiin kahteen ryhmään ja heille annettiin joko 5000 IU tai 1000 IU D3-vitamiinia päivittäin kahden viikon ajan. Tulokset: 5000 IU saaneet toipuivat yskästä ja makuaistin menetyksestä nopeammin kuin 1000 IU saaneet. (Yskä: 6,2 vs. 9,1 päivää; makuaistin menetys: 11,4 vs. 16,9 päivää).
Tausta: Espanjalaisessa pilottitutkimuksessa arvioitiin kalsidiolin vaikutusta tehohoidon tarpeeseen ja kuolleisuuteen COVID-19-potilailla. Tutkimusasetelma: 76 sairaalahoitoon otettua COVID-19-potilasta jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai kalsidiolia, ja toinen ryhmä ei saanut. Kaikille annettiin standardihoitoa, johon kuului hydroksiklorokiini ja atsitromysiini. Tulokset: Kalsidiolia saaneista potilaista vain yksi (2 %) tarvitsi tehohoitoa, kun taas ilman kalsidiolia olleista potilaista 13 (50 %) päätyi tehohoitoon. Kuolleisuutta ei ollut kalsidioliryhmässä.
Oma pohdinta:
Kahdessa tutkimuksessa D-vitamiiniin liittyi selkeä hyöty, mutta ensimmäisessä tutkimuksessa vaikutusta ei havaittu. Miksi?
Yksi mahdollinen syy voi liittyä käytettyihin D-vitamiinin muotoihin ja potilaiden tilaan. Kolekalsiferoli (tutkimus 1 ja 2) tarvitsee aikaa muuttuakseen elimistössä aktiiviseksi kalsitrioliksi. Tämä hidastaa sen vaikutusta, erityisesti sairaalahoidossa (tutkimus 1), jossa keho on stressitilassa. Muu lääkitys voi vaikuttaa maksan kykyyn käsitellä D-vitamiinia. Brasilian tutkimuksessa käytettiin hydroksiklorokiinia ja atsitromysiiniä, jotka voivat hidastaa D-vitamiinin muuttumista aktiiviseksi muodoksi. Kalsidioli (tutkimus 3) muuttuu nopeasti aktiiviseksi D-vitamiiniksi, mikä mahdollistaa nopeamman vaikutuksen.
Ylläpitämällä D-vitamiinitasot riittävällä tasolla ympäri vuoden voidaan tukea immuunijärjestelmää tehokkaasti. Akuutissa tilanteessa, kuten vakavassa COVID-19, saattaa olla hyödyllisempää käyttää nopeasti vaikuttavaa kalsidiolia kolekalsiferolin sijaan.
